Kardemummalla maustettu karviaishillo

Hilloja keittelen useimmiten ihan hillosokeripussin kyljessä olevalla ohjeella ja sillä kyllä saa aikaan aivan satumaisia hilloja. On sitten kyse mansikasta, puolukasta tai vaikka mustikasta. Karviaisia harvemmin tulee hilloksi keitettyä, mutta kun tätini oli kerännyt minulle valmiiksi puolisen sankoa punaisia karviaisia, näin ainoana vaihtoehtona tehdä niistä talveksi kesäisiä makumuistoja.

Lueskelin erilaisia ohjeita ja yllätyin siitä, kuinka karviaista suositeltiin maustamaan hyvinkin eksoottisilla mausteilla; mm. inkiväärillä, kanelilla, kardemummalla… Niinpä otin kopin tästä ja testasin ensin kardemumman.

Ainekset;

2 litraa punaisia karviaisia

4 dl vettä

1 kg hillosokeria

1 rkl vaniljauutetta

2 tl jauhettua kardemummaa

Karviaiset perataan saksilla ja huuhdellaan. Vesi, sokeri ja vaniljauute keitetään liemeksi. Sokerin sulamisen jälkeen lientä kiehutellaan muutama minuutti ja sen jälkeen mukaan lisätään marjat. Jostain lukemastani jutusta oli jäänyt mieleen ”vinkki”, että jos karviaiseen pistää neulalla reijän, se pysyy keitettäessä ehjänä. Koska perkaamisessa oli jo riittävästi näpertämistä ja touhua, en sitten millään enää jaksanut lähteä pistelemään neulaa joka-ainoaan marjaan, vaan pistelin summanmutikassa marjoihin reikiä, kun lisäsin niitä liemeen. Ja kuinkas ollakaan! Ensimmäiset pistämättömät marjat poksahtelivat muusiksi heti keittämisen alkumetreillä, mutta hilloon jäi kun jäikin mukavasti sattumia ehjäksi jäävistä marjoista. Keittelin hilloa noin 20 minuuttia välillä sekoittaen ja lopuksi maustoin sen kardemummalla. 

Kuuma hillo puhdistettuihin tölkkeihin ja jäähtymisen jälkeen viileään odottamaan talven tarpeita.

Aika kirpeä, mutta varsin maistuva tapaus! 😊

Suloiset ruusukoristeiset marengit

Kokeilin hieman epäillenkin netistä tilaamaani rengastyllaa ja tällä mainiolla tyllalla todellakin syntyy ihastuttavia renkaan muotoisia marenkeja. Kaikkea se ihminen keksii!

Tarvitsin alkuun kyllä muutamia harjoituksia, että rinkulat alkoivat luonnistumaan ja niistä tuli tasakokoisia ja oikeasti pyöreitä. Ehkä merkittävimmät huomiot pursottamisesta oli, että pursotuksen tulee tapahtua täysin pystysuorasti alustaan nähden ja tyllaa täytyy pitää riittävän kaukana alustasta. Näin marenki irtoaa tyllan suulta näteimmin. Leivinpaperin mukana seuraaminen tyllaa nostettaessa vaikeutti aluksi hommaa ja tästä syystä osa marengeistani muuttui opetteluvaiheessa hieman soikeiksi. Tähän kuitenkin on apuna leivinpaperin ”liimaaminen” pienillä marenkitäplillä peltiin kiinni.

Kranssimarengit koristelin värjätyillä marenkipursotuksilla. Pienellä ruusuketyllalla vaalenapunaiset ruusut ja pienellä lehtitylalla lehdet ruusujen reunoille. Lopuksi hieman hifistelyä ja tein harmaasta massasta pilkulliset koristeet ruusuryhmien päihin…

Nämä ruusuiset kranssimarengit valmistin perusmassasta, jonka ohje löytyy täältä. Maustoin massan creme brulee makutahnalla. Näitä marenkeja tarjottiin eräissä kesän juhlissa ja ainakin pienten tyttöjen suussa ne tuntuivat maistuvan erityisen hyviltä.

Virkattu rantakassi romanttisilla ruusuilla

Tämä kassi on tehty ohuesta trikoomatonkuteesta, jota jäi yli toisesta projektista. Virkkuukoukkuna 9 koukku. Näkyväksi puoleksi tässä kassissa halusin kokeilla ”nurjaa” puolta. Kassi virkataan kiinteistä silmukoista jatkuvana spiraalina niin, että kierroksia ei päätetä piilosilmukalla edelliseen kerrokseen.

Kassin tekeminen aloitetaan pohjasta virkkaamalla 20 ketjusilmukkaa + 1 ketjusilmukka kääntymiseen. Tehdään 19 kiinteää silmukkaa + kääntymiseen 3 kiinteää silmukkaa viimeiseen ketjusilmukkaan. Tehdään vastapuolelle samoin kiinteät silmukat ja taas käännökseen 3 kiinteää silmukkaa. Pohjan käännökset ja lisäysten paikat esitetään alla olevassa piirroksessa. Kierroksia pohjaan tulee viisi.

Kuudennelle kierrokselle lähdettäessä virkataan kiinteät silmukat takareunaan, jolloin syntyy kassin alareuna.

Kolme ensimmäistä kierrosta tehdään ilman lisäyksiä. Tämän jälkeen joka kolmannen kierroksen kaikissa neljässä kassin ”kulmassa” tehdään yksi silmukkalisäys ja tällä saadaan aikaan ylöspäin levenevä muoto. Minun kassiin tuli 28 kierrosta, jonka jälkeen tein kahvojen aukot. Kierrosten määrät riippuu käytettävän kuteen vahvuudesta.

Kahvat tehdään niin, että kassin pitkien sivujen keskikohdat merkitään. Merkittyihin pitkien sivujen keskelle tehdään kiinteiden silmukoiden sijaan 10 ketjusilmukan kaari eli tällöin jätetään sama määrä kiinteitä silmukoita väliin. Tämän jälkeen tehdään vielä kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita jolloin myös ketjusilmukkakaariin, eli kahvoihin tulee hieman vahvuutta.

Lehdet ja ruusut virkkasin novitan cotton soft langasta.

Lehden ohje:

 Ruusun ohje:

Ruusun pitsinauhaan tein 17 nyppylää. Ruusu kasataan alla olevan kuvan mukaisesti pyörittämällä pitsinauhaa samalla harsimalla sitä alareunastaan. 

Ruusut ja lehdet neulotaan kiinni kassiin ja tämän jälkeen ne kovetetaan sokerivedellä. En tehnyt kovettamista ennen kiinnitystä, koska kiinnityksessä näitä koristeita pitää hieman murjoa ja väännellä, että kiinnittäminen onnistuu ilman näkyviä neuloksia.

Valmis kassi on ruusuineen varsin suloinen. Erittäin tyytyväinen olen kassiin kokoon.

Kun itse tekee, niin saa justiin sellaista ja sen kokoista mitä tarvitsee. Tähän kassiin mahtuu pyyhkeet, eväät, juomat ja kaikki muut rannalla tarvittavat vermeet 😊

Täytekakku pystyväleillä

Tällä pystyvälityylillä kasattu kakku on ollut mun suosikki jo pitkään ja nyt kun tällaisen tein, ajattelin kertoa siitä ja sen mainioista ominaisuuksista viimein myös tänne.

Kakkuun tulee siis pystyvälit, eli toisin sanoen se kasataan rullalle kuin ylisuuri kääretorttu. Ehkä se taika piileekin sitten juuri siinä, että tällä tapaa kasattuun kakkuun tulee enemmän täytettä sen kuitenkin pysyessä kasassa ja paikoillaan (tarkoitan lähinnä sitä, että kakun pohjan kerrokset eivät luistele pois sijoiltaan, tai päälle tulevan kakun painosta alimman täytevälin kermat eivät tursuile ulos. Kun niinkin on joskus käynyt…).

Suosin perunajauhopohjaa. Ohje kääretorttupohjaan edellisessä kirjoituksessani puolukkaisesta kääretortusta.

Jäähtynyt pohja leikataan neljään yhtä leveään kaistaleeseen. Kaistaleet irrotetaan esim. veitsellä leivinpaperista, että ne sitten varmasti saa siitä irti, kun niitä ryhdytään nostamaan paikoilleen. Ensimmäiselle kaistaleelle levitetään täytteet ja se kääritään rullalle siinä leivinpaperin päällä. Rulla nostetaan pystyasentoon kakun keskustaksi ja sen jälkeen loppuihin kaistaleisiin levitellään yksitellen täytteet ja nostellaan rullan jatkoksi alkamaan aina siitä, mihin edellinen kaistale päättyi.

Jos teen isomman 8 munan kakun (johon käytän kahta torttupohjaa), tapaan lopuksi laittaa valmiiksi pyöritellyn kakkupohjan ympärille sopivan kokoisen irtopohjavuoan reunan. Kun täytetty kakku oleentuu sitten seuraavaan päivään asti, reunus muotoilee samalla kakkua. Kaistaleiden ja täytemäärien vahvuudet kun aiheuttavat helposti sen, että kakun muoto ei olekaan täysin pyöreä. Tämä taas aiheuttaa ongelmia sitten päällystettäessä kakkua.

Kakun päältä tasaan suurimmat epätasaisuudet täytteellä. Näin ei päällystettä tarvitse tuhrata niin paljoa kolosiin ja aukkoihin, koska eihän tämä tällaisena raakileena tasainen ole mistään suunnasta tarkasteltuna.

Pienen 4 munan mustikka-vadelmakakun kasasin seuraavin aineksin;

1 perunajauhokääretorttupohja

Mustikkamarmeladia

5 dl vispikermaa

1,5 prk maitorahkaa

Städer vadelmamoussejauhetta

Väliin tulevaan kermaan sekoitin vadelmamoussejauheen ohjeen mukaisesti sekä 0,5 prk maitorahkaa. Ensin levitin pohjan kaistoihin mustikkamarmeladia ja sen jälkeen vadelmakermamoussea. Kakkua en kostuttanut millään, koska ohuet kakkusuikaleet imevät mukavasti kosteutta täytteestä, eikä kakku jää lainkaan kuivaksi.

Seuraavana päivänä päällystin kakun sokerilla ja rahkalla terästetyllä kermavaahdolla. Pursotteet on mustikkamarmeladilla maustettua kermarahkaa  sekä edelliseltä päivältä kääretorttuhötinöistä ylijäänyttä kreemiä.

Aavistus kinuskia kruunaa puolukan ja kirsikan makuisen kääretortun

Pääasiallisesti olin tekemässä täytekakkua ja siinä samoilla lämmöillä leivoin kääretortun, kun materiaalit ja täytteetkin oli vähän niin kuin samaa sarjaa. Maku piti kuitenkin saada kumpaankin omanlaiseksi, joten kaivelin läpi hillo-, marmeladi ja moussejauhevarastoni. Päivänsankarin toiveesta täytekakkuun päätyi mauksi mustikka ja vadelma, joten kääretorttuun käytin viime joululta jääneen kirsikka-puolukka-torttutäytteen. Oli mukava päästä hyödyntämään purkki, joka ei ehkä ensi jouluun asti olisi hyvänä enää säilynyt.

Kääretorttupohja syntyy ihan perussetillä, eli ainekset siihen;

4 kananmunaa

1 lasi sokeria

1 lasi perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi ja mukaan sekoitetaan yhdistetyt kuivat aineet. Toisinaan laitan kääretortun pohjaan vehnä- ja perunajauhoja puolet ja puolet, mutta tällä erää käytin vain perunajauhoja.

Pohja paistetaan uunin keskitasolla noin 12 minuuttia 175 asteen lämpötilassa.

Pöydälle levitän leivinpyyhkeen, jonka päälle tulee leivinpaperiarkki, jonka päälle taas on ripoteltu hienoa sokeria. Sokerin tehtävä on estää pohjan tarttumista leivinpaperiin ja onhan se ihan kivan näköistäkin tortun pinnassa. Pyyhkeen tarkoitus on olla leivinpaperin apuna käärittäessä torttua rullalle. Paistunut pohja kumotaan leivinpaperin päälle kuumana, eli välittömästi kun se otetaan uunista. Torttupohjan annetaan jäähtyä. 

Puolukka-kirsikkamarmeladin (koko purkin) levitin pohjan päälle kuin olisin voidellut leipää 😃 vatkasin 2 dl kermaa vaahdoksi ja lisäsin siihen purkin rahkaa ja mausteeksi sokeria. Kerma-rahkaseoksen levitin marmeladin päälle niin, että seosta ei levitetä ihan saumaksi jäävään reunaan asti. Näin saa todennäköisemmin käärittyä pitkon kasaan niin, että täytteet ei pursua rullan edellä ja lopuksi pullahda ulos…

Koska puolukka ja kinuski ovat täydellinen makupari, halusin mukaan vielä sitä kinuskin makua. Tein makeutetusta kondensoidusta maidosta sekä voista kreemin, jota voi pursottaa. 100g pehmeää voita ja puolikas purkki kondensoitua maitoa vatkataan kiinteäksi vaahdoksi. Jotain pientä ongelmaa oli tekovaiheessa, kun seos meinasi juoksettua. Vatkatessa se näytti taas hyvältä, mutta hetken seistyään se näytti juoksettuneelta. Niinpä seisotin seosta pari tuntia jääkaapissa ja vatkasin sen uudestaan. Sitten kreemin koostumus tuntui paremmalta.

Kreemistä pursotin tortusta leikattujen kolmiopalojen päälle ruusukkeet, jotka todellakin kruunasivat nämä annokset. Voi olla, että pääasia, eli se kakku ei maussa vedä vertoja näille leivoksille, mutta sen tiedän vasta huomenna 😊

Ihastuttavat kukkalaudat kesäkukile

En edes muista, mistä tämän ajatuksen nappasin, mutta epäilen sen olleen joku ulkolainen elokuva tai ehkä mahdollisesti jokin näkemäni kuva… Kovin suomalainen ratkaisu tämä ei selkeästikään ole. Näiden kukkalautojen ajatus on lautaan upotetut ruukut ja koristeelliset kannakkeet, jotka antavat lautoihin näköä ja luonteen.

Yhteen lautaan tarvitaan kannakkeiden lisäksi haluttu määrä ruukkuja, riittävän leveä lauta, pintakäsittelyaineet sekä ruukkuihin nähden oikean kokoinen reikäpora. 

Lautaan mitataan ja merkitään ruukuille tehtävien aukkojen sekä kannakkeiden paikat. Aukkojen on hyvä olla sen kokoisia, että ruukku lepää kauluksensa varassa reijän päällä. Jos ruukku laitetaan ahtaaseen reikään, voi lauta kastuessaan ja turvotessaan vaurioittaa ruukkua. Lauta ja varsinkin leikatut reunat käsitellään esim. maalilla tai öljyllä.

Laudat ovat todella kauniit ja niistä saa varsin persoonalliset käyttämällä itselle mieluisua värejä, ruukkuja ja kukkia. 

Omat lautani ovat paahteisilla seinustoilla, joten kukiksi valitsin melko pieniä tulilatvoja. Ensinnä siksi että ne ovat kestäviä, mutta myös siksi että lautaan upotettavat ruukut ovat pienehköt, eikä niissä ole paljoa multatilaa. Siksi ei ruukkuun istutettava kukkakaan voi olla kovin iso tai vaativa.

Kana-pekoni-BBQ voileipäkakku

Tänä vuonna äitienpäiväksi tein makean täytekakun sijaan voileipäkakun. Täytteenä makupari kana-pekoni koska ne maistuu aika jämerältä yhdessä. Höysteenä pekonitäytteessä BBQ-kastike sekä kanassa makean ja tulisen kombo.

Ainekset;

1 Iso paketti paahtoleipää tai pitkittäin leikattu vuokaleipä

Kanatäyte;

·         450g    hunajamarinoitua kanaa

·         1prk    ranskankermaa

·         1 prk   ananasmurskaa

·         punainen paprika

·         Mausteeksi chilikastiketta ja/tai chilirouhetta oman maun mukaan

Pekonitäyte;

·         2pkt    pekonikuutioita

·         1/2      tuorekurkku

·         BBQ kastiketta oman maun mukaan

·         1prk    ranskankermaa

·         Mausteeksi mustapippuria

Päällyste;

·         1 pkt   maustamatonta tuorejuustoa

·         1 pkt   savusulatejuustoia

·         ½ prk ranskan kermaa

Kana (voi olla vaikka se parjattu hunajamarinoitu, koska toimii tässä tapauksessa varsin hyvin.) paistetaan kypsäksi ja jäähdytetään. Paprika pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja kaikki täytteen aineet sekoitetaan yhteen. Maustetaan tuliseksi oman maun mukaan esim. chilirouheella tai valmiilla chilimaustekastikkeella. Huom! Maku pehmenee kakussa, joten tulisuuden voi maustaa hieman yli, niin se myös tuntuu sitten oaremmin valmiissa kakussa. 

Pekonit ruskistetaan pannussa ja jäähdytetään. Kurkku pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja sekoitetaan kaikki täytteen aineet yhteen. Maustetaan BBQ- kastikkeella ja mustapippurilla.

Käyttäessäni paahtoleipäpaloja, leikkaan reunat pois, koska ne kovettuvat helposti. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta jos kakun annetaan jonkun aikaa oleentua ja maustua, niin yleensä siinä vaiheessa leipien reunat kuivuu. Leivät ladon niin, että saumat eivät tule päällekkäisissä kerroksissa kohdakkain. Silloin kakkua leikatessa se ei murtuile leipien saumakohdista. Annan kakkujen maustua ja makujen tasaantua 1-2 päivää ennen päällystämistä ja tarjoilua. siksi en kostuta leipiä mitenkään, vaan ne imevät kosteuden täytteistä. Jos on kiireempi aikataulu, kostutuksessa käyttäisin tässä tapauksessa kanalientä.

Täytettä laitan väleihin vuoronperään kumpaakin. Tähän kakkuun tuli yhteensä viisi väliä, joista kolme kanatäytteellä ja kaksi pekonitäytteellä. Kakku oli ensin todella korkea, mutta maustumisajan jälkeen se oli painunut kasaan niin paljon, että ei ollut mitään ongelmaa saada sitä mahtumaan kuvun alle päällysteen ja koristeidenkin kanssa.

Päällysteen levitin tasaisesti maustuneen kakun päälle ja koristelin sen herneenversoilla ja minitomaatin puolikkailla. 

Pellillinen porkkanapiirakkaa tai porkkanamuffinssit

Porkkanapiirakka on sellainen kestosuosikki. Sen maun vain tietää hyväksi ja jos tarjolla on vaihtoehtoja, porkkanapiirakka ei petä koskaan, jos muista ei ulkonäön perusteella voisi varmaksi tietää.

Muistan kun ensimmäisen kerran maistoin porkkanapiirakkaa. Aikajanalla se osuu varmaan noin 25 vuoden taakse. Nykypäivään verrattaessa melko lapsellisella mallillahan silloin leipominen yleisesti vielä oli ja oli aika kummallinen ajatus, että makea piirakka sisältää porkkanaa. Ja että porkkanaa sisältävä piirakka maistuukin kanelilta. Ja että sulatejuusto makean piirakan kuorrutteessa kruunaa koko keksinnön…  Käytänkö sitten kuorrutteessa sulatejuustoa tai modernimmin tuorejuustoa, se vähän riippuu tilanteesta. Mutta silloin 25 vuotta sitten en tainnut vielä edes tietää, mitä on tuorejuusto saati että sitä olis leivontaan voinut käyttää.

Porkkanapiirakkaa leivon kyllä muulloinkin, mutta jotenkin vaan niin sopivasti tämä istuu juuri pääsisäisleivontaan. Sama taikina toimii piirakkaan ja muffinsseihin. Muffinssit on kyllä söpöjä, muta piirakka edustaa sitä perussettiä; pienellä vaivalla paljosti palasia.

Käytän leivonnassa usein vehnäjauhojen sijasta spelttijauhoja. Varsinkin tällaisiin tummempiin ja muutenkin rakenteellisiin leivonnaisiin spelttijauho sopii oikeastaan paremmin, kuin vehnäjauho. Spelttijauhot tuovat siis enemmän tuntumaa, vaikka niiden terveellisyys ei vehnäjauhoista eroakaan. Määrälisesti korvaan jauhot 1/1, vaikka joskus jostain kuulin ettei spelttijauhoja tarvitsisi käyttää ihan niin paljoa kuin vehnäjauhoja, koska ne turpoavat enemmän. Tällaista turpoamista en kyllä ole havainnut, mutta jos joku tästä tieteellisen todisteen esittää, en väitä vastaan ja saatan vaikka jatkossa toimia toisin.

Porkkanapiirakan ainekset koko pellilliseen (huom 60cm uuni!)

·         n. 500g                            porkkanoita

·         6 dl                                   spelttijauhoja (tai vehnäjauhoja)

·         4 tl                                    leivinjauhetta

·         3 tl                                    jauhettua kanelia

·         300g                                 voita

·         7                                        kananmunaa

·         4 dl                                   sokeria

·         4 tl                                    vanilijasokeria

Kuorrutus

·         100 g   voita

·         2 pkt   tuorejuustoa (Esim Philadelphia 175g / rasia)

·         5 dl      tomusokeria

(Halutessa voi maustaa kuorrutteen vaniliinisokerilla)

Porkkana raastetaan ja voi sulatetaan. Voi ja porkkanaraaste yhdistetään. Munat ja sokeri päräytetään vaahdoksi ja kuivat aineet sekoitetaan yhteen. Muna-sokerivaahtoon lisätään porkkana-voiseos sekä kuivat aineet ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. 

Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle pellille ja pohjaa paistetaan noin 25 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Samasta taikinasta tehtyjen muffinssien paistoaika on noin 20 minuuttia.

Kuorrutteen ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Kuorrutusta vatkataan kunnes se hieman kuohkeutuu ja se levitellään jäähtyneen pohjan päälle.Ensin kannattaa sekoittaa voi ja tomusokeri yhteen. Yleensä porkkanapiirakan näkee mantelirouheella koristeltuna ja hyvinhän se siihen istuukin, mutta varsinkin näin pääsiäisenä nämä suorastaan huutaa koristeekseen sitä pikku porkkanaa. Porkkanat teen sokerimassasta tai marsipaanista ja niitä voi säilyttää huoneenlämmössä ja kuivassa paikassa kunnes ne pääsee leivonnaisten päälle juuri ennen tarjoilua.

7 minuutin kakku ja Nordic Waren Terrence Square bundt

Halusin testata hankkimaani Nordic Waren vuokaa ja ensimmäisenä kakkuna halusin leipoa liikoja hifistelemättä jonkin ihan peruskahvikakun. Päädyin 7 minuutin kakkuun, koska se on nopea ja vaivaton, harvoin epäonnistuu ja makunsa puolesta tulee varmasti myös syödyksi. Pääsiäisen lähestyminen ohjasi maustamista keltaiseen, joten lisäsin mukaan himpun verran sitruunan makua.

Ainekset

4                    munaa

3dl                 sokeria

200g              sulatettua voita

3 tl                 leivinjauhetta

2 tl                 vaniliinisokeria

1,5 dl              vehnäjauhoja

2 dl                perunajauhoja

1 dl                sitruunatahnaa 

0,5 dl            sitruunamehua

Ei taida helpompaa leipomista ollakaan kuin tämä, että kaikki ainekset vain mitataan samaan kulhoon ja niitä vatkuloidaan sekaisin sen 7 minuuttia. Vuoka voidellaan ja tarvittaessa jauhotetaan. Nämä Nordic Waren vuoat on siitä ihania, ettei jauhotusta tarvita lainkaan. Tapaan vain suihkauttaa vuokasprayn vuokaan ja kakut on tähän mennessä irronneet varsin hyvin. 

Sitruunatahnan sijaan olisin voinut lisätä enemmän sitruunamehua ja raastaa mukaan sitruunan kuorta, mutta koska tahnaa sattui kaapissa juuri tämän verran olemaan… Ohjeen mukaisella sitruunamäärällä kakkuun saadaan jo oikeasti sitä sitruunan makua. 

Uunin lämpö noin 175 astetta ja paistoaika noin 45 minuuttia. 

Nordic Waren vuoissa olen vielä hieman hakenut paistolämpötiloja sekä oikeita ja sopivia paistoaikoja. Kun sitten leivoskelen kahdessa huushollissa, täytyy vielä uunien erotkin tietää ja ennenkaikkea muistaa 😃 Nämä vuoat kun ovat paljon paksumpia kuin normaalit alumiinivuoat ja siksi niiden lämmönpidätyskyky on normaaleja vuokia parempi ja siksi myös paistolämpötiloja voi hieman laskea ja paistoaikaakin voi vähän lyhentää. Ettei lopputulos olisi sitten liian tumma tai kuiva. Tein tämän kakun myös paistamalla sitä 40 minuuttia, alkulämpötilana 175 astetta ja 15 minuutin jälkeen laskin lämmön 150 asteeseen. Yhä kakun pinnasta tuli vähän tumma, mutta ehdottomasti oltiin jo lähempänä haussa olevaa vaalean kakun kellertävää pintaa 😊

Suklaiset marsipaanibrowniespalat

Nämä browniet eivät ole ihan niin makeita kuin kolmen suklaan browniet, joista aiemmin kirjoittelin. Tumma suklaa ei tee leivonnaisesta ylimakeaa, mutta antaa sille voimakkaan maun. Taikinan väliin makua ja mehevyyttä tuomaan käytettävä marsipaani maistuu sen verran vahvasti, että varsinkin marsipaanista pitäville herkkusuille tämä on kokeilemisen arvoinen leivonnainen. Itselleni ihan tervetullut uusi muoto marsipaanille leivonnassa.

Alkuperäinen ohje löytyy kirjasta ”Browniet, Cookiet & Co.”, mutta olen muokannut ohjetta jonkin verran; vienyt sitä siihen suuntaan, että koko on järkevä ja koostumus miellyttää. Muokkaan ohjeita yleensä myös siksi, että pienemmissä erissä myytävät materiaalit kuluisivat aina kaikki kerralla, ettei niitä jäisi jotain olematonta määrää kaappiin kuivumaan ja vanhenemaan, kun lopulta ne päätyisivät vain pois heitettäväksi.

Ainekset;

300g voita

300g tummaa suklaata

5 munaa

3 dl sokeria

4,5 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

3 tl vaniliinisokeria

200g marsipaania

2 dl kermaa

Voi ja suklaa sulatetaan yhdessä. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään yhteen ja siivilöidään muna-sokerivaahtoon jonka jälkeen mukaan lisätään voi-suklaasula.

Kerma ja marsipaani sekoitetaan tahnaksi esim. tehosekoittimella. Sähkövatkaimellakin se onnistuu jos marsipaani on riittävän pehmeää.

Taikinasta puolet levitetään tasaiseksi kerrokseksi noin 30×30 kokoiselle pellille. Marsipaaniseos laitetaan pursotinpussiin ja pursotellaan raidoiksi tai ruuduiksi taikinan pintaan niin, että sitten valmiista levystä paloiksi leikattaessa marsipaania osuu jokaiseen leikattavaan palaan. Loput taikinasta levitetään pursotetun marsipaanin päälle.

Kiertoilmauunin lämpö 175 astetta ja paistoaika noin 25 minuuttia.

Paiston jälkeen jäähdytetään leivonnainen kunnolla, jonka jälkeen se voidaan leikata halutunlaisiksi paloiksi.

Tämä leivonnainen paranee hieman oleentuessaan; pari päivää jääkapissa tekee ihmeitä maulle. Myös pakastettavaksi nämä palat sopivat.