Päivää vaan ystävät!

Oikeen kliseiden klisee, mutta ystävänpäivähän voi olla vaikka joka päivä. Mutta eihän se haittaa, että kalenterikin muistuttaa välillä ystävien tärkeydestä. Eihän ystävänpäivän tarvitse tarkoittaa yletöntä krääsää ja turhuuden palvomista. Päinvastoin. Ystävänpäivän kaupallisuus voidaan unohtaa samantein ja keskittyä siihen olennaiseen, eli ystäviin, rakkaisiin ja heidän hemmotteluun. Tästäkin päivästä voi ammentaa itselle ja muille hyvän mielen. Ja täyden vatsan.

Parhaiten osaan hemmotella siis herkkujen avulla. Pikkuleipiä, täytekakkuja, piirakoita… Ihan mitä tahansa leivonnaisia ja kaiken käsistään lähtevän kun voi tuunata ystävänpäivän mukaisesti sydämillä ja hemepillä koristeilla.

Tällä erää leivoksen muoto kehittyi mielessäni sitä mukaa kun sitä rupesin tekemään. Eli aikomuksena oli tehdä murotaikinasta keksin muotoinen pohja ja päällynen, törsötellä väliin ja päälle jotain kermaista moussea ja koristella nätiksi. Mutta tekovaiheessa muistin erään Kuortanelaisen leipomon herkkutuotteen vuosien takaa; Äkkimakean pikkuleivonnaisen, jonka syötyään tiesi sitten makeaa syöneensä. Niinpä lähdin jäljittelemään muistojen perusteella sitä, koska kyseistä leipomoa ei ole vuosiin enää ollut olemassa, enkä ole siis maistanut tätä makuyhdistelmää aikoihin.

Murotaikina

4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
200g voita

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja sen jälkeen nypitään käsin voi jauhoseoksen joukkoon. Taikinaa seisotetaan jääkaapissa pari tuntia, jonka jälkeen se kaulitaan vähän vajaan 1cm vahvuiseksi levyksi, josta otetaan muotilla pyöreitä leipäsiä, halkaisijaltaan noin 7cm. Pyörylöitä paistetaan 175 asteessa noin 10 minuuttia. Hieman saa väriä tulla pintaan.

Sillä aikaa kun taikina oleentui jääkaapissa, tein marenkivoikreemin. Tämä on hieman vaativampi osio ja vaikka yleensä en ihan niin nuukasti ohjeita noudata, niin tämän tekemisen voi helpolla sössiä, jos alkaa sooloilemaan. Tärkeää on siis noudattaa ohjeita, olla kärsivällinen ja omistaa digitaalimittarin.

Marenkivoikreemi

2 munan valkuaista
1,25 dl sokeria
200g voita (mieluusti suolatonta, mutta ei ole välttämätöntä)

Valkuaiset erotellaan tarkasti ja vatkaillaan metalliastiassa sokerin kanssa vaahdoksi. Kattilaan laitetaan pieni määrä vettä, se lämmitellään kuumaksi ja marenki metalliastiassaan nostetaan kattilan päälle. Marenkia vatkataan vesihauteen päällä kunnes marengin lämpötila nousee 60 asteeseen. Tämän jälkeen siirrän marengin muoviastiaan, jossa teen jäähdytyksen. Koko jäähtymisen ajan marenkia vatkataan. Lämpötilan pitää laskea noin 35 asteeseen. Sen ei saa olla niin lämmintä, että sekaan laitettava voi sulaa. Tämän jälkeen siis pieniksi kuutioiksi palottu huoneenlämpöinen voi vatkataan pala kerralla marengin joukkoon. Tässä kohtaa täytyy olla hieman kärsivällinen ja vaikka ensin näyttäisi siltä, että massa juoksettuu, sen vatkaamista tulee jatkaa niin kauan, että se kiinteytyy tasaiseksi ja kiinteäksi. Sen tietää ja tuntee käteen, kun se on valmista. Ensimmäisellä kerralla tätä tehdessäni suorastaan hämmästyin, kun se muutos tapahtui.

Marenkivoikreemiin voi sekoittaa huoletta jotain makuaromia ja tällä kertaa laitoin mukaan pari tippaa vanilja-aromia. Marenkivoikreemin valmistusta oon opiskellut mm. Annin ohjeiden avulla.

Tämä marenkivoikreemikin itsessään on myös makumuisto menneisyydestä. Nuoruudessani oli kotipaikkakunnallani suuressa huudossa paikallisen leipomon ’rakopullat”; pitkulaiset munkit, joissa oli täytteenä mansikkahilloa ja voikreemiä.

Palataan muisteloista takaisin ja ryhdytään kasaamaan näitä äkkimakeita leivoksia. Alimpaan osaan levitetään vadelmahilloa ja päällimäiseen osaan kerros voikreemiä. Osat yhdistetään ja voikreemillä voidellaan myös reunat. Tämän jälkeen reunat pyöritellään nonparelleissa. Leivokset on hyvä jäähdyttää ja kovattaa jääkaapissa, että osat ei luistele pois sijoiltaan, vaan keksintö pysyy kasassa. Päälle ripaus tomusokeria ja siinä se sitten tönöttää! Myllärin äkkimakea!

Hyvää ystävänpäivää ❤