”Isoäidin sänky”

Mulla oli pikkusena likkana sellainen sivusta levitettävä sänky. Se oli alunperin isoäidin sänky, jota oli isoäidin kuoleman jälkeen pitkään säilytetty heinäladossa. Sieltä äiti sen nosti päivänvaloon, maalasi ja se päätyi mulle sängyksi. Jossain kohtaa, muutamien vuosien päästä sänky siirtyi takaisin heinälatoon, kun sisällä tuvassa ei sille ollut enää käyttöä eikä tilaakaan. Sitten sattui suuri vahinko ja meidän koko ulkokartano riihtä ja navettaa myöden paloi… siinä meni isoäidin sänky ja paljon paljon muita asioita, joista nykyään saisin ammennettua varmasti isot ilot.

Nyt vähän isompana oon pitkään jo halunnut semmosta sänkyä, jonka voisin tuunata. Valkoiseksi minä sen halusin. Sattui sitten niin että naapureilla oli kotitilallaan ylimääräisenä sänky, jonka ostin. Sänky oli melkolailla alkuperäisessä kuosissaan, mutta yksi jaloista oli poikki. Ja koska jalan korjaaminen olisi tarvinnut sorvia ja melkoisen taitavaa puuseppää, päätin että katkaisen kaikki jalat samasta kohdasta poikki, koska sänky jäi vielä senkin jälkeen oikein sopivan korkuiseksi. Jalan katkaiseminen oikeastaan oli merkittävä tekijä senkin suhteen, että en kokenut pilaavani maalaamalla upeaa vanhaa kalustetta, koska jalat oli näillä taidoilla lähes pakko katkaista ja alkuperäisyys oli jo siten menetetty.

Kuivatin sänkyä kolmisen viikkoa sisätiloissa. Sen jälkeen putsasin ja hioin sitä. Koska sängyssä oli alkuperäinen maali, siihen oli pakko pistää alle pohjamaali. Pohjamaalina käytin otex-tartuntapohjamaalia. Pinnan maalasin kahteen kertaan valkoisella Helmi-kalustemaalilla.

Tämä sänky on melko pieni, pituutta vain noin 170cm. Mutta se sopii minulle vallan mainiosti, kun ei se vie sitten tilaa niin paljoa. Sängyn viehätys on kuitenkin täysin ehjät (jalkoja lukuunottamatta) veistetyt ja sorvatut koristeet, joita mielestäni valkoisuus korostaa juuri oikealla tavalla.

Lopputulos on täsmälleen sellainen, mitä halusin ❤