Maistuva dallastäyte ja bostonpulla – mainio kotiläksy

Olen innolla odottanut sitä, että poika saa kotiläksyjä kotitalouden tunnilta. Saan sen sitten tekemään niitä kotitöitä samalla kun itse räin kattoon. Se voi pestä ja puunata vaikkapa vessaa, laittaa ruokaa, leipoa ja sen sellasta…

Ei se mennyt ihan niin… Karumpi totuus on, että äitiä tarvittiin perään kattomaan ja ohjaamaan ja melkein väittäisin työläämmäksi, kuin että olisin tehny nämä asiat itse. Mutta sehän nyt sitten vain on johdannaista siitä, että nuori vasta opettelee asioita. Jos ensimmäistä kertaa jotain tekee ja lopputuloksen pitäis olla jollain tapaa tyydyttävä, sitä opastusta vaan tarvitsee.

Yksi läksyistä oli hiivanostatteisen taikinan teko ja leipominen. Mulla kun on plakkarissa aivan älyttömän ihana dallaspullan täyte, päätettiin että leivotaan sitten sitä dallaspullaa bostonkakun muodossa. Tosi paljon Amerikkalaisia kaupunkien nimiä… Oon itse ollut varsin kehno pullan leipoja, kunnes lopulta tajusin että jos teen pullataikinan perusohjeen mukaan, siihen tulee ihan liian paljon jauhoja. Vähensin jauhojen määrää taikinassa radikaalisti ja johan rupes pullat olemaan pehmeitä ja hyvejä. Ja kun taikina oli löysää, paras tapa työstää sitä oli kauliminen ja siitä kautta kokeillen ja erilaisia levyistä syntyviä pullia leipoen syntyi myös ihastukseni bostonkakkuihin.

Poika teki siis taikinan ja täytteen. Samalla kun minä seisoin noin sentin päässä raskaasti hengittäen. ½ litran pullataikina tehtiin ihan perusohjeella ja jätettiin nousemaan. Sillä aikaa poika sekoitti täytteen.

Dallastäytteen ainekset;

  • 1prk maitorahkaa
  • 100 g sulatettua voita
  • 2 munaa
  • 3 dl sokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 rkl vaniliinisokeria

Sekoittamisjärjestyksellä, eikä suunnalla ole niinkään väliä. Pääasia on, että massa sekoitetaan tasaiseksi.

Kun taikina oli noussut, jaoin sen kahtia. Toinen puoliska mulle ja toinen pojalle. Sitten leivoin ja opastin toisella puolella pöytää, kun poika leipoi omaa taikinaansa vastapäätä. Lopulta levyt oli kaulittuna ja täyte jaetiin levyjen päälle, johon se levitettiin tasaiseksi kerrokseksi. Levyt rullattiin pötkylöiksi ja rullat leikattiin 5-7 cm pitkiksi paloiksi. Kaksi 28 cm irtopohjavuokaa voideltiin ja pullan palat aseteltiin pystyasentoon vuoan pohjalle rinkiin ja keskelle. Ei kuitenkaan liian tiiviisti, vaan hieman saa jäädä sitä varaa taikinan nousemiselle. Nämä komistukset jätettiin sitten nousemaan hetkeksi.

Tarkoitus oli laittaa päälle runsaasti raesokeria, mutta sitäpä ei ollutkaan kaapissa… Niinpä vartin nostattamisen jälkeen pullat vain voideltiin munalla ja paistettiin 175 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. Paiston jälkeen pullien päälle leviteltiin tomusokerista ja vedestä tehty seos, jolla korvattiin se raesokeri.

 

Pojan mieli oli hieman apea siinä kohtaa, kun palat oli aseteltu vuokaan. Kun ei ne sen palaset sen omaan silmään kovin näteiltä näyttäneet. Mutta oppipa poika ainakin sen, että uuni se on mikä leivonnaisen kaunistaa. Ja oon kyllä  ylpeä pojan leipomuksesta. Siinä ne tönöttää rinnakkain eikä ulkonäön puolesta kylläkään voi sanoa tietävänsä kumpi on se ekaa kertaa leiponeen valmistama

 

Bostonkakussa tämä täyte vähän kuin katoaa pullan joukkoon. Antaa pullaan tosin ihanan vaniljaisen maun ja tekee pullasta mehukkaan. Parhaimmillaan täyte on kuitenkin silloin, kun sitä on mahdollisimman paljon pullan päällä ja se erottuu ihan reilusti itse pullasta.

Aika pienellä leipomistyöllä saa aikaiseksi upeita leivonnaisia 😍

Laskiaispullaa!

En oo aiemmin osannut leipoa oikeaa pullaa, eli paikallisittain nisua. En ollenkaan! Joskus nuorempana, ensimmäisiä kertoja pullan leipomista yrittäessäni, niistä tuli aina kovia kuin pesäpallot. Ja joka kerta sama ongelma toistui. Sitten tyydyin pitkät ajat puolivalmisteisiin. Riittävästi kun puolivalmiin pakastepullan päälle lyö voita, niistäkin saa ihan kelpokamaa.

Lopulta kun oon tajunnu sen ajatuksen, jota pyrin seuraamaan kaikessa tekemisessäni, että jos ihminen on käynyt kuussa, miksi MINÄ en muka osaa tehdä jotain? Esim. Siis ei kai pullan leipominen voi olla vaikeampaa kuin avaruusraketin valmistaminen? Ja siihen peilaten yritin sitten sitä pullan leivontaakin niin kauan, että nykyään se jo sitten onnistuu, joten uskallan kyllä nyt ihan julkisesti kertoa, kuinka sitä pullaa oikein leivotaan…

Niin hyvän näköinen kun sellanen perinteinen laskiaispulla onkin, niin mua ärsyttää SUUNNATTOMASTI sen syöminen. Kun ei se onnistu niin eikä näin… siksi oon yrittäny etsiä sitä miellyttävämpää pullamuotoa tähän. Jotenkin oon nyt kallistumassa siihen, että sarvi on kaunis ja suhteellisen helppo syödäkin niin, että joka suupalaan osuu myös sisältöä, eikä se sisältö kuitenkaan turahtele hallitsemattomasti  pitkin naamaa. Kokeilin nyt tehdä myös ”pullakuppeja”, mutta en oo vielä täysin vakuuttunut niistä.

Joka tapauksessa. Tässä se peruspullaohje, jota minä käytän;

2 tl suolaa

1,5 dl sokeria

1 pala hiivaa

0,5 l lämmintä vettä tai maitoa

1 muna

1 rkl kardemummaa

2tl vaniliinisokeria

12-13 dl vehnäjauhoja

150g voita

Suola ja sokeri on siksi ensimmäisenä listalla, kun tässäkin tapauksessa suosin pienen sokerimäärän, suolan ja hiivan keskinäistä liuottamista ihan ensin.

Tähän seokseen on sitten hyvä sekoittaa neste, vaniliinisokeri, kardemumma, loput sokerista sekä muna. Jauhoja sekoitan yleensä taikinaan ensin noin 6 dl. Tämä osuus on helppo vielä sekoittaa vaikka puuhaarukalla. Sittan vaihdan työkaluksi oman käden ja lisään toiset 6 dl jauhoja. Kun jauhot alkaa olemaan sekaantuneena taikinaan, lisätään vaivaamalla mukaan pehmeä voi. Jos sen nyt sitten on unohtanut ottaa ajoissa lämpenemään, (en minä ainakaan tierä kahta tuntia ennen ryhtyväni leipomaan! Ja jos tieränkin, en pääse töistä sitä voita siihen pöydälle nostamaan…) voi sitä lämmitellä sulatusteholla mikrossa. Eikä haittaa jos se vaikka osin sulaa nestemäiseksi. Pulla maistuu silti pullalta.

Kompastuskivi on jauhon määrä! Monissa ohjeissa puhutaan jopa 16 dl:sta puoleen litraan. Sillä mä saan kyllä aikaseks niitä pesäpalloja. Ehdottomasti taikina saa nousemisvaiheessa olla vielä vaikka vähän tarttuvaa. Kun siihen sitten kuitenkin lisätään jauhoja leivinpöydällä, niin jauhomäärä nousee siitä, mikä taikinaan sekoitetaan.

Taikinaa nostatetaan lämpimässä ja vedottomassa paikassa liinan alla niin kauan, että se on turvonnut noin kaksinkertaiseksi. Nostatusaikaan vaikuttaa eniten käytettyjen materiaalien lämpötila. Aikaa kuluu siis 20-45 minuuttia.

Pullasarviin tarvitaan tötteröitä, joiden ympärille pullasuikaleet kääritään. Tötteröitä saa valmiinakin, mutta en ole sellaisiin malttanut satsata, vaan teen tötteröt foliosta. Melko helposti pyörittelemällä ja rutistelemalla ne onnistuu näinkin.

 

Pullataikina kaadetaan alustalle ja sitä vaivataan pöydällä ihan huolella. Painellaan ja muokataan jauhotetulla alustalla, kunnes se on tasaista ja valmista työstettäväksi.

Taikina kaulitaan levyksi ja levystä leikataan noin 1,5cm leveitä suikaleita. Suikaleet kieritellään foliotötteröihin suiposta päästä aloittaen, hieman reunoja limittäen toistensa päälle niin että tötteröön ei jää aukkoja.

Näitä aihioita nostatetaan noin 20 minuuttia liinan alla. Voidellaan munalla, ripotellaan päälle raesokeria ja uuniin. Uunin lämpö 225 ja paistoaika noin 10-12 minuuttia.

Pullien jäähdyttyä foliot irrotellaan sarvien sisältä. Hillot ja kermapursotteet tilalle ja siinähän se sitten on!

Pullakuppeja tein seuraavasti: taikinalevystä leikataan taikinapyörylöitä. Paistamisessa käytetään muffinssipelliä nurinpäin. Joka toinen muffinssikupin pohja voidellaan ja taikina pyörylä asetellaan sen pääle. Nostatetaan ja paistetaan. Jäähtyneet kupit irrotellaan pelliltä.

Nämä oli oikeastaan kaikkein kätevimpiä syödä täytteiden kanssa, mutta pullan määrä oli jotenkin liian vähäinen… Eli seuraavalla kerralla yritän ainakin tehdä vahvemmasta taikinasta nämä kupit.