Pampulapikkuleivät

Tämä täytepikkuleipien ohje syntyi vähän kuin vahingossa. Taas kerran niin, että aluksi sen piti olla jotain muuta. Siitä piti tulla pursotettava pikkuleipä, mutta kun huomasin ettei kaapista löytynyt sillä kohtaa sopivaa purostuskalustoa ja taikinan teko oli jo aloiteuut, päätyi se käsin pyöriteltäviksi palloiksi. Pursotettavan pikkuleipätaikinan teen sitten joskus myöhemmin…

Pikkuleivän viehätys on sen pehmeys. Suuhun sulava, enimmäkseen perunajauhoista koostuva pikkuleipä, jonka välissä on kokonaisuutta tasapainottava, maistuva voitäyte.

Ainekset:

  • 300 g voita
  • 3,5 dl tomusokeria
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 6 dl perunajauhoja
  • 4 tl vaniljasokeria

Voi ja tomusokeri sekoitetaan keskenään tasaiseksi. Kuivat aineet sekoitetaan ensin yhteen ja lisätään sitten erissä massaan.

Pampulat pyöritellään käsin pieniksi palloiksi pellille leivinpaperin päälle. Paistetaan 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Täyte;

  • 150 g voita
  • 4 dl tomusokeria
  • n. 100g raastettua maitosuklaata

Täytteen ainekset sekoitetaan keskenään tasaiseksi. Levitetään täytettä pikkuleivän päälle ja painetaan toinen puoliska päälle.

Voitäytteen vuoksi nämä pikkuleivät säilyvät parhaiten viileässä. Pakastaminenkin onnistuu, eikä näiden sulaminen syömäkelpoisiksi huoneenlämmössä kestä paljoa pidempään, kuin mitä kahvi tippuu.

Nämä pikkuleivät ovat varsinaisia kahvipöydän sulostuttajia.

Herrasväenleivät

Herrasväenleivät ovat monikäyttöisyytensä vuoksi ehkä eniten leipomiani pikkuleipiä. Näitä leivon jouluksi, pääsiäiseksi, juhannukseksi ja ihan jokaiseen juhlaan ja kekriin.

Muotin valitsen teeman mukaan. Toisinaan pikkuleivät ovat pieniä sydämiä tai ihan vaan pieniä perinteisiä pyörylöitä. Toisinaan ylemmässä pikkuleivässä on kuviomuotilla tehty reikä, josta täyte näkyy.

Myös väliin laitettavaa täytettä muuntelen vähän sen mukaan, mitä milloinkin on käsillä. Vaikka perinteinen täyte taitaakin olla se vadelmamarmeladi, näissä toimii hienosti mansikkahillo, vadelmahillo, kaikki marmeladit, suklaalevitteet ja oma suosikkini kirsikkahillo, jonka ohjeen tulen kirjoittelemaan myös tänne, kunhan tämän kesän kirsikat vaan kypsyvät.

Ainekset;

  • 200g voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 muna
  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 2tl vaniljasokeria
  • 1 tl levinjauhetta

Pehmeä voi ja sokeri sekoitetaan yhteen ja mukaan lisätään muna. Vatkataan massa kuohkeaksi ja lisätään siihen keskenään yhteen sekoitetut kuivat aineet.

Taikinaa lepuutetaan vähintään tunti viileässä. Mieluusti seuraavaan päivään asti.

Taikina kaulitaan pienissä erissä jauhotetulla alustalla noin 5-8mm vahvuiseksi levyksi. Levystä otetaan muotilla pikkuleipiä ja niitä paistetaan paistetaan 200 asteessa noin 7-8 minuuttia. Jonkin verran kannattaa jättää pellillä turpoamisvaraa pikkuleiville. Jos tekee ylemmistä pikkuleivistä aukollisia, tarttee yrittää pysyä aihioiden määristä selvillä, että pohjia ja kansia tulee suurin piirtein sama määrä =D Pikkuleipiä tulee tästä taikinamäärästä 25-35, riippuen muotin koosta.

Jäähtyneet pikkuleivät nostellaan pelliltä ja täytetään halutulla täytteellä. Pienet pikkuleivät voi kieritellä erikoishienossa sokerissa tai pikkuleipien päälle voi ripotella siivilän läpi tomusokeria.

Yleensä kun alan pikkuleipiä tekemään, teen taikinaa samoilla lämmöillä tuplamäärän. Näitä pikkuleipiä kun voi säilyttää myös pakastimessa. Silloin niitä voi käyttää sieltä aina tarvitsemansa määrän. Muuten suosittelen säilyttämistä jääkaapissa, jossa säilyvyys on huomattavasti parempi kuin huoneenlämmössä. Ainoa säilyvyyteen lyhentävästi vaikuttava seikka on se, että nämä tulee kyllä syödyksi ennen kuin parasta ennen päiväys on ohitettu.

Nämä ovat maistuvia ja niin kauniita pikkuleipiä, että sopivat vaikka viemisiksi ja  lahjaksi annettavaksi. 🙂

Suklaiset muottipikkuleivät

Tämä leipominen karkaa hetkittäin käsistä. Ei se muuten haittaisi, mutta kun yhden pyhän vuoksi ylenpalttinen leipominen tuntuu vähän turhalta, kun ei nykyään enää sillä tapaa edes ”käydä kylässä” kuin ennen, joten nämä tuloo vähän niin kuin ”omaan käyttöön” vaan.

Mutta jos nyt tosiaan nämä pikkuleivät vielä…

Kyseessä on hyvin suklaiset pikkuleivät, joiden väliin laitetaan jokin sopiva täyte. Täytteenä voi käyttää oikeastaan mitä tahansa oman maun mukaista, mutta tällä kertaa ajattelin hyödyntää erään amerikan ihmeen – vaahtokarkkimassan, joka käteeni tarttui kauppareissulla. Muita valmiita täytevaihtoehtoja on esim. nutellalevite tai vaikka maustettu tuorejuusto. Yleensä itse tykkään käyttää täytteenä pikkuleipiin marmeladeja tai ihan yksinkertaista voin, vaniliini- ja tomusokerin seosta, johon voi laittaa myös suklaarouhetta sekaan. Oikeastaan ihan sama, millä sen täyttää, koska hyviähän ne joka tapauksessa on.

Pikkuleipätaikina on ihan perus murotaikina, johon lisäsin sulatettua suklaata ja varuuksi vielä vähän kaakaojauhetta.

250 g voita
1,5 dl ruokosokeria
2 munaa
7 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
4 tl vaniliinisokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
200 g sulatettua suklaata

Voi ja sokeri sekoitetaan ja munat vatkataan joukkoon yksitellen. Seosta vatkataan, kunnes se on kuohkea. Sulatettu ja hieman jäähtynyt suklaa sekoitetaan voiseokseen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään parissa erässä taikinaan. Taikinaa lepuutetaan kylmässä ainakin tunti. Mieluusti lepuuttelen taikinoita seuraavaan päivään, mutta tämä taikina menee liikaa kovettuessaan melkolailla hnakalaksi käsitellä. Ja sitten sitä saakin sulatella, että sen voi kaulita…

Taikina kaulitaan levyksi jauhotetulla alustalla ja taikinasta otetaan muotilla pikkuleipiä, jotka paistetaan 200 asteessa 10-12 minuuttia. Pikkuleivät tein nyt pääsiäisteemaan sopivalla muotilla. Valitsin melko pienen muotin, koska näistä on tulossa kerrospikkuleipiä.

Kun pikkuleivät on jäähtyneet, levitetään täytettä toiselle puoliskolle ja painetaan toinen puoliska päälle.

Hifistelin vielä lopuksi vähän ja kastoin pikkuleivät sulatettuun valkosuklaaseen. Valkosuklaa pitää kerrospikkuleivät myös kasassa, kun tämä amerikanherkku teki näistä melko liukkaita ja päällyosat meinas luistella pois paikaltaan.

Jotenkin suklaa jopa istui näiden pikkuleipien muotoon ja ne muistuttavat jo vähän kuin pieniä leivoksia.