Suklaiset muottipikkuleivät

Tämä leipominen karkaa hetkittäin käsistä. Ei se muuten haittaisi, mutta kun yhden pyhän vuoksi ylenpalttinen leipominen tuntuu vähän turhalta, kun ei nykyään enää sillä tapaa edes ”käydä kylässä” kuin ennen, joten nämä tuloo vähän niin kuin ”omaan käyttöön” vaan.

Mutta jos nyt tosiaan nämä pikkuleivät vielä…

Kyseessä on hyvin suklaiset pikkuleivät, joiden väliin laitetaan jokin sopiva täyte. Täytteenä voi käyttää oikeastaan mitä tahansa oman maun mukaista, mutta tällä kertaa ajattelin hyödyntää erään amerikan ihmeen – vaahtokarkkimassan, joka käteeni tarttui kauppareissulla. Muita valmiita täytevaihtoehtoja on esim. nutellalevite tai vaikka maustettu tuorejuusto. Yleensä itse tykkään käyttää täytteenä pikkuleipiin marmeladeja tai ihan yksinkertaista voin, vaniliini- ja tomusokerin seosta, johon voi laittaa myös suklaarouhetta sekaan. Oikeastaan ihan sama, millä sen täyttää, koska hyviähän ne joka tapauksessa on.

Pikkuleipätaikina on ihan perus murotaikina, johon lisäsin sulatettua suklaata ja varuuksi vielä vähän kaakaojauhetta.

250 g voita
1,5 dl ruokosokeria
2 munaa
7 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
4 tl vaniliinisokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
200 g sulatettua suklaata

Voi ja sokeri sekoitetaan ja munat vatkataan joukkoon yksitellen. Seosta vatkataan, kunnes se on kuohkea. Sulatettu ja hieman jäähtynyt suklaa sekoitetaan voiseokseen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään parissa erässä taikinaan. Taikinaa lepuutetaan kylmässä ainakin tunti. Mieluusti lepuuttelen taikinoita seuraavaan päivään, mutta tämä taikina menee liikaa kovettuessaan melkolailla hnakalaksi käsitellä. Ja sitten sitä saakin sulatella, että sen voi kaulita…

Taikina kaulitaan levyksi jauhotetulla alustalla ja taikinasta otetaan muotilla pikkuleipiä, jotka paistetaan 200 asteessa 10-12 minuuttia. Pikkuleivät tein nyt pääsiäisteemaan sopivalla muotilla. Valitsin melko pienen muotin, koska näistä on tulossa kerrospikkuleipiä.

Kun pikkuleivät on jäähtyneet, levitetään täytettä toiselle puoliskolle ja painetaan toinen puoliska päälle.

Hifistelin vielä lopuksi vähän ja kastoin pikkuleivät sulatettuun valkosuklaaseen. Valkosuklaa pitää kerrospikkuleivät myös kasassa, kun tämä amerikanherkku teki näistä melko liukkaita ja päällyosat meinas luistella pois paikaltaan.

Jotenkin suklaa jopa istui näiden pikkuleipien muotoon ja ne muistuttavat jo vähän kuin pieniä leivoksia.

Keikauskakun päivitys

Tämä leivonnainenhan on hitti siltä ajalta, jolloin ananas oikeasti oli se eksoottisin suomalaisten tuntema hedelmä. En muistanut, että se maistuu näin hyvältä, mutta aina paree! Ehkä lapsena se fariinisokerin, voin ja ananaksen kombo oli niin paljon makosampaa suuhun, että sitä keskittyi ennemmin siihen rusinaan eikä se itse pulla sitten niin maistunutkaan. Vaikka käytin juuri jälleen kerran ehkä huonointa vertausta ikinä. Minä kun en tykkää rusinoista pullassa ja syön mieluummin pullan siitä rusinan ympäriltä…

keikauskakun taikina

150 g voita
2 dl ruokosokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria
0,5 dl ananasmehua

Vuokaan

50 g voita
1,5 dl fariinisokeria
5 ananasrengasta
punaisia säilykekirsikoita

Uunin lämpötila 175

50g voita palasina levitellään vuokaan (halkaisija noin 24cm) fariinisokerin kanssa. Vuoka laitetaan uuniin, kunnes voi on sulanut. Tämän jälkeen ananakset ja kirsikat asetellaan vuokaan oman mielikuvituksen mukaiseen muotoon… Klassinen kuviohan on kokonaiset renkaat, joiden keskellä on kirsikka, mutta voi sitä myös olla rohkea ja rikkoa rajoja! 😀

 

Pehmeä voi ja ruokosokeri sekoitetaan yhteen. Päivitin taikinan sokerien osalta tälle vuosituhannelle. Nyt kun olen kokeillut erilaisia sokereita, olen todennut että aina kun se vaan on mahdollista, kannattaa käyttää ruokosokeria tai muuta sopivaa sokeria, jossa makeuden lisäksi on myös makua. Voi-sokeriseokseen lisätään munat yksitellen ja sekoitetaan massa jokaisen munan jälkeen ja lopuksi oikein kuohkeaksi. Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään ja sen jälkeen taikinaan vuorotellen ananasmehun kanssa.

Taikina levitetään hedelmien päälle vuokaan ja paistetaan kakkua noin 35 minuuttia uunin keskitasolla.

Halusin kokeilla tämän leivonnaisen muodonkin päivitystä ja jollain tapaa se onnistuikin.

 

Vaati ensimmäisen yrityksen jälkeen vielä hieman työstöä ja kehittelyä, mutta pelittää tälläkin tavalla. Sain nimittäin päivällä ihan valtavan ajatuksen siitä, että heitän muffinssipellin koloihin ananasrenkaat ja niiden keskelle kirsikat. Mutta pettymys oli kotiin päästessäni valtaisa; eihän normikokoinen muffinssipelti siihen taipunut. Tai ne ananakset. Jompikumpi. Ei ananasrengas mahdu sinne pohjalle kokonaisena millään. Siksi käytin ananaspaloja ja asettelin niitä lohkoja kirsikan ympärille.

 

Toisella yrityksellä ajattelin asiaa toisin. Koska ananas pehmenee uunissa, sen ei tarvitse olla niin täydellisesti siinä kolon pohjalla. Niinpä asettelin kirsikan keskelle, käytin ohuempia ananasrenkaita ja tumppasin sen ananasrenkaan siihen kirsikan ympärille. Hieman renkaan muoto kärsii ja pääosin se jää reunoja vasten pystyyn, mutta uuni korjaa ja kaunistaa. Lopputulos oli nyt vähän liian… ananasmainen. Ananaspitoinen. Ananainen. Liikaa ananasta! Että jos sitte semmosesta tykkää…

 

Yhteen muffinssipellilliseen yllä olevan taikinaohjeen määrä on hieman yläkanttiin, mutta taikinaa saa kyllä laittaa reilusti niin, että taikinan pinta tulee tasan aukkojen yläpinnan kanssa. Taikinaa valuu lämmetessään hedelmien tekemiin kolosiin ja nousee sitten melko hallitusti.