Juhlatorttu

Jotenkin jämerää kuinka leivontaohjeetkin liikkuvat nykytekniikan myötä valon nopeudella. Aiemmin kun ne reseptit kulkivat suusta suuhun ja tyyliin äidiltä tyttärelle, eivätkä ne ikinä saaneet sellaista räjähtävää suosiota tai aikaan yhtäaikaista kokeiluinnokkuutta jokaisessa kotileipureissa, jota jokin trendiksi noussut leivonnainen voi muutamassa viikossa nykypäivänä saada aikaan.

Tortun ohjeen sain noin 15 vuotta sitten, vielä puutarhurina työskennellessäni eräältä kesätyöntekijältä, joka toi maistettavaksi äitinsä tekemää mustikkapiirakkaa. Vaikka ikinä en ollut niin hyvää ja mehevää mustikkapiirakkaa  maistanut, samaan ohjeeseen olin kuitenkin törmännyt jo vuosia aiemmin, kun perheeseemme oli etanan selässä kulkeutunut jostain piirakan ohje, jossa ei kuitenkaan käytetty marjoja tai hedelmiä, vaan piirakka oli pelkkä rahka-murupiirakka. Ajan myötä ohje oli ilmeisesti käytössä jalostunut sitten ja muokkautunut ehdottomasti parempaan suuntaan. Ohjeen mitat on alunperin vanhankantaisessa ”lasi-/kuppi”-muodossa ja jollain tapaa sekin viehättää.

Sittemmin olen törmännyt useaan otteeseen nimeen ”maisemakahvilan piirakka” ja lähemmin asiaa tutkittuani huomasin kyseessä olevan lähes saman ohjeen modifioituna nykypäivän mittoihin. Rakkaalla lapsella on jälleen monta nimeä ja mitään merkitystähän ei sillä ole, mitä nimeä käytetään, kunhan piirakka maistuu mahdollisimman monessa suussa.

Tämä on taas yksi niistä leivonnaisista, jonka voi lapsikin tehdä. Ainesten runsaus antaa paljon liukumavaraa, eikä leipominen kovin helpolla epäonnistu. Ja ihanaa on myös juuri se suuri määrä; pienellä vaivalla täysi pellillinen piirakkaa, josta riittää lämpimäisten lisäksi myös pakkaseen vierasvaraksi.

Piirakan voi varioida aina kauden tarjonnan mukaan. Itse olen tehnyt tätä mm. tästä  raparperista, kirsikasta, mustikoista, omenoista, säilykepersikoista, kuivatuista aprikooseista ja rusinoista… Ja näiden kokeilujen jälkeen en usko, että olisi olemassa marjaa tai hedelmää joka ei tähän piirakkaan makunsa puolesta istuisi.

Ainekset

  • 4 lasia vehnäjauhoja
  • 2 lasia sokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl soodaa
  • 2 tl vaniliinisokeria
  • 250 g sulatettua voita

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja seokseen sekoitetaan sulatettu voi. Massasta tulee murumainen seos, joka jaetaan kahteen osaan. Ohjeessa käsketään ottaa erilleen 2/3 taikinasta, mutta itse laitan muruseoksen aina puoliksi. Toiseen puoliskaan sekoitetaan

  • 1 lasi piimää
  • 1 muna

Joskus, kun piimää ei ole sattunut kaapissa olemaan, olen käyttänyt sen sijasta kermaviiliä, jukurttia tai jukurtti-rahkaseosta.

Tämä vetelämpi osa taikinaa levitetään pohjaksi uunipellille leivinpaperin päälle. Taikinan päälle levitellään tasaiseksi kerrokseksi noin litra marjoja tai hedelmiä.

 

Rahkatäytteen ainekset

  • 1 prk maitorahkaa
  • 1 prk kermaviiliä
  • 1 lasi sokeria
  • 2 munaa
  • 4 tl vaniliinisokeria

Rahkaseos levitellään marjojen tai hedelmien päälle. Lopuksi muruksi jätetty 1/2 taikinasta levitellään tasaisesti piirakan päälle.

Paistetaan uunissa175 asteessa noin 45 minuuttia.

Piirakka on herkullista ihan sillänsä, mutta maistuu huikean hyvältä lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Tästä ei piirakka enää paljoa paremmaksi tule!

Huurteiset hedelmät

Ostin kaupasta pussillisen omenoita. Ihan tavallisia omppuja, mutta niissä oli jotenkin valtavan voimakas tuoksu. Kun pussin suuta vähänkin raotti, tuoksu suorastaan yllätti.

Halusin tuunata omenat aikaan sopiviksi, joten päätin tehdä niihin ”huurteen”. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti munanvalkuaisella ja kidesokerilla.

Varasin munanvalkuaisen ja pullasudin valmiiksi ja syvälle lautaselle kippasin hyvän läjän sokeria.

Aloitin valkuaisen sutimisen omenaan sen alaosasta pidellen kiinni omenan kannasta. Kun olin saanut sudittua valkuaista tasaisen kerroksen noin puoleen väliin omenaa, nostin omenan sokeriläjän päälle ja jatkoin sutimista, kunnes omena oli kauttaaltaan valkuaisella käsitelty. Sen jälkeen nostelin omenan päälle sokeria ja kääntelin sitä sokerissa niin, että sokeria oli tarttunut joka puolelle omenaa. Sitten nostin sen toisaalle kuivumaan ja jatkoin seuraavalla omenalla.

Olen joskus kokeillut painaa omenan tikkuun, jonka päähän sitä on on ollut helppo käsitellä. Se tapa ei kuitenkaan ollut kovin hyvä, koska omenaan tullut reikä vaikutti säilyvyyteen merkittävästi ja omenat pilaantuivat melko nopeasti.

Olen myös tehnyt tätä mandariineille, päärynöille ja viinirypäleille. Siinäpä sitä sitten olikin tuhertamista. Lopputulos palkitsee kun ei yritä liian monimutkaisesti tätäkään asiaa tehdä.