Laskiaispullaa!

En oo aiemmin osannut leipoa oikeaa pullaa, eli paikallisittain nisua. En ollenkaan! Joskus nuorempana, ensimmäisiä kertoja pullan leipomista yrittäessäni, niistä tuli aina kovia kuin pesäpallot. Ja joka kerta sama ongelma toistui. Sitten tyydyin pitkät ajat puolivalmisteisiin. Riittävästi kun puolivalmiin pakastepullan päälle lyö voita, niistäkin saa ihan kelpokamaa.

Lopulta kun oon tajunnu sen ajatuksen, jota pyrin seuraamaan kaikessa tekemisessäni, että jos ihminen on käynyt kuussa, miksi MINÄ en muka osaa tehdä jotain? Esim. Siis ei kai pullan leipominen voi olla vaikeampaa kuin avaruusraketin valmistaminen? Ja siihen peilaten yritin sitten sitä pullan leivontaakin niin kauan, että nykyään se jo sitten onnistuu, joten uskallan kyllä nyt ihan julkisesti kertoa, kuinka sitä pullaa oikein leivotaan…

Niin hyvän näköinen kun sellanen perinteinen laskiaispulla onkin, niin mua ärsyttää SUUNNATTOMASTI sen syöminen. Kun ei se onnistu niin eikä näin… siksi oon yrittäny etsiä sitä miellyttävämpää pullamuotoa tähän. Jotenkin oon nyt kallistumassa siihen, että sarvi on kaunis ja suhteellisen helppo syödäkin niin, että joka suupalaan osuu myös sisältöä, eikä se sisältö kuitenkaan turahtele hallitsemattomasti  pitkin naamaa. Kokeilin nyt tehdä myös ”pullakuppeja”, mutta en oo vielä täysin vakuuttunut niistä.

Joka tapauksessa. Tässä se peruspullaohje, jota minä käytän;

2 tl suolaa

1,5 dl sokeria

1 pala hiivaa

0,5 l lämmintä vettä tai maitoa

1 muna

1 rkl kardemummaa

2tl vaniliinisokeria

12-13 dl vehnäjauhoja

150g voita

Suola ja sokeri on siksi ensimmäisenä listalla, kun tässäkin tapauksessa suosin pienen sokerimäärän, suolan ja hiivan keskinäistä liuottamista ihan ensin.

Tähän seokseen on sitten hyvä sekoittaa neste, vaniliinisokeri, kardemumma, loput sokerista sekä muna. Jauhoja sekoitan yleensä taikinaan ensin noin 6 dl. Tämä osuus on helppo vielä sekoittaa vaikka puuhaarukalla. Sittan vaihdan työkaluksi oman käden ja lisään toiset 6 dl jauhoja. Kun jauhot alkaa olemaan sekaantuneena taikinaan, lisätään vaivaamalla mukaan pehmeä voi. Jos sen nyt sitten on unohtanut ottaa ajoissa lämpenemään, (en minä ainakaan tierä kahta tuntia ennen ryhtyväni leipomaan! Ja jos tieränkin, en pääse töistä sitä voita siihen pöydälle nostamaan…) voi sitä lämmitellä sulatusteholla mikrossa. Eikä haittaa jos se vaikka osin sulaa nestemäiseksi. Pulla maistuu silti pullalta.

Kompastuskivi on jauhon määrä! Monissa ohjeissa puhutaan jopa 16 dl:sta puoleen litraan. Sillä mä saan kyllä aikaseks niitä pesäpalloja. Ehdottomasti taikina saa nousemisvaiheessa olla vielä vaikka vähän tarttuvaa. Kun siihen sitten kuitenkin lisätään jauhoja leivinpöydällä, niin jauhomäärä nousee siitä, mikä taikinaan sekoitetaan.

Taikinaa nostatetaan lämpimässä ja vedottomassa paikassa liinan alla niin kauan, että se on turvonnut noin kaksinkertaiseksi. Nostatusaikaan vaikuttaa eniten käytettyjen materiaalien lämpötila. Aikaa kuluu siis 20-45 minuuttia.

Pullasarviin tarvitaan tötteröitä, joiden ympärille pullasuikaleet kääritään. Tötteröitä saa valmiinakin, mutta en ole sellaisiin malttanut satsata, vaan teen tötteröt foliosta. Melko helposti pyörittelemällä ja rutistelemalla ne onnistuu näinkin.

 

Pullataikina kaadetaan alustalle ja sitä vaivataan pöydällä ihan huolella. Painellaan ja muokataan jauhotetulla alustalla, kunnes se on tasaista ja valmista työstettäväksi.

Taikina kaulitaan levyksi ja levystä leikataan noin 1,5cm leveitä suikaleita. Suikaleet kieritellään foliotötteröihin suiposta päästä aloittaen, hieman reunoja limittäen toistensa päälle niin että tötteröön ei jää aukkoja.

Näitä aihioita nostatetaan noin 20 minuuttia liinan alla. Voidellaan munalla, ripotellaan päälle raesokeria ja uuniin. Uunin lämpö 225 ja paistoaika noin 10-12 minuuttia.

Pullien jäähdyttyä foliot irrotellaan sarvien sisältä. Hillot ja kermapursotteet tilalle ja siinähän se sitten on!

Pullakuppeja tein seuraavasti: taikinalevystä leikataan taikinapyörylöitä. Paistamisessa käytetään muffinssipelliä nurinpäin. Joka toinen muffinssikupin pohja voidellaan ja taikina pyörylä asetellaan sen pääle. Nostatetaan ja paistetaan. Jäähtyneet kupit irrotellaan pelliltä.

Nämä oli oikeastaan kaikkein kätevimpiä syödä täytteiden kanssa, mutta pullan määrä oli jotenkin liian vähäinen… Eli seuraavalla kerralla yritän ainakin tehdä vahvemmasta taikinasta nämä kupit.

 

 

 

Runebergin tortut

Ensin tehdään ja kovalla vaivalla koristellaan niitä pipareita jouluksi ja sitte niistä jää osa syömättä. Paitti että mä oikeastaan toivonkin, että niitä jää rittävästi niin, että voi sitten ihan reiluun tehdä näitä Runebergin torttuja. Käytän Runebergintorttujen taikinaan myös muut joulusta yli jääneet makeat leivonnaiset. Ja siitä syystä ollaan taas siinä ytimessä, että hyvää tulee, mutta ei kahta kertaa samanlaista!

Mutta ihan tosissaan. Jos joulusta jää yli mitä tahansa pikkuleipiä tai vaikka kuivakakkuja, kaikki toimii murskattuna tässä leivonnaisessa. Käytän tähän myös säilytyksessä kovettuneet fariinisokerit ja muut jämät; mantelirouheet, kookoshiutaleet… Eli tämä on oikein varsinainen jämistä syntyvä herkku! Sitä kierrättämisen ja nuukuuden arvostamista kai se tarina Runebergin Fredrikastakin ja legenda torttujen alkuperästä korostaa…? Mutta ei tuu kyllä pahaa mieltä siitä, että pitäis jotain heittää pois.

Näitäkin torttuja oon kokeillut tehdä todella monella eri ohjeella ja niin kuin monesti aiemmin, taas puhutaan makuasioista. Ohjeita on monenmoisia, mutta sille ei saa mitään, että ottaa tämä leivonnainen minkä tahansa muodon, se on silti ylirasvainen, mutta NIIN hyvää.

Hankin juuri silikonisen Runebergintorttu-muotin, jossa on tila kuudelle tortulle kerrallaan ja silläpä tulee ihan semmosia kaupan tekoosen näkösiä leivoksia! <3 En ollut lainkaan pettynyt tähän hankintaan, vaikka VAIN kuuden leivonnaisen tekeminen kerrallaan, on tuskaisen hidasta mulle. Tulipa pohjalaisittain ilmaistua… Siis tarkoitan, että olin tyytyväinen ostokseeni. Seisoin toki ensin kaupassa silmät suljettuna ja käsi kiinni siinä muotissa useamman minuutin. Hinta meinas ottaa kipeää, mutta sitten päätin, että oon ostellu ihan vain yksittäisten juhlien leivonnaisia varten ennenkin tarvikkeita, joita ei tarvita kuin sen kerran. Miksi siis tekisin nyt poikkeuksen, kun sama rumba toistuu tällä aiheella kuitenkin ihan vuosittain?

Tortuthan nyt voi tehdä vaikka muffinssivuokiin, mutta nimenomaan sen taikinan rasvaisuuden vuoksi paperiset vuokat kostuu ihan läpiasti rasvasta, eikä ne oo sen jälkeen enää kivoja käsitellä. Paitsi jos viitsii satsata niihin vuokiin ja hankkia laadukkaampia, esim. kartonkisia tai foliopintaisia muffinssivuokia. Mutta noin kolmen vuoden tarve vahvoja muffinssivuokia mun Runebergintorttuja varten vastaa jo sitten tätä silikonista Runebergintorttumuottia. Eli taas säästin ostamalla…? Suosin kuitenkin usein vähän suurempia linjoja tässä(kin) touhussa. Helpoin ja varsin kivan näköinen Runebergin torttu syntyy pellillä tai piirakkavuokassa. Pellillisen leikkaan neliöiksi ja teen jokaiseen neliöön oman hillosilmän ja taas piirakkavuokaan teen yleensä yhden ison hillosilmän keskelle lättyä.

Niin. Ja voihan sitä yhdistää myös ystävän- ja Runeberginpäivän. Eli kun tekee Runebergin tortun sydänvuokaan, niputtaa kätevä emäntä näppärästi kaksi teemaa… Heleppoapa hyvinkin!

Tässä oma ohjeeni isohkoon vuokaan:

150 g                   voita

2 dl                      fariinisokeria (ruokosokeri tai tavallinen kidesokeri käy myös)

3                           munaa

rommiaromia muutama tippa

2 dl                      spelttijauhoja (ja taas käy tavallinenkin vehnäjauho)

3-4 dl                  pikkuleipämurua

1,5 tl                   leivinjauhetta

1 tl                       kardemummaa

1 dl                      mantelirouhetta (halutessaan voi jättää poiskin)

1 dl                      mantelijauhetta

2 dl                      kermaviiliä

Vadelmahilloa

Tomusokerikuorrutusta

  • Piparit murskataan tehosekoittimella tai smoothiekoneella muruiksi (ja kyllä tämän osion kaulimellakin voi halutessaan tehdä).
  • Voi ja sokeri vatkataan ”vaahdoksi”
  • Munat lisätään yksitellen voi-sokeriseokseen. Vatkataan munien välissä ja lopuksi niin, että taikina on tasainen
  • Sekoitetaan mukaan rommiaromi
  • Kaikki kuivat ainekset sekoitetaan keskenään, lisätään seokseen puolet jauhoseoksesta, kermaviili ja loput jauhoseoksesta. Sekoitetaan taikina tasaiseksi.

  • Ohjeessa on pikkuleipämurun määrän kohdalla 3-4 dl. tämä siksi, että pikkuleipämuru on vuosittain vähän erilaista riippuen muruseoksen sisällöstä. Ruukaan sekoittaa pikkuleipämurua joukkoon sitten lisää, kun näen minkälainen koostumus on jauhoseoksen mukaan sekoittamisen jälkeen. Eli seoksen ei saa olla juoksettuneen näköistä, vaan melko tahmeaa ja sillä tapaa tasaista, että ainesosat ei erotu toisistaan.
  • Voidellaan halkaisijaltaan noin 28cm vuoka ja levitetään taikina vuokaan

  • Paistetaan 25-30 minuuttia 180 asteessa
  • Kostutukseen käytetään punssia, jota multa ei kyllä löydy! Niinpä tein sitruunalikööristä (jonka ohjeen kirjailen vielä tänne joskus…) ja rommiaromista miksauksen, jolla tortut kostutin. Toimihan se!
  • Lopuksi hillosilmä ja tomusokeriympyrä!

 

Tälläisiä helppoja hyvän mielen torttulaisia tällä erää!

Mätitahnahyrrät

Tässä on ehkä nopein ja suolaisin pikkupurtava, jota voi tituleerata itse tehdyksi. Aineksina valmis voitaikina, matitahnaa tuubista sekä juustoraaste.

Yksinkertaisuudessaan voitaikina kaulitaan ohueksi levyksi ja sen päälle levitetään kerros mätitahnaa. Ripotellaan pintaan juusto ja pöritellään taikina rullaksi. Rullasta leikataan noin 1-1,5cm vahvuisia kiekkoja, jotka asetellaan pellille ja paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia. Aika tarkalla on tämä paistaminen. Kun kyseessä on voitaikina, se jää helposti sisältä taikinaiseksi. Eli reilusti saa tulla väriä pintaan.

Tämä hyrrä on yllättävän makuinen.  Jos ei tiedä, että sisällä on mätitahnaa, ei sitä maustakaan ihan heti arvaa.

Saaristolaisleipää ja kalajuttu

Aivan lyömätön yhdistelmä!! Jos siis sattuu tykkäämään mausteisesta leivästä ja kylmäsavu- tai graavilohesta. Itse en tosta kalasta, tai lähinnä sen suutuntumasta pidä, mutta tässä kohtaa kyseinen kala toimii myös mulle. Varsinkin tälläisenä leivän ja kalajutun kombona.

Saaristolaisleivän teko on niin pitkä prosessi, että jos työpäivän päälle aikoo satsin leipoa, pitää olla vähän asiallakin, ettei yötä myören tartte valvoa. Taikinan nostatus ja paisto, kumpainenkin ottaa aikaa 2-3 tuntia. Yleensä itse nostatan 2 tuntia ja paistan 2,5 tuntia. Aineksina käytetään monensorttista jauhoa, mutta ei suinkaan leipä voi olla näin makoisaa, jos sen pelkästä vehnäsestä tekee.

Toiset leipovat leivän piimään tai appelsiinimehuun, itse olen omanehusta tehdyn leivän kannalla. Tämän leivän leipominen ei ole lainkaan niin hankalaa, mitä käytettävien materiaalien määrästä tai mausta voisi olettaa. Tämä on oikeastaan helpoin leipä, mitä olen ikinä tehnyt.

Ainekset:

1 litra omenamehua
75 g hiivaa
3dl siirappia
1rki suolaa
3 dl maltaita
3 dl leseitä
3dl ruisjauhoja
9dl hiivaleipäjauhoja

siirappivettä voiteluun

Omenamehun on hyvä olla kädenlämpöistä. Huoneenlämpöiseen mehuun tehty taikina ei lähde kovin nopsaan nousemaan.

Sekoitan aina ensin suolan, pari ruokalusikallista siirappia ja hiivan keskenään, koska silloin hiivasta tulee juokseva ja sitä ei ole mitään ongelmaa saada sekaantumaan nesteeseen.

Sitten tähän hiivan, suolan ja siirapin seokseen sekoitetaan mehu, loppu siirappi ja kuivat aineet. Taikina jää melko löysäksi.

Paistamisessa käytän korkeita 1,8 litran foliovuokia paistossa. Vuokat voidellaan ja taikina tasataan niihin ja ne jätetään nousemaan liinan alle.

Nostatuksen jälkeen leipiä paistetaan 175 asteessa 2-2,5 tuntia. Paistamisen aikana leipien pintaa sivellään siirappivedellä.

Tämä leipä ei hetkessä pilaannu. Oikeastaan vaan paranee vähän vanhetessaan. Ei myöskään ole nuukalla, käyttääkö hiivaleipäjauhojen sijaan vehnäjauhoja tai vaikka sämpyläjauhoja.

Kalajutulla on varmasti joku oikea nimikin, mutta mulle riittää tämä kalajuttu. Tämä resepti on oma mukaelmani äitini tekemästä samankaltaisesta herkusta.

Ainekset:

200g kylmäsavustettua lohta
1 prk (150g) tuorejuustoa
1 punasipuli
1 prk smetanaa
2 keitettyä kananmunaa
lohen mätiä (100g tai oman maun mukaan)
tuoretta tilliä

 

Kaikki ainekset pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja sekoitetaan yhteen. Jos mädissä on nestettä, se on hyvä siivilöidä pois, ettei kalajutusta tule liian vetistä. Myös kananmunat on hyvä jäähdyttää täysin ennen niiden lisäämistä juttuun.