Mehukas sitruunakakku ja uusi Nordic Waren kakkuvuoka

Sain syntymäpäivälahjaksi Topilta tuliuuden Nordic Waren kakkuvuokan; Harvest Leaves Bundt. Vuoka tilattiin Royal Design nettimyymälästä, enkä meinannut malttaa odottaa sen saapumista. Vuokaa kun ei taida kotimaisissa varastoissa olla, eikä sitä omien etsintöjeni jälkeen löytynyt myynnistäkään muilta suomenkielisiltä sivuilta. Lähes kolmen viikon toimitusaika tuntui nyt kyllä melkein kolmelta ja puolelta viikolta…. 😜

Mutta nyt se on vihdoin tullut! Syksyn lapsena syksyn lehdet on ihan nappiin osuva kuviointi justiin mulle 😍

Kuviovuokien kuviot tulee yleisesti ehkä kaikkein parhaiten esille vaaleilla kakuilla ja siksi valitsin ensimmäiseksi kakuksi mehukkaan sitruunakakun. Valmiista kakusta kuitenkin huomasin, että tämän vuokan kuviot ovat niin vahvat ja syvät, että varmasti ne erottuvat myös tummasta kakusta.

Rahka ❤️ Se on maailmani maustaja. Mä voisin laittaa rahkaa melkein mihin vaan ja tämän kakun reseptiin se sisältyy. Siksi tämä kahvikakku on ehdottomasti yksi suosikkikauistani. Rahka antaa kakulle mehevyyttä ja sopii sitruunan kanssa ihanasti yhteen.

Ainekset 1,5 litran vuokaan;

  • 200g voita
  • 4 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 1,5dl maitorahkaa
  • 1 sitruunan kuori ja mehu
  • 4,5 dl vehmäjauhoja
  • 2tl leivinjauhetta

Voi sulatetaan ja jäähdytetään. Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Joukkoon sekoitetaan sulatettu voi ja rahka sekä yhteen sekoitetut kuivat aineet.

Kakku paistetaan 175 asteisessa uunissa. Paistoaika noin 60 minuuttia. Paistoaika riippuu aina vähän käytettävän uunin ominaisuuksista.

Konstailematon kakkutaikina sopii mainosti tähän vuokaan, josta syntyy varsin moniuloitteinen kakku. ❤️ Seuraavaksi kokeilen sitä tummaa kakkua…

 

Juhlatorttu

Jotenkin jämerää kuinka leivontaohjeetkin liikkuvat nykytekniikan myötä valon nopeudella. Aiemmin kun ne reseptit kulkivat suusta suuhun ja tyyliin äidiltä tyttärelle, eivätkä ne ikinä saaneet sellaista räjähtävää suosiota tai aikaan yhtäaikaista kokeiluinnokkuutta jokaisessa kotileipureissa, jota jokin trendiksi noussut leivonnainen voi muutamassa viikossa nykypäivänä saada aikaan.

Tortun ohjeen sain noin 15 vuotta sitten, vielä puutarhurina työskennellessäni eräältä kesätyöntekijältä, joka toi maistettavaksi äitinsä tekemää mustikkapiirakkaa. Vaikka ikinä en ollut niin hyvää ja mehevää mustikkapiirakkaa  maistanut, samaan ohjeeseen olin kuitenkin törmännyt jo vuosia aiemmin, kun perheeseemme oli etanan selässä kulkeutunut jostain piirakan ohje, jossa ei kuitenkaan käytetty marjoja tai hedelmiä, vaan piirakka oli pelkkä rahka-murupiirakka. Ajan myötä ohje oli ilmeisesti käytössä jalostunut sitten ja muokkautunut ehdottomasti parempaan suuntaan. Ohjeen mitat on alunperin vanhankantaisessa ”lasi-/kuppi”-muodossa ja jollain tapaa sekin viehättää.

Sittemmin olen törmännyt useaan otteeseen nimeen ”maisemakahvilan piirakka” ja lähemmin asiaa tutkittuani huomasin kyseessä olevan lähes saman ohjeen modifioituna nykypäivän mittoihin. Rakkaalla lapsella on jälleen monta nimeä ja mitään merkitystähän ei sillä ole, mitä nimeä käytetään, kunhan piirakka maistuu mahdollisimman monessa suussa.

Tämä on taas yksi niistä leivonnaisista, jonka voi lapsikin tehdä. Ainesten runsaus antaa paljon liukumavaraa, eikä leipominen kovin helpolla epäonnistu. Ja ihanaa on myös juuri se suuri määrä; pienellä vaivalla täysi pellillinen piirakkaa, josta riittää lämpimäisten lisäksi myös pakkaseen vierasvaraksi.

Piirakan voi varioida aina kauden tarjonnan mukaan. Itse olen tehnyt tätä mm. tästä  raparperista, kirsikasta, mustikoista, omenoista, säilykepersikoista, kuivatuista aprikooseista ja rusinoista… Ja näiden kokeilujen jälkeen en usko, että olisi olemassa marjaa tai hedelmää joka ei tähän piirakkaan makunsa puolesta istuisi.

Ainekset

  • 4 lasia vehnäjauhoja
  • 2 lasia sokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl soodaa
  • 2 tl vaniliinisokeria
  • 250 g sulatettua voita

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja seokseen sekoitetaan sulatettu voi. Massasta tulee murumainen seos, joka jaetaan kahteen osaan. Ohjeessa käsketään ottaa erilleen 2/3 taikinasta, mutta itse laitan muruseoksen aina puoliksi. Toiseen puoliskaan sekoitetaan

  • 1 lasi piimää
  • 1 muna

Joskus, kun piimää ei ole sattunut kaapissa olemaan, olen käyttänyt sen sijasta kermaviiliä, jukurttia tai jukurtti-rahkaseosta.

Tämä vetelämpi osa taikinaa levitetään pohjaksi uunipellille leivinpaperin päälle. Taikinan päälle levitellään tasaiseksi kerrokseksi noin litra marjoja tai hedelmiä.

 

Rahkatäytteen ainekset

  • 1 prk maitorahkaa
  • 1 prk kermaviiliä
  • 1 lasi sokeria
  • 2 munaa
  • 4 tl vaniliinisokeria

Rahkaseos levitellään marjojen tai hedelmien päälle. Lopuksi muruksi jätetty 1/2 taikinasta levitellään tasaisesti piirakan päälle.

Paistetaan uunissa175 asteessa noin 45 minuuttia.

Piirakka on herkullista ihan sillänsä, mutta maistuu huikean hyvältä lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Tästä ei piirakka enää paljoa paremmaksi tule!

Jäätelöcharlotte

Mahdollisesti Pirkan mainoksessa tai lehdessä näin tämän kaltaisen kakun ohjeen ja siitä on taas aikaa ainakin se vuosikymmen jos ei jopa kaksi. Siitä lähtötilanteesta taas olen soveltaen edennyt ja muokannut tästä mieleiseni kakun. Ehkä tämän jäätelökakun teko on astetta vaivalloisempaa, kuin pelkkä  jäätelöpalojen kasaaminen torttupohjan päälle, mutta onhan tämä nyt aika näyttävä tarjottava. Ja maistuva.

Idea on siis kääretorttu, jonka siivut asetellaan pyöreään vuokaan ja sisäosa täytetään jäätelöllä.

Kääretortun ainekset (50cm uunipelti);

  • 4                           munaa
  • 2 dl                       sokeria
  • 1,5 dl                  vehnäjauhoja
  • 0,5 dl                   perunajauhoja
  • 1 tl                        leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sekoitetaan muna-sokerivaahtoon.

Seos levitetään tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paistetaan 10-12 minuuttia 200 astessa.

Pohjan paistuessa asetetaan pöydälle leivontaliina, jonka päälle taas asetetaan leivinpaperi. Leivinpaperin päälle sirotellaan hieman sokeria.

Kun pohja on paistunut, kumotaan se sokeroidun leivinpaperin päälle heti kuumana. Paistoleivinpaperi poistetaan välittömästi pohjasta. Pohjaa voi hieman ”koulia” paistossa käytetyn leivinpaperin avulla; asetetaan leivinpaperi uudestaan pohjan päälle ja rullataan pohja rullalle niin, että päällimmäinen leivinpaperi rullaantuu pohjan mukana. Pohjaa ei tarvitse jättää näin, vaan se puretaan samantien takaisin laakeaksi. Annetaan pohjan jäähtyä.

Täyte;

  • n 2 dl                   suklaalevitettä
  • 2,5 dl                   kermaa vaahdoksi vatkattuna
  • Kerman sekaan esim. pieniä toffeepaloja ja valkosuklaarouhetta.

Suklaalevite levitetään tasaiseksi kerrokseksi kääretortun pohjan päälle. tässä vaiheessa ei niin haittaa vaikka pohja olisi vielä pikkusen lämmin. Kuitenkin ennen kerman levitystä pohjan täytyy olla täysin jäähtynyt. Kermaa levitettäessä kannattaa kerma jättää pois noin 3 cm kääretortun ”loppupäästä”. Kun torttua rullataan, rulla ajaa aina hieman täytteitä edellään ja jos loppupäässä on liian vahvasti täytteitä, ne purskahtaa lopulta ulos.

Kääretorttu kääritään pitkältä sivulta rullaksi. Rullaamisessa käytetään apuna alla olevaa leivinpaperia ja liinaa. Sauma jätetään rullan alapuolelle ja kääritään leivinpaperista ja liinasta tiivis paketti rullan ympärille. Torttu jäähdytetään kunnolla jääkaapissa, niin se pysyy paremmin kuosissaan, kun sitä leikataan.

Kääretortusta leikataan tasaisia, noin 1-1,5 cm vahvuisia viipaleita ja ne asetetaan pyöreäpohjaisen metalli- tai lasivuokan pohjalle ja reunoille. Reunimmaiset viipaleet puolitetaan, että saadaan vuorattua astia mahdollisimman täydellisesti.

Tähän torttupohjaan oma jäätelösuosikkini on Valion nougat-jäätelö. Astian koosta riippuen sitä tarvitaan 1-2 litraa. Jäätelön annetaan pehmetä huoneenlämmössä jonkin aikaa. Kun se on lusikoitavaa, ladotaan se kääretorttuviipaleiden päälle kulhoon. Jäätelöä painellaan kerroksittain niin, että väliin ei jää ilmataskuja.

Kun kulho on täynnä jäätelöä, laitetaan koko komeus pakastimeen jähmettymään. Varmasti sen pari tuntia täytyy malttaa antaa sen olla vielä pakkasessa ennen tarjoilua.

Kulhoa lämmitellään hieman pinnasta ja kakku kumotaan lautaselle. Herkkua!

Mansikasta ja kaurasta se kaikkein paras torttu

Tortun ohjeen olen saanut parikymmentä vuotta sitten ystävältäni Marilta. Iso kiitos Marille tästä, koska tämä torttu (tai kakku, mikä sen lopullinen määritelmä voisi ollakaan) on niin herkullinen, että ohjeen saatuani ei ole ainoatakaan mansikka-aikaa mennyt ohi ilman, että tätä torttua olisi meillä syöty. Ja nyt taas. Tässä yhdistyvät maut täydentävät toisiaan ja suosittelen kokeilemaan, jos mansikat maistuu. Kaiken lisäksi tämän tortun tekeminen on nopeaa ja niin helppoa, että lapsikin osaisi tämän tehdä. Pelkästä kaurasta valmistettuna sopii myös keliaakikoille.

Pohjan ainekset

  • 8 dl Kaurahiutaleita
  • 2dl sokeria
  • 200 g sulatettua voita

Ainekset sekoitetaan yhteen. Massa jaetaan kahtia ja kummastakin osasta muotoillaan pyöreä ja litteä ”leipä” pellille, leivinpaperin päälle.

Leipäset paistetaan 175 asteessa noin 8-10 minuuttia. Paistaessa kannattaa olla tarkkana, sillä liikaa paahtuessaan kaurahiutaleet maistuu herkästi palaneelta.

Täytteen ainekset

  • n 1litra mansikoita lohkottuna
  • 4 dl kermaa
  • 2 dl rahkaa
  • Sokeria oman maun mukaan

Kerma vatkataan vaahdoksi ja rahka lisätään siihen. Maustetaan vaahto sokerilla.

Tortun kasaaminen aloitetaan pohjasta, jonka päälle laitetaan noin puolet kermasta ja mansikoista. Toinen pohja laitetaan väliin ja sen päälle taas toinen puoli kermasta ja mansikoista

Torttu on parhaimmillaan heti tuoreeltaan kun pohja on rapea, eikä mansikoiden kosteus ole vielä pehmentänyt pohjaa.

Makoisia herkkuhetkiä mansikkasuut! heart

Pampulapikkuleivät

Tämä täytepikkuleipien ohje syntyi vähän kuin vahingossa. Taas kerran niin, että aluksi sen piti olla jotain muuta. Siitä piti tulla pursotettava pikkuleipä, mutta kun huomasin ettei kaapista löytynyt sillä kohtaa sopivaa purostuskalustoa ja taikinan teko oli jo aloiteuut, päätyi se käsin pyöriteltäviksi palloiksi. Pursotettavan pikkuleipätaikinan teen sitten joskus myöhemmin…

Pikkuleivän viehätys on sen pehmeys. Suuhun sulava, enimmäkseen perunajauhoista koostuva pikkuleipä, jonka välissä on kokonaisuutta tasapainottava, maistuva voitäyte.

Ainekset:

  • 300 g voita
  • 3,5 dl tomusokeria
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 6 dl perunajauhoja
  • 4 tl vaniljasokeria

Voi ja tomusokeri sekoitetaan keskenään tasaiseksi. Kuivat aineet sekoitetaan ensin yhteen ja lisätään sitten erissä massaan.

Pampulat pyöritellään käsin pieniksi palloiksi pellille leivinpaperin päälle. Paistetaan 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Täyte;

  • 150 g voita
  • 4 dl tomusokeria
  • n. 100g raastettua maitosuklaata

Täytteen ainekset sekoitetaan keskenään tasaiseksi. Levitetään täytettä pikkuleivän päälle ja painetaan toinen puoliska päälle.

Voitäytteen vuoksi nämä pikkuleivät säilyvät parhaiten viileässä. Pakastaminenkin onnistuu, eikä näiden sulaminen syömäkelpoisiksi huoneenlämmössä kestä paljoa pidempään, kuin mitä kahvi tippuu.

Nämä pikkuleivät ovat varsinaisia kahvipöydän sulostuttajia.

Herrasväenleivät

Herrasväenleivät ovat monikäyttöisyytensä vuoksi ehkä eniten leipomiani pikkuleipiä. Näitä leivon jouluksi, pääsiäiseksi, juhannukseksi ja ihan jokaiseen juhlaan ja kekriin.

Muotin valitsen teeman mukaan. Toisinaan pikkuleivät ovat pieniä sydämiä tai ihan vaan pieniä perinteisiä pyörylöitä. Toisinaan ylemmässä pikkuleivässä on kuviomuotilla tehty reikä, josta täyte näkyy.

Myös väliin laitettavaa täytettä muuntelen vähän sen mukaan, mitä milloinkin on käsillä. Vaikka perinteinen täyte taitaakin olla se vadelmamarmeladi, näissä toimii hienosti mansikkahillo, vadelmahillo, kaikki marmeladit, suklaalevitteet ja oma suosikkini kirsikkahillo, jonka ohjeen tulen kirjoittelemaan myös tänne, kunhan tämän kesän kirsikat vaan kypsyvät.

Ainekset;

  • 200g voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 muna
  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 2tl vaniljasokeria
  • 1 tl levinjauhetta

Pehmeä voi ja sokeri sekoitetaan yhteen ja mukaan lisätään muna. Vatkataan massa kuohkeaksi ja lisätään siihen keskenään yhteen sekoitetut kuivat aineet.

Taikinaa lepuutetaan vähintään tunti viileässä. Mieluusti seuraavaan päivään asti.

Taikina kaulitaan pienissä erissä jauhotetulla alustalla noin 5-8mm vahvuiseksi levyksi. Levystä otetaan muotilla pikkuleipiä ja niitä paistetaan paistetaan 200 asteessa noin 7-8 minuuttia. Jonkin verran kannattaa jättää pellillä turpoamisvaraa pikkuleiville. Jos tekee ylemmistä pikkuleivistä aukollisia, tarttee yrittää pysyä aihioiden määristä selvillä, että pohjia ja kansia tulee suurin piirtein sama määrä =D Pikkuleipiä tulee tästä taikinamäärästä 25-35, riippuen muotin koosta.

Jäähtyneet pikkuleivät nostellaan pelliltä ja täytetään halutulla täytteellä. Pienet pikkuleivät voi kieritellä erikoishienossa sokerissa tai pikkuleipien päälle voi ripotella siivilän läpi tomusokeria.

Yleensä kun alan pikkuleipiä tekemään, teen taikinaa samoilla lämmöillä tuplamäärän. Näitä pikkuleipiä kun voi säilyttää myös pakastimessa. Silloin niitä voi käyttää sieltä aina tarvitsemansa määrän. Muuten suosittelen säilyttämistä jääkaapissa, jossa säilyvyys on huomattavasti parempi kuin huoneenlämmössä. Ainoa säilyvyyteen lyhentävästi vaikuttava seikka on se, että nämä tulee kyllä syödyksi ennen kuin parasta ennen päiväys on ohitettu.

Nämä ovat maistuvia ja niin kauniita pikkuleipiä, että sopivat vaikka viemisiksi ja  lahjaksi annettavaksi. 🙂

Pumpulikakku

On hienoa huomata, miten jotkut leivonnaiset tekevät ”uuden tulemisen” ja muuttuvat kalssikoiksi. Ehkä 80-luvun jälkeen pumpulikakun paluun vahvin hehku oli noin 1,5 vuotta sitten, mutta hyvää se on vieläkin, vaikka ohje on pysynyt saman jo vuosikymmeniä, ja vaikka sen kuva ei joka leivontahaulla enää ensimmäisenä silmille hyppääkään.

On jotenkin hienoa, miten jotkut leivonnaiset tekevät ”uuden tulemisen” ja muuttuvat kalssikoiksi. Ehkä 80-luvun jälkeen pumpulikakun paluun vahvin hehku oli noin 1,5 vuotta sitten, mutta hyvää se on vieläkin, vaikka ohje on pysynyt saman jo vuosikymmeniä, ja vaikka sen kuva ei joka leivontahaulla enää ensimmäisenä silmille hyppääkään.

Pumpulikakku on kahvikakkujen aatelia siinä mielessä, että sen tekeminen ei vaadi mitään erikoistaitoja ja sen maku on lähes taivaallinen. Se suorastaan sulaa suuhun. Taika on voin ja perunajauhon kombossa.

 

Varsinkin juhlien tarjottavana pumpulikakku täyttää kahvipöydässä vaatimuksia joihin kaikki leivonnaiset eivät pysty; se on gluteeniton, mutta sitä ei tarvitse erikseen nimetä vain keliaakikoille. Ja hieno asia on myös se, että voit tarjota gluteenitonta herkkua ilman erityistä satsausta ja asian värkkäämistä. Jos pävittäin ei ole tarvetta huomioida gluteenittomuutta leipoessaan, ei tämän leivonnaisenkaan tähden tarvitse ostaa erikseen jauhoja, vaan normi perunajauhot hoitaa homman. Ja pisteet tulee kotiin siitä, että myös keliaakikot on kahvipöydässä huomioitu.

Ainekset;

3 munaa

2,5 dl sokeria

4 dl perunajauhoja

2 tl vaniliinisokeria

1 tl leivinjauhetta

250 g voita sulatettuna

Voi laitetaan sulamaan kattilaan. Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään, jonka jälkeen ne sekoitetaan hyvin munavaahtoon. Kuuma voi sekoitetaan taikinaan. On tärkeää, että sekoittaminen tehdään hyvin, eikä ainekset erotu toisitaan.

Noin 2 litran vuoka voidellaan (tai sumutetaan vuokaspraylla) ja jauhotetaan esim. perunajauhoilla, mantelijauheella tai vaikka kookoshiutaleilla. Olen kerran kokeillut tälle kakulle silikonivuokaa, mutta kakun haurauden vuoksi ehdottomasti parempi vaihtoehto on metallinen vuoka.

Uunin lämpö 180 astetta ja paistoaika noin 50 minuuttia.

 

Paistamisen jälkeen kakkua jäähdytellään hetki ennen kumoamista. Jos et laita leivinpaperia kakun päälle paiston loppuaikana, se usein tummuu vähän liiaksi päältä. Ennen kumoamista leikataan mahdollisesti se hyvin paistunut pinta pois. Itse en käytä paperia, koska tämä kakku paisuu uunissa vähän omaan laihinsa ja kakun pohjan tasaaminen paiston jälkeen on siis melkein väsitämätöntä muutenkin. Kakun kumoaminen on pikkusen tarkempaa, kuin normikahvikakun. Tämä kakku on niin untuvaista, että se murtuu herkästi.

Osa kakun maistuvuudesta syntyy kuorrutteesta. Laajan emppiirisen tutkimukseni mukaan kuorrutetut kahvikakut tekevät paremmin kauppansa juhlapöydässä, kuin kuorruttamattomat. Että sitä sorttia sitten. 😀

Pumpulikakun pinta ei välttämättä aina ole kaikkein kaunein ja siinä kohtaa kuorrute pelastaa tilanteen.

Ainekset;

noin 100 g pehmeää voita

1/2 pkt Valion Vola vanilja tuorejuustoa

noin 4 dl tomusokeria

2 tl vaniliinisokeria

 

Kuorrutuksen ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja massa levitellään oman näkemyksen mukaisesti jäähtyneen kakun päälle. Pehmeään pintaan voi ripotella vaikka koristerakeita tai nomparelleja. Kun koko komeus jäähdytetään jääkaapissa, pinnasta tulee paremmin käsiteltävä.

Kirsikkamarengit

Itse tehdyt marengit on kyllä jotain ihan muuta kuin kaupasta valmiina ostettavat kuivat koppurat. Siinä kun kaupasta ostettua marenkia puraisee ja sen pölyn voi vetää nielun kautta henkeen, itse tehty marenki on päältä rapea ja sisältä kosteahko. Se sulaa suussa hieman sitkeäksikin, pureskeltavaksi ja toffeemaiseksi. Marenkeja voit tuunailla lähes kuinka vaan oman maun mukaiseksi ja ne sopivat kakun koristeiksi ja kaikenlaisiin juhliin tarjottavaksi.

Ehkä ne mun suuhun parhaat marengit ikinä on pöyröömarengit, joiden ohjeen kirjoittelen tänne myöhemmin. Pyrin lisäämään tänne erilaisia marenkien versioita sitä mukaa, kun niitä teen. Nyt kuitenkin vuorossa kirsikkamarengit. Nämä on niitä makuasioita, mutta mun suuhun tämä kirsikkajuttu kyllä sopii.

Marenki on yksi niistä leivonnaisista, joiden kanssa kaiken vaan pitää loksahtaa kohdilleen ja ainemäärien  ja paistoajan kanssa on hyvä olla melko tarkkana. Pitää erotella tarkasti valkuaiset ja keltuaiset, vatkausastian ei saa olla märkä tai rasvainen, pitää malttaa vatkata massaa riittävän kauan ja paiston edetessä marenkien kuivuutta pitää seurata. Liian kuivaksi mennessään niistä tulee niitä valmiiden marenkien kaltaisia sokeripölyläjiä. Ja olen huomannut, että ohjeelliset paistoajat ei toimi aina. Kyseessä on mahdollisesti munien laatuerot, niiden ikä, lämpötilaerot tai jotain muuta vastaavaa. Syytä en tarkkaan tiedä. Niinpä pidän näitä aina paiston aikana vähän silmällä ja uunista päin maistamalla varmistan oikean kypsyyden.

Ainekset;

  • 3 munan valkuaista
  • 2 dl sokeria
  • 0,5 dl kirsikkatomusokeria
  • 1 tl etikkaa

Valkuaiset vatkataan ensin vaahdoksi. Sokerit lisätään valkuaisten joukkoon vähitellen. Ja nou hätä, jos et toteuttanut tekstin edellistä osaa. Oon joskus mäjäyttänyt kaikki aineet samaan aikaan kulhoon ja ryhtynyt vatkuloimaan ja vasta sen jälkeen muistanut, että piti kai olla vähän kärsivällisempi… Ja hyviä niistä tuli sittenkin. Vatkaamista jatketaan, kunnes kaikki sokerikiteet on täysin sulaneet ja massa on niin kankeaa, että sen pintaaan jäävät vatkauskuviot eivät tasaannu. Massaa ei oikeastaan saa edes liian jäykäksi. Lopuksi lisätään etikka ja sekoitetaan se massaan. Etikka ei ole välttämätön aines, mutta sillä on tekemistä juuri sen ”kosteuden kanssa”.

Massa laitetaan pursotuspussiin ja pursotetaan nokareiksi leivinpaperin päälle pellille. Nämä turpoaa hieman uunissa, joten ihan vieri viereen niitä ei kannata tehdä. Tästä määrästä tulee täysi pellillinen marenkeja.

Kiertoilmauunin lämpö 100 astetta ja paistoaika noin 45 minuuttia, jonka jälkeen ne jätetään sammutettun uunin jälkilämpöön vielä kuivumaan.

Ruukaan värjätä marenkeja jollain tapaa, koska niistä tulee paljon hauskemman näköisiä kirjavina tai hempeän pastellisävyisenä. Jos siis haluan kokonaan värjättyjä, sekoitan väriaineen massaan ihan viimeisenä. Jos taas haluan esim. raitoja, piirrän pensselillä pursotinpussin sisäpintaan väriraitoja pastaväristä ja kun laitan valkoisen tai vaalean massan sisään, se tyllasta ulos tullessaan nappaa kylkiinsä värin.

Tyllalla on suuri merkitys marengin muodolle. Ehkä kaikkein suloisimmat marengit tulee tällä monisakaraisella tähtiyllalla, jota nytkin käytin.

Kirsikkamarengit värjäsin vaaleanpunaisiksi ja lisäsin viininpunaisia väriraitoja. Käyttämäni pastaväri oli melko voimakasta ja siksi marengeista tuli paikoin jopa tummanpuhuvia. Kirsikkaa ne silti vähän muistuttaa.

Vaniljainen vadelmasima ja donitsit uunista

On tahtonu olla aika vähän tiukilla ja leipominen ja varsinkin kirjoittaminen siksi vähän paitsiossa. Tämän hetken kiireistä kirjoittelen pikapuoliin tonne puutarhaosioon, mutta nyt pitää siis keskittyä siihen tekemiseen. Kun aika on… 😉

Vapuksi tehdään kaikesta huolimatta simaa. Ja donitseja. Mahdollisesti vielä huomenna sitten pikamunkkeja… Donitsit oon jo vuosia paistanut öljyssä, mutta mainoksen uhriksi jouduttuani ostin donitsipellin. Onneksi asiaan perehdyin, sillä vaikka näistä nyt sitten saa makeita ja rasvaisiakin, niin ei ne sentään sillä tapaa tihku rasvaa, kun ne pellillä paistetaan. Ja tämä on nopeampaa ja ehdottomasti siistimpääkin touhua kuin öljyssä paistaminen. Oikeastaan. Jos valta olis, ehdottaisin ehkä Nobelin kemiikan palkintoa donitsipellin keksijälle!

Donitsiohjeita löytyy taas kovinkin moniaisia, mutta tänään käytin dansukkerin ohjetta Tosin ilman sitruunamehua, kun en siitä sitruunan mausta niin tässä yhteydessä piittaa. Tärkeintä tässä hommassa on se, että jättää taikinalle riittävästi tilaa nousta.

 

Ja koska en ikinä käynnistä sitä konetta olemattomien määrien vuoksi, tein näitä donitseja kertaheitolla 30 kpl seuravaalla ohjeella;

  • 6dl vehnäjauhoja
  • 2dl hienoa sokeria
  • 3tl leivinjauhetta
  • 4 tl vaniliinisokeria
  • 1,5 tl suolaa
  • 2 dl maitoa
  • 100g sulatettua voita
  • 2 munaa

Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään ja lisätään loput aineet mukaan. Massa sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan pussiin, josta se on kätevä pursottaa donitsipellille. Pellin rasvaamisessa käytän vuokasprayta. Taas yksi aktiivisen kotileipurin onnen pipana.

Uunin lämpötila 200 astetta ja paistoaika noin 8 minuuttia

Käytin donitsien päälystämiseen ja koristelemiseen suklaata, kinuskia ja nonparelleja.

Tästähän se Vappumieli herkeää!

 

VADELMASIMA

Sima ja vadelma. Vadelma ja sima. Kaksi herkkua yhdistettynä samaan pakettiin.

Löysin vadelmasiman ohjeen muutama vuosi sitten dansukkerin sivulta.

Reilun pari litraa simaa saa muhimaan seuraavista aineksista;

  • 250 g vadelmia
  • 2 litraa vettä
  • 500 g sokeria
  • 2 tl vaniliinisokeria
  • nokare hiivaa

Ohje on muuten sama, kuin tavallisessa simass. Vesi keitetään kiehuvaksi ja kaadetaan (jäisten pakastevadelmien) ja sokerin päälle. Mukaan sekoitetaan vaniliinisokeri. Siman käyttämiseen riittää noin puolikkaan herneen kokoinen määrä tuorehiivaa. Se ripotellaan nesteen pintaan ja jätetään sima käymään huoneenlämpöön kannen alle noin vuorokaudeksi. Siman tietää käyvän siitä, että se sihisee sekoittaessa. Joskus kun pakkaa käymään niinkin, että yllättäen aamulla sima ei olekaan käynyt, ja siinä sitä sitten riittää ihmettelemistä. Varsinkin, jos on lähtenyt vapun valmisteluun hienoisella kiireellä…

 

Vuorokauden kuluttua sima pullotetaan. Sima valmistuu pullossa huoneenlämmössä noin vuorokaudessa ja viileässä noin kolmessa vuorokaudessa. Ja ihan vaan varotuksen sana tähän. Niin valtavan hieno ja sisustuksellinen kun sellainen patenttikorkillinen lasipullo olisikin, niin pari kertaa on räjäyttänyt simat pitkin huushollia sellaisesta pullosta 😀 En suosittele simalle niin tivistä pulloa!

Suklaiset muottipikkuleivät

Tämä leipominen karkaa hetkittäin käsistä. Ei se muuten haittaisi, mutta kun yhden pyhän vuoksi ylenpalttinen leipominen tuntuu vähän turhalta, kun ei nykyään enää sillä tapaa edes ”käydä kylässä” kuin ennen, joten nämä tuloo vähän niin kuin ”omaan käyttöön” vaan.

Mutta jos nyt tosiaan nämä pikkuleivät vielä…

Kyseessä on hyvin suklaiset pikkuleivät, joiden väliin laitetaan jokin sopiva täyte. Täytteenä voi käyttää oikeastaan mitä tahansa oman maun mukaista, mutta tällä kertaa ajattelin hyödyntää erään amerikan ihmeen – vaahtokarkkimassan, joka käteeni tarttui kauppareissulla. Muita valmiita täytevaihtoehtoja on esim. nutellalevite tai vaikka maustettu tuorejuusto. Yleensä itse tykkään käyttää täytteenä pikkuleipiin marmeladeja tai ihan yksinkertaista voin, vaniliini- ja tomusokerin seosta, johon voi laittaa myös suklaarouhetta sekaan. Oikeastaan ihan sama, millä sen täyttää, koska hyviähän ne joka tapauksessa on.

Pikkuleipätaikina on ihan perus murotaikina, johon lisäsin sulatettua suklaata ja varuuksi vielä vähän kaakaojauhetta.

250 g voita
1,5 dl ruokosokeria
2 munaa
7 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
4 tl vaniliinisokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
200 g sulatettua suklaata

Voi ja sokeri sekoitetaan ja munat vatkataan joukkoon yksitellen. Seosta vatkataan, kunnes se on kuohkea. Sulatettu ja hieman jäähtynyt suklaa sekoitetaan voiseokseen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään parissa erässä taikinaan. Taikinaa lepuutetaan kylmässä ainakin tunti. Mieluusti lepuuttelen taikinoita seuraavaan päivään, mutta tämä taikina menee liikaa kovettuessaan melkolailla hnakalaksi käsitellä. Ja sitten sitä saakin sulatella, että sen voi kaulita…

Taikina kaulitaan levyksi jauhotetulla alustalla ja taikinasta otetaan muotilla pikkuleipiä, jotka paistetaan 200 asteessa 10-12 minuuttia. Pikkuleivät tein nyt pääsiäisteemaan sopivalla muotilla. Valitsin melko pienen muotin, koska näistä on tulossa kerrospikkuleipiä.

Kun pikkuleivät on jäähtyneet, levitetään täytettä toiselle puoliskolle ja painetaan toinen puoliska päälle.

Hifistelin vielä lopuksi vähän ja kastoin pikkuleivät sulatettuun valkosuklaaseen. Valkosuklaa pitää kerrospikkuleivät myös kasassa, kun tämä amerikanherkku teki näistä melko liukkaita ja päällyosat meinas luistella pois paikaltaan.

Jotenkin suklaa jopa istui näiden pikkuleipien muotoon ja ne muistuttavat jo vähän kuin pieniä leivoksia.