Itse tehty likööri

Vaikka liköörin valmistusaika on tooooodella pitkä, tapaan tehdä joka vuosi vähintään yhden erän. Työvaiheita kun ei kuitenkaan ole kuin kaksi ja loppuaika menee ihan ittellään. Liköörin maustaminen riippuu tarjolla parhaiten olevista aineksista. Olen tehnyt tätä mustikoista, puolukoista, sitruunasta ja nyt kirsikoista.

Perusohje on yksinkertainen.

  • 1 l marjoja tai hedelmiä
  • 1 l 40% vodkaa
  • 1 kg  sokeria

Marjat (tai hedelmät), sokeri ja vodka laitetaan valoa läpäisemättömään astiaan. Astiassa pitää olla kansi, mutta sen ei tarvitse olla ilmatiivis. Aineksia sekoitellaan seuraavat päivät, kunnes sokeri on täysin liuennut nesteeseen. Sen jälkeen pänikän voi vain unohtaa, kunnes noin kuukauden päästä likööri voidaan pullottaa.

Likööri siivilöidään ja tarvittaessa siivilöinti tehdään harson läpi. Sen jälkeen juoma on valmis pullotettavaksi. Jäljelle jäävät viinaksia itseensä imeneet marjat voi käyttää esim leivonnassa tai jälkiruuissa.

Tapaan antaa liköörin oleentua 1,5 – 2 kk, koska sitä parempi on lopputulos, mitä pidempään juoman antaa tekeentyä. Olen lisännyt joskus mausteeksi myös ruokalusikallisen tai kaksi vaniliinisokeria. Kokeilematta on vielä mansikka, vadelma, mustaherukka ja olispa hienoa, jos joskus saisin karpaloista tätä tehdä… 😊

 

Likööri sillänsä ei itselleni maistu, mutta maustan sillä rahkajälkiruokia ja käytän kakkujen kostukkeena. Nätit pienet likööripullot sopivat myös joulumuistamisiksi 😍

Syyskranssit

 

Syksy on ihanaa aikaa ja varsinaista kulta-aikaa kranssien tekemiselle. Luonto notkuu materiaaleja ja niiden yhdisteleminen on hauskaa. Toki materiaalien kanssa on omat ”riskinsä”, eli lämpimät ja aurinkoiset syyskelit saa havukranssit varisemaan nopeasti, värikkäät lehdet ja syksyn kukat ei ole ilona kuin muutaman päivän, kun ne jo nahistuvat, tuijat kellastuvat silmissä. Mutta onhan niistä iloa oman aikansa.

Tämä kranssien sitominen lajina on vähän sellainen, että harjoitus tekee mestarin… Mitä enemmän näitä sitoo, sitä näppärämmin ja nopeammin ne alkavat syntymään. Syntyy rutiini ja oma käsiala ja lopputulos on kerta toisensa jälkeen tasaisempi ja materiaaliakin kuluu vähemmän. Ja siinä valossa ei ole ihan niin nahkea ajatus tehdä sitäkään kranssia, joka kestää vain sen muutaman päivän. En meinaa jaksaa odottaa, että syyshortensiani kasvavat niin isoiksi, että niiden kukinnan aikana maltan leikata muutaman oksan myös kranssiin.

Sidontatekniikasta kerroin jo aiemmin ”havuseppele” – kirjoituksessani. Mutta lyhyt kertaus tässä ei ole varmaan pahitteeksi.

Tarvitaan puolaan kerittyä rautalankaa, sivuleikkurit, pajun oksia, havuja, varpuja, oksia… Mitä materiaalia nyt ikinä aikookaan käyttää kransseissaan. Pajuista pyöritellään kranssin pohja. Kaikki saumakohdat sidotaan rautalangalla niin, että lopputulos on halutun kokoinen ja halutun vahvuinen kranssipohja. Materialit sidotaan pohjaan pieninä nippuina; 2-4 oksan ryhminä. Rautalankaa ei katkota, vaan sitä kieputetaan koko ajan eteenpäin lisäten pieniä materiaalinippuja kranssin pintaan kunnes ympyrä on täysi ja saavutaan vähän kuin takapuoli edellä aloituskohtaan. Ensimmäisten nippujen alle sidotaan muutama nippu materiaalia niin, että aloituskohta katoaa kokonaisuuteen.

Sen seittemän havun kranssi… Ainakin melkein. Tässä kranssissa on kaikkia mahdollisia pihasta ja lähimetsästä löytyneitä oksia ja varpuja. Ripustuskohtaa korostin käpyryhmällä ja tehosteeksi lisäsin kukkapurkista pari callunan ja hopeaputouksen oksaa.

Tuijan, himalajan katajan ja valkoisen callunan yhdistelmä.

Kranssi tuijasta ja callunan oksista. Mukana myös himpun verran hopeakuusta.

 

Luumurahkatorttu

Tämä resepti oli pitkään multa kateissa. Ties mihin sen olin moneksi vuodeksi, jos ei jopa vuosikymmeniksi pukannut. Ja joka syksy, luumujen kypsyessä sitä kaiholla muistelin, mutta summissa en tohtinut lähteä sitä tekemään. Nyt kun sen taas löysin, kirjoitin välittömästi sen muistiin myös RAKKAIMMAT RESEPTINI – kirjaseen. Kirjaan, johon olen jo tosiaan vuosikymmeniä näitä parhaita leivonnaisia muistiin koonnut ja joka ei ihan niin helposti mihinkään katoa. Tai no… Tästäkin mulla olis tarina, mutta kerron sen toisella kertaa 😃

Ja totta kai tuunasin tätäkin reseptiä, tai siis päivitin. Sokerin vaihdoin tummaan ruokosokeriin ja vehmäjauhot spelttijauhoiksi. Ne nyt vaan sattuu sopimaan mun suuhun. Pakkohan niitä ei ole käyttää, mutta suosittelen edes kokeilemaan ☺️

Ainekset;

  • 150 g voita
  • 1,5 dl ruokosokeria
  • 1 muna
  • 3,5 dl spelttijauhoja
  • 1,5 tl leivinjauhetta

Voi ja sokeri vatkataan sekaisin ja mukaan sekoitetaan muna, jonka jälkeen seosta riittävästi vatkattaessa seos kuohkeutuu. Lisätään joukkoon keskenään yhteen sekoitetut kuivat aineet ja sekoitetaan koko seos tasaiseksi.

Halkaisijaltaan 26cm irtopohjavuoka pohjustetaan leivinpaperilla alla olevien kuvien mukaisesti. Paperi pistetään pohjan ja reunan väliin ja leikataan reunan ulkopuolelta ylimääräiset paperit pois. Paperi on apuna valmiin piirakan käsittelyssä sekä tarjoilualustalle siirtämisessä; leivonnainen ei ikinä jämähdä pohjaan kiinni, kun välissä on paperi.

Taikina painellaan tasaiseksi kerrokseksi pohjalle ja ulotetaan se myös korkealle reunoille. Jätetään mieluusti vain noin 1cm vajaaksi yläreunasta. Tortusta tulee korkea ja taikinan tulee ulottua täytteen yläpuolelle asti.

Noin 0,5 kg luumuja lohkotaan siivuiksi ja asetellaan pohjalle taikinan päälle.

Rahkatäyte;

  • 3 tlk maitorahkaa
  • 5 munaa
  • 1 dl perunajauhoja
  • 3 dl sokeria
  • 4 tl vaniliinisokeria

Täytteen ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja kaadetaan täyte luumujen päälle.

Torttua paistetaan 50-60 minuuttia 175 asteisessa uunissa.

Luumun ja rahkan yhdistelmä toimii ❤️

Pöytäkoriste kävyistä

Tämän pöytäkoristeen materiaalit ovat varsin yksinkertaiset, eikä valmistamiseenkaan kulu mahdottomia aikoja. Tarvitaan vain saviruukku, ruukkuun sopivan oasispallon puolikas, puolalankaa, sivuleikkurit, kuumaliimaa, sammalta tai jäkälää, sekä niitä käpyjä. Lisäksi spraymaalia, kimalletta,  koristenauhaa…

Kävyn käyttämisestä ja sen käyttäytymisestä muuten tulee huomioda se, että se on varsinainen ilmapuntari. Tai paremminkin kosteusmittari. Jos se on ulkona, se ottaa ilmasta kosteutta ja menee suppuun, taas kuivassa sisäilmassa se pysyy pörheänä ja avoimena 😊

Oasispallo upotetaan saviruukkuun ja näkyviin jäävä osa sientä vuorataan sammalella tai jäkälällä, joka kiinnitetään sieneen pienillä rautalankahakasilla.

Sitten näkyvä osa sienestä täytetään kävyillä. Kun käytetään sientä ja sammalta pohjalla, kävyt pitää langoittaa, eli jokaiseen käpyyn varataan noin 15 cm pätkä rautalankaa. Lanka kieräytetään kävyn alimman avoimen suomurivistön ympäri niin, että päät ovat vastakkaisilla puolilla kävyn kantaa. Langat vedetään yhteen kävyn alle ja kieputetaan ne yhteen niin, että kävyn alle jää rautalangoista piikki tai haarukka, joka sitten voidaan painaa sieneen. Kiinnitettäessä lankaan laitetaan hieman kuumaliimaa, että käpy kiinnittyy kunnolla paikoilleen. Tämän aennuksen tulee onnistua kerralla, koska sieneen liimattua käpyä rautalankoineen on vaikea irrottaa. Ainakaan ehjänä.

Lopuksi pintaan liimataan vielä pieniä käpyjä oikein ja nurinpäin. Näin koristeeseen tulee hieman lisää muhkeutta.

Halutessaan käpyihin voi antaa sävyä sprymaalilla. Kun sientä ei ole vielä kiinnitetty ruukkuun, sen voi spreijata erillään ja vasta sen jälkeen sienen alareunoihin laitetaan runsaasti liimaa ja painetaan se ruukkuun paikoilleen. Lopuksi voi koristella koko keksinnön vielä koristenauharusetilla. Tai jonkin luonnollisen värisen tai maanläheisen nauhan voi lisätä toki koristeeksi myös maalaamattomaan käpykoristeeseen. Koriste jää hieman yksiulotteiseksi pelkillä kävyillä päällystettynä ja tällä tapaa saa tarvittaessa piilotettua sen höpsön kohdan, johon ei enää sitä viimeistä käpyä enää millään saanut istumaan…

 

Mehukas sitruunakakku ja uusi Nordic Waren kakkuvuoka

Sain syntymäpäivälahjaksi Topilta tuliuuden Nordic Waren kakkuvuokan; Harvest Leaves Bundt. Vuoka tilattiin Royal Design nettimyymälästä, enkä meinannut malttaa odottaa sen saapumista. Vuokaa kun ei taida kotimaisissa varastoissa olla, eikä sitä omien etsintöjeni jälkeen löytynyt myynnistäkään muilta suomenkielisiltä sivuilta. Lähes kolmen viikon toimitusaika tuntui nyt kyllä melkein kolmelta ja puolelta viikolta…. 😜

Mutta nyt se on vihdoin tullut! Syksyn lapsena syksyn lehdet on ihan nappiin osuva kuviointi justiin mulle 😍

Kuviovuokien kuviot tulee yleisesti ehkä kaikkein parhaiten esille vaaleilla kakuilla ja siksi valitsin ensimmäiseksi kakuksi mehukkaan sitruunakakun. Valmiista kakusta kuitenkin huomasin, että tämän vuokan kuviot ovat niin vahvat ja syvät, että varmasti ne erottuvat myös tummasta kakusta.

Rahka ❤️ Se on maailmani maustaja. Mä voisin laittaa rahkaa melkein mihin vaan ja tämän kakun reseptiin se sisältyy. Siksi tämä kahvikakku on ehdottomasti yksi suosikkikauistani. Rahka antaa kakulle mehevyyttä ja sopii sitruunan kanssa ihanasti yhteen.

Ainekset 1,5 litran vuokaan;

  • 200g voita
  • 4 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 1,5dl maitorahkaa
  • 1 sitruunan kuori ja mehu
  • 4,5 dl vehmäjauhoja
  • 2tl leivinjauhetta

Voi sulatetaan ja jäähdytetään. Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Joukkoon sekoitetaan sulatettu voi ja rahka sekä yhteen sekoitetut kuivat aineet.

Kakku paistetaan 175 asteisessa uunissa. Paistoaika noin 60 minuuttia. Paistoaika riippuu aina vähän käytettävän uunin ominaisuuksista.

Konstailematon kakkutaikina sopii mainosti tähän vuokaan, josta syntyy varsin moniuloitteinen kakku. ❤️ Seuraavaksi kokeilen sitä tummaa kakkua…

 

Omat synttärit – Mikä ihana syy virittää viirinauhat kattoon!!!

Ei kaikella aina tarvitse olla käytännön merkitystä ja jokaisen asian ei tarvitse olla hyödyllinen. Joskus jokin asia voi vain olemassaolollaan tuottaa iloa ja hyvää mieltä. Niin kuin nyt nämä viirinauhat.

Ostin ensimmäiset kankaat nämä viirit silmissä vilkkuen jo vuosi sitten. Meni vain sitten jonkin aikaa, että sain homman käyntiin ja viirit ajalliseksi. Jotenkin se aloitus tökki, kun tiesin että jokainen viiri vaatii erikseen kääntelyä, vääntelyä, silittelyä ja tarkkaa ommelta ennen kuin niistä saa aikaiseksi isomman kokonaisuuden.

Kangaskeskuksesta löysin ihania pallokankaita. Nämä istui kivasti keskenään yhteen. Löysin myös Eurokankaasta pinkki-valkoista palloa ja raitaa ja näitä yhdistelemällä sain aikaan melko mukavan viirinauhan. Sen ripustin terassille lamppunauhan kanssa samoihin koukkuihin.

Toisen viirinauhan tein Kangaskeskuksen vaaleanpunaisesta pallokankaasta sekä Eurokankaan ihanan hempeistä, pikkukuviollisista kankaista. Jo kaupassa  tiesin niiden kuuluvan keittiööni. Sävyt on hieman hentoisemmat, kuin pinkki-beige -yhdistelmässä. Keittiöni paneeliseinää vasten varsin suloista…

Kolmas nauha syntyi kaikkien näiden yhdistelmistä ja päätyi huvimajan kattoon. Tämä oli kaikkein pisin nauha, mutta noin vaan summissa ihan justiin oikean mittainen ja muutenkin tilaan täydellinen.

Tein kolmion muotoisen kaavan viireille; korkeutta 23 cm ja leveyttä 15 cm. Leikkasin kaikki kankaat ensin kolmioiksi vähän kuin sarjatyönä. Sitten lähdin ompelemaan niitä kasaan. Ompelin mahdollisimman läheltä reunaa, jolloin saumaan tuli leveyttä vain noin 0,5 cm. Jätin koko lyhyen sivun tässä vaiheessa vielä ompelematta.

Silitin saumat auki nurjalta puolelta ja käänsin viirit oikein päin. Sen jälkeen silitin vielä viirit oikealta puolelta muotoonsa. Tämän jälkeen käänsin viirin avoimen pään reunat sisään ja ompelin viirin umpeen ihan reunan vierestä. Jatkoin ommelta koko viirin ympäri, että saisin viiriin riittävästi jämäkkyyttä. Lopuksi silitin vielä viirit tärkin kanssa. Kun en ollut alun alkaen ihan varma, että tarvitseeko viirit kovikekankaan väliin vai ei… Näihin ei sitä nyt tullut ja ihan hyvin toimii näinkin.

Kun viirit oli valmiina, aloin liittämään niitä puuvillanauhaan. Jätin alkuun noin 50cm tyhjää, että nauhan ripustaminen onnistuu vaivatta ja reilu puoli metriä antaa jo sitten vähän pelivaraakin ripustamiseen ja nauhan asetteluun. Kiinnitin viirit toistuvasti samassa järjestyksessa ja jokaisen viirin väliin jätin 5 tai 10 cm tyhjää nauhaa riippuen siitä kuinka pitkän nauhsta lopulta halusin (säästin päättelytöitä enkä katkaissut välikohdissa lankaa, vaan hurauttelin ompeleen myös aina tyhjäksi jäävään väliin). 12 viirin nauhaan 10cm väleillä tarvitaan siis noin 4 metriä puuvillanauhaa. Voisin kuvitella, että viirit voisivat olla lyhyempiä ja leveämpiä, eikä nauhaan tarvitse niiden väliin välttämättä tyhjää kovin paljoa jättää. Mutta näissä tapauksissa mittasuhteet ainakin toimii ihan kivasti.

Lopuksi merkkasin viirit ”handmade, with love” – napeilla. Ompelin napin  samanaikaisesti molemmin puolin laitimmaiseen viiriin. Näin ei haittaa kuinka päin viirinauha ripustetaan tai mistä suunnasta sitä katsellaan.

Puolukka-kardemummapiirakka

Mustikka ja kardemumma on oiva makupari, mutta yllättävää miten hyvin puolukka ja kardemumma sopii myös yhteen. Toisin sanoen tämä piirakka toimii siis myös mustikan kanssa.

Tämä piirakka edustaa murupiirakkojen parhaimmistoa ja taas samalla vaivalla saa koko pellillisen piirakkaa. Puolukat voivat olla tuoreita tai pakasteita.

 

 

Piirakan ohje on alkuperäisessä muodossaan liian hyvää – blogissa. Kerran tätä piirakkaa leipoessani mulla oli pari päiväyksen ylittänytä kermaviilipurkkia kaapissa ja muokkasin ohjeen hieman kuin vahingossa sellaiseksi, että pohjaan tuli jotenkin makua enemmän ja sen jälkeen olen tehnyt tämän piirakan näin;

Ainekset;

  • 4 kananmunaa
  • 4 dl sokeria
  • 1 tl vanilijasokeria
  • 2 prk kermaviiliä
  • 200g sulatettua voita
  • 7dl vehnäjauhoja
  • 4tl leivinjauhetta
  • 1 rkl kaardemummaa
  • 6dl puolukoita

Muruseos

  • 1,5dl vehnäjauhoja
  • 1dl sokeria
  • 2tl vanilijasokeria
  • 50g voita

Kananmunat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Mukaan sekoitetaan hieman jäähtynyt sulatettu voi. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään yhteen ja lisätään vuorosiin kermaviilin kanssa kananmuna-sokerivaahtoon.

Muruseos valmistetaan sekoittamalla seoksen kuivat ainekset yhteen ja ne nypitään kovan voin kanssa sekaisin. Muruseoksesta tulee kuivahko ja irtonainen, mutta se toimii kostean pohjataikinan kanssa.

Taikina levitetään leivinpaperin päälle syvälle uunipellille, puolukat ripotellaan taikinan päälle ja viimeisenä kaiken päälle levitetään muruseos.

Leipomisessa käytän aina ihan oikeaa voita. Se, jos mikä antaa leinonnaisiin makua.

Piirakka paistetaan kypsäksi 200 asteisessa uunissa. Paistoaika 25-30 minuuttia.

Paperinahkainen puupussi

Tämä oli toinen idea, jonka sain nähdessäni Eurokankaassa sen paperinahakarullan. Halusin tehdä polttopuille pussin, jossa ne saa kannettua siististi tuvan läpi takan luo (oikeasti sen kopankin saa kyllä kannettua varsin siististi ja varistamatta roskia matkan varrelle, mutta kun halusin tehdä tämän pussin ihan testimielessä).

Samalla kertaa kun kangaskaupassa kävin, silmiini osui myös korkkikangas. Taas vallan jämerä tapaus; pinta kuin korkkia, mutta se on silti kangas… Halusin kokeilla näiden materiaalien yhdistämistä.

Pussin korkeudeksi otin puiden korkeuden ja kankaan pituudeksi aikalailla summissa kankaan leveyden, eli 110cm. Palan ompelin yhdeltä reunalta kiinni ja käänsin oikeinpäin. Koska en ollut varma tämän kankaan ja varsinkaan ompeleiden kestävyydestä sitten tositoimissa, tein saumaan tuplaompeleen, toisin sanoen taitoin saumavaran ja ompelin sen kiinni pusin reunaan sauman toiselle puolelle. Vähän sillä tapaa kuin farkkuhoususissa ruukaa saumat olla.

Sitten leikkasin korkkikankaasta käänteen koristeeksi pussin suulle ja ompeloitsin sen paikoilleen.

Pohja olikin vähän jännempi sitten tehdä… Kun ei ollut mitään varsinaisia kaavoja tähän. Ja en halunnut pohjasta pyöreää (vaikka en ihan tiedä miksi), kanttisen pohjan teossa oli omat haasteensa; kankea mutta liukas kangas, joka kulmien käänteissä käyttäytyi täysin oman päänsä mukaan. Tein siis reilusti isomman pohjan 30x30cm (jokaiselle sivulle jäi siis 2,5 cm ylimääräistä).

Tein pussiin sisäosaan merkit, joihin kulmien pitäisi osua, eli noin 27cm välein. Taitoin pohjan kulmiin valmiiksi laskokset, jotka tälläsin sitten merkkien kohtaan ommellessani. Eli tarpeen tullen muutin laskoksen leveyttä tai suuntaa, että kulma ja merkki kohtaa toisensa. Tätä kangasta kun ei passaa ommella ja purkaa, vaan homman pitää mennä kerrasta nappiin, niin olin hieman armollisempi itselleni ja tyydyin siihen, että pohjan kulmat ja kulmamerkit osuivat LÄHES yhteen. Merkityksen tälle ”lähes”-sanan korostamiselle näkyy alla olevassa kuvassa. Kuvassa olevasta ompeleesta näkee myös sen, että kankaassa kun ei ole minkäänlaista kitkaa, se liikkuu ompelukoneen jalan alla melko vilkkaasti, eikä ompeleesta kovinkaan helpolla saa täysin suoraa. Ja uskokaa tai älkää, näitä virheitä ei lopputuloksessa huomaa.

Lopuksi tein noin 10 cm leveistä ja 50 cm pitkistä suikaleista pussin rivat, eli kahvat. Taitoin suikaleet niin, että kangas on kaksinkerroin ja sauma osuu rivan ”takapuolelle”. Sitten ompelin kääntelemättä tai taittelematta sauman kiinni. Yhdestä rivasta tuli siis kaksinkertaisena noin 5 cm leveä ja 50 cm pitkä.

Rivat asettelin pussin vastakkaisille puolille ja pussiin kiinni ommeltavan kohdan, noin 6 cm taitoin aina pussia vasten kaksinkerroin, Ompeleen tein niin varmaksi, kuin osasin; ompelin rivan reunoja mukaellen ensin nelikulmaisen ompeleen ja sitten nurkasta toiseen ”ruksin” nelikulmion sisään.

Ja se ”Hand made” -nappi…

Pikkusen mua jännitti tämän pussin kantokyky, mutta voi hittolainen, että siitä tuli hyvä; sopivan kokoinen, jämäkkä, helppo kantaa, ei ravista roskia ja on jopa vähän nättikin. Ja itte tehty 🙂

Juhlatorttu

Jotenkin jämerää kuinka leivontaohjeetkin liikkuvat nykytekniikan myötä valon nopeudella. Aiemmin kun ne reseptit kulkivat suusta suuhun ja tyyliin äidiltä tyttärelle, eivätkä ne ikinä saaneet sellaista räjähtävää suosiota tai aikaan yhtäaikaista kokeiluinnokkuutta jokaisessa kotileipureissa, jota jokin trendiksi noussut leivonnainen voi muutamassa viikossa nykypäivänä saada aikaan.

Tortun ohjeen sain noin 15 vuotta sitten, vielä puutarhurina työskennellessäni eräältä kesätyöntekijältä, joka toi maistettavaksi äitinsä tekemää mustikkapiirakkaa. Vaikka ikinä en ollut niin hyvää ja mehevää mustikkapiirakkaa  maistanut, samaan ohjeeseen olin kuitenkin törmännyt jo vuosia aiemmin, kun perheeseemme oli etanan selässä kulkeutunut jostain piirakan ohje, jossa ei kuitenkaan käytetty marjoja tai hedelmiä, vaan piirakka oli pelkkä rahka-murupiirakka. Ajan myötä ohje oli ilmeisesti käytössä jalostunut sitten ja muokkautunut ehdottomasti parempaan suuntaan. Ohjeen mitat on alunperin vanhankantaisessa ”lasi-/kuppi”-muodossa ja jollain tapaa sekin viehättää.

Sittemmin olen törmännyt useaan otteeseen nimeen ”maisemakahvilan piirakka” ja lähemmin asiaa tutkittuani huomasin kyseessä olevan lähes saman ohjeen modifioituna nykypäivän mittoihin. Rakkaalla lapsella on jälleen monta nimeä ja mitään merkitystähän ei sillä ole, mitä nimeä käytetään, kunhan piirakka maistuu mahdollisimman monessa suussa.

Tämä on taas yksi niistä leivonnaisista, jonka voi lapsikin tehdä. Ainesten runsaus antaa paljon liukumavaraa, eikä leipominen kovin helpolla epäonnistu. Ja ihanaa on myös juuri se suuri määrä; pienellä vaivalla täysi pellillinen piirakkaa, josta riittää lämpimäisten lisäksi myös pakkaseen vierasvaraksi.

Piirakan voi varioida aina kauden tarjonnan mukaan. Itse olen tehnyt tätä mm. tästä  raparperista, kirsikasta, mustikoista, omenoista, säilykepersikoista, kuivatuista aprikooseista ja rusinoista… Ja näiden kokeilujen jälkeen en usko, että olisi olemassa marjaa tai hedelmää joka ei tähän piirakkaan makunsa puolesta istuisi.

Ainekset

  • 4 lasia vehnäjauhoja
  • 2 lasia sokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl soodaa
  • 2 tl vaniliinisokeria
  • 250 g sulatettua voita

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja seokseen sekoitetaan sulatettu voi. Massasta tulee murumainen seos, joka jaetaan kahteen osaan. Ohjeessa käsketään ottaa erilleen 2/3 taikinasta, mutta itse laitan muruseoksen aina puoliksi. Toiseen puoliskaan sekoitetaan

  • 1 lasi piimää
  • 1 muna

Joskus, kun piimää ei ole sattunut kaapissa olemaan, olen käyttänyt sen sijasta kermaviiliä, jukurttia tai jukurtti-rahkaseosta.

Tämä vetelämpi osa taikinaa levitetään pohjaksi uunipellille leivinpaperin päälle. Taikinan päälle levitellään tasaiseksi kerrokseksi noin litra marjoja tai hedelmiä.

 

Rahkatäytteen ainekset

  • 1 prk maitorahkaa
  • 1 prk kermaviiliä
  • 1 lasi sokeria
  • 2 munaa
  • 4 tl vaniliinisokeria

Rahkaseos levitellään marjojen tai hedelmien päälle. Lopuksi muruksi jätetty 1/2 taikinasta levitellään tasaisesti piirakan päälle.

Paistetaan uunissa175 asteessa noin 45 minuuttia.

Piirakka on herkullista ihan sillänsä, mutta maistuu huikean hyvältä lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Tästä ei piirakka enää paljoa paremmaksi tule!

Jäätelöcharlotte

Mahdollisesti Pirkan mainoksessa tai lehdessä näin tämän kaltaisen kakun ohjeen ja siitä on taas aikaa ainakin se vuosikymmen jos ei jopa kaksi. Siitä lähtötilanteesta taas olen soveltaen edennyt ja muokannut tästä mieleiseni kakun. Ehkä tämän jäätelökakun teko on astetta vaivalloisempaa, kuin pelkkä  jäätelöpalojen kasaaminen torttupohjan päälle, mutta onhan tämä nyt aika näyttävä tarjottava. Ja maistuva.

Idea on siis kääretorttu, jonka siivut asetellaan pyöreään vuokaan ja sisäosa täytetään jäätelöllä.

Kääretortun ainekset (50cm uunipelti);

  • 4                           munaa
  • 2 dl                       sokeria
  • 1,5 dl                  vehnäjauhoja
  • 0,5 dl                   perunajauhoja
  • 1 tl                        leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sekoitetaan muna-sokerivaahtoon.

Seos levitetään tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paistetaan 10-12 minuuttia 200 astessa.

Pohjan paistuessa asetetaan pöydälle leivontaliina, jonka päälle taas asetetaan leivinpaperi. Leivinpaperin päälle sirotellaan hieman sokeria.

Kun pohja on paistunut, kumotaan se sokeroidun leivinpaperin päälle heti kuumana. Paistoleivinpaperi poistetaan välittömästi pohjasta. Pohjaa voi hieman ”koulia” paistossa käytetyn leivinpaperin avulla; asetetaan leivinpaperi uudestaan pohjan päälle ja rullataan pohja rullalle niin, että päällimmäinen leivinpaperi rullaantuu pohjan mukana. Pohjaa ei tarvitse jättää näin, vaan se puretaan samantien takaisin laakeaksi. Annetaan pohjan jäähtyä.

Täyte;

  • n 2 dl                   suklaalevitettä
  • 2,5 dl                   kermaa vaahdoksi vatkattuna
  • Kerman sekaan esim. pieniä toffeepaloja ja valkosuklaarouhetta.

Suklaalevite levitetään tasaiseksi kerrokseksi kääretortun pohjan päälle. tässä vaiheessa ei niin haittaa vaikka pohja olisi vielä pikkusen lämmin. Kuitenkin ennen kerman levitystä pohjan täytyy olla täysin jäähtynyt. Kermaa levitettäessä kannattaa kerma jättää pois noin 3 cm kääretortun ”loppupäästä”. Kun torttua rullataan, rulla ajaa aina hieman täytteitä edellään ja jos loppupäässä on liian vahvasti täytteitä, ne purskahtaa lopulta ulos.

Kääretorttu kääritään pitkältä sivulta rullaksi. Rullaamisessa käytetään apuna alla olevaa leivinpaperia ja liinaa. Sauma jätetään rullan alapuolelle ja kääritään leivinpaperista ja liinasta tiivis paketti rullan ympärille. Torttu jäähdytetään kunnolla jääkaapissa, niin se pysyy paremmin kuosissaan, kun sitä leikataan.

Kääretortusta leikataan tasaisia, noin 1-1,5 cm vahvuisia viipaleita ja ne asetetaan pyöreäpohjaisen metalli- tai lasivuokan pohjalle ja reunoille. Reunimmaiset viipaleet puolitetaan, että saadaan vuorattua astia mahdollisimman täydellisesti.

Tähän torttupohjaan oma jäätelösuosikkini on Valion nougat-jäätelö. Astian koosta riippuen sitä tarvitaan 1-2 litraa. Jäätelön annetaan pehmetä huoneenlämmössä jonkin aikaa. Kun se on lusikoitavaa, ladotaan se kääretorttuviipaleiden päälle kulhoon. Jäätelöä painellaan kerroksittain niin, että väliin ei jää ilmataskuja.

Kun kulho on täynnä jäätelöä, laitetaan koko komeus pakastimeen jähmettymään. Varmasti sen pari tuntia täytyy malttaa antaa sen olla vielä pakkasessa ennen tarjoilua.

Kulhoa lämmitellään hieman pinnasta ja kakku kumotaan lautaselle. Herkkua!