Kolmen juuston punajuurilaatikko

Täällä lakeuksilla on sellainen lähes perinneruuan titteliä kantava herkku nimeltään ”homehtunut punajuuriloora”. Kyseessä tietenkin punajuurista tehty laatikkoruoka sinihomejuustolla ja kermalla. Joskus opiskeluaikoina koulun ruokalan ruokalistan yksi suosikeista oli punajuuri-jauhelihalaatikko. Se taas oli etikkaisista punajuurista ja jauhelihasta valmistettu superherkullinen paistos.

Tein oman yhdistetyn version näistä, johon laitoin ainekset itselleni maistuvaan järjestykseen. Pidän sinihomejuustosta silloin, kun sillä kuorrutetaan uuniruoka niin, että se hieman paistuu ja ruskistuu. ”Raakana” tai ruuan joukossa oleva sinihomejuusto ei maistu mun suussa hyvälle ja saan siitä helposti myös vatsakipuja. Myös punajuuri sillänsä tai etikkasäilykkeenä on molemmat varsin sopevalle maistuvia vaihtoehtoja ja siksi sovelsin seuraavan ohjeen, jota minun joulupöytään on tehty jo toistakymmentä vuotta.

Ainekset;

  • 1 kg punajuuria
  • Noin 200g etikkapunajuuria
  • 1 keskikokoinen sipuli
  • 400g jauhelihaa
  • 4 dl kermaa (ruokakermaa)
  • 1/2 pkt koskenlaskija juustoa (tai vastaava määrä olympia sulatejuustoa)
  • 150g juustoraastetta (edam, emmental… vähän oman maun mukaan täytetään tämä kohta)
  • 1 pkt Aura-sinihomejuustoa

Punajuuret keitetään ja jäähdytetään, jonka jälkeen ne kuoritaan ja pilkotaan kuutioiksi tai suikaleiksi (yleensä teen kuutioita punajuurista silloin, jos olen ostanut etikkaiset punajuuretkin valmiina kuutioina). Punajuuret sekoitetaan yhteen.

Sipuli pilkotaan ja kuullotetaan nokareessa voita ja mukaan lisätään jauheliha. Ruskistetaan jauheliha ja maustetaan reilulla suolalla ja mustapippurilla. Puolet punajuurista levitellään vuoan pohjalle, väliin jauheliha kerrokseksi ja päälle taas loput punajuuret. Määrästä syntyy kolme kpl 0,85 litran foliovuoallista, mutta pahitteeksi ei ole, jos tämän valmistaa syvempiin 1,5 litran vuokiin.

Kerma lämmitellään kattilassa kiehumispisteeseen ja lisätään joukkoon pieninä erinä kuutioiksi leikattu koskenlaskija juusto ja lihaliemikuutio. Keitellään  sekoitellen koko ajan, kunnes juusto ja liemikuutio sulavat kermaan. Kaadetaan kerma-juustokastike punajuurien ja jauhelihan päälle. Pinnalle ripotellaan juustoraaste ja viimeisenä pintaan murustettu homejuusto.

Suola tulee pääasiassa juustoista ja jauhleihan suolauksesta. Kasvisversioksi tämä muokkaantuu helposti, eikä jauhelihan tilalle tarvitse keksiä mitään korviketta. Tämä toimii niin haluttaessa kyllä ilman jauhelihaakin.

Paistetaan 175 asteessa noin 45 minuuttia. Laatikot voidaan pakastaa.

 

 

 

 

 

Maistuva dallastäyte ja bostonpulla – mainio kotiläksy

Olen innolla odottanut sitä, että poika saa kotiläksyjä kotitalouden tunnilta. Saan sen sitten tekemään niitä kotitöitä samalla kun itse räin kattoon. Se voi pestä ja puunata vaikkapa vessaa, laittaa ruokaa, leipoa ja sen sellasta…

Ei se mennyt ihan niin… Karumpi totuus on, että äitiä tarvittiin perään kattomaan ja ohjaamaan ja melkein väittäisin työläämmäksi, kuin että olisin tehny nämä asiat itse. Mutta sehän nyt sitten vain on johdannaista siitä, että nuori vasta opettelee asioita. Jos ensimmäistä kertaa jotain tekee ja lopputuloksen pitäis olla jollain tapaa tyydyttävä, sitä opastusta vaan tarvitsee.

Yksi läksyistä oli hiivanostatteisen taikinan teko ja leipominen. Mulla kun on plakkarissa aivan älyttömän ihana dallaspullan täyte, päätettiin että leivotaan sitten sitä dallaspullaa bostonkakun muodossa. Tosi paljon Amerikkalaisia kaupunkien nimiä… Oon itse ollut varsin kehno pullan leipoja, kunnes lopulta tajusin että jos teen pullataikinan perusohjeen mukaan, siihen tulee ihan liian paljon jauhoja. Vähensin jauhojen määrää taikinassa radikaalisti ja johan rupes pullat olemaan pehmeitä ja hyvejä. Ja kun taikina oli löysää, paras tapa työstää sitä oli kauliminen ja siitä kautta kokeillen ja erilaisia levyistä syntyviä pullia leipoen syntyi myös ihastukseni bostonkakkuihin.

Poika teki siis taikinan ja täytteen. Samalla kun minä seisoin noin sentin päässä raskaasti hengittäen. ½ litran pullataikina tehtiin ihan perusohjeella ja jätettiin nousemaan. Sillä aikaa poika sekoitti täytteen.

Dallastäytteen ainekset;

  • 1prk maitorahkaa
  • 100 g sulatettua voita
  • 2 munaa
  • 3 dl sokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 rkl vaniliinisokeria

Sekoittamisjärjestyksellä, eikä suunnalla ole niinkään väliä. Pääasia on, että massa sekoitetaan tasaiseksi.

Kun taikina oli noussut, jaoin sen kahtia. Toinen puoliska mulle ja toinen pojalle. Sitten leivoin ja opastin toisella puolella pöytää, kun poika leipoi omaa taikinaansa vastapäätä. Lopulta levyt oli kaulittuna ja täyte jaetiin levyjen päälle, johon se levitettiin tasaiseksi kerrokseksi. Levyt rullattiin pötkylöiksi ja rullat leikattiin 5-7 cm pitkiksi paloiksi. Kaksi 28 cm irtopohjavuokaa voideltiin ja pullan palat aseteltiin pystyasentoon vuoan pohjalle rinkiin ja keskelle. Ei kuitenkaan liian tiiviisti, vaan hieman saa jäädä sitä varaa taikinan nousemiselle. Nämä komistukset jätettiin sitten nousemaan hetkeksi.

Tarkoitus oli laittaa päälle runsaasti raesokeria, mutta sitäpä ei ollutkaan kaapissa… Niinpä vartin nostattamisen jälkeen pullat vain voideltiin munalla ja paistettiin 175 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. Paiston jälkeen pullien päälle leviteltiin tomusokerista ja vedestä tehty seos, jolla korvattiin se raesokeri.

 

Pojan mieli oli hieman apea siinä kohtaa, kun palat oli aseteltu vuokaan. Kun ei ne sen palaset sen omaan silmään kovin näteiltä näyttäneet. Mutta oppipa poika ainakin sen, että uuni se on mikä leivonnaisen kaunistaa. Ja oon kyllä  ylpeä pojan leipomuksesta. Siinä ne tönöttää rinnakkain eikä ulkonäön puolesta kylläkään voi sanoa tietävänsä kumpi on se ekaa kertaa leiponeen valmistama

 

Bostonkakussa tämä täyte vähän kuin katoaa pullan joukkoon. Antaa pullaan tosin ihanan vaniljaisen maun ja tekee pullasta mehukkaan. Parhaimmillaan täyte on kuitenkin silloin, kun sitä on mahdollisimman paljon pullan päällä ja se erottuu ihan reilusti itse pullasta.

Aika pienellä leipomistyöllä saa aikaiseksi upeita leivonnaisia 😍

Käpykranssi

Kävyt ovat jo itsessään varsinaisia luontoäidin taideteoksia. Niiden luonnollinen väritys on kaunis, mutta tänä vuonna halusin mukaan väriä, ajatuksena saada käpyihin sellaista kestävää huurteista tunnelmaa.

Käpyjen kerääminen maasta kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, joten jokainen, jolla on mahdollisuus käpyjä metsälenkeillään kerätä, voi hyödyntää käpyjä myös askartelussa.

Käpykoristeiden suhteen pitää kuitenkin muistaa, että kävyt ovat melkoisia ilmapuntareita! Tai ainakin kosteusmittareita. Jos pidät käpyjä lämpimässä ja kuivassa sisäilmassa, ne pysyvät avonaisena, mutta jos laitat ne ulos, ne menevät suppuun, eikä ulkonäkö vastaa enää lainkaan sitä avonaista käpyä.

Osaan kävyistä kääntelin rautalangasta ”hakaset” ihan varmuuden vakuudeksi.  Rautalangan lisäksi käytän kiinnittämiseen vielä kuumaliimaa. Periaatteessa kiinnitys onnistuisi pelkällä kuumaliimalla, mutta otan tämän homman nyt varman päälle, koska juuri kuivuessaan pöyhistyvät kävyt voivat kangottaa itsensä alustasta irti ja sillä kohtaa luotan kranssiin upotettuun rautalankaan. Langoituksesta on se etu, että liimaakin kuluu HUOMATTAVASTI vähemmän, kuin pelkkiä käpyjä liimatessa.

Rakensin karanssit styroxisiin kranssipohjiin. Värjäsin spraymaalilla ensin kranssipohjaa samalla värillä, jota aion kranssiin lopuksi käyttää. Tarkoituksena hieman häivyttää valkoista pohjaa, että se ei erottuisi sitten valmiista kranssista.

Sitten vaan liimataan kävyt järjestyksessä pohjaan. Koska kävyt eivät anna yhtään myöden, paras tapa saada isoimmat kolot piiloon, on liimata uusi kerros käpyjä aukkojen päälle. Näin kranssista tulee massivinen ja runsas. Huom! Käpyjä kuluu kyllä melkoinen määrä, että kaikki aukot saa piilotettua. Ei ole temppu eikä mikään upottaa reilun kokoiseen karnssiin toista sataa käpyä. Ja on erittäin tärkeää saada se pohja piiloon, käpyjen välistä erottuva pohja kun pilaa lopputuloksen ja kranssi näyttää keskeneräiseltä. Pohjan voi toki ensin vuorata ohuella sammalkerroksella, kuten tein pöytäkoristeen kanssa aiemmin. Sammal kiinnitetään pienillä rautalankahakasilla pohjaan. Jos pohjaan käyttää sammalta, on käpyjen langoittaminen melkolailla välttämätöntä, koska pelkällä liimalla kiinnitettynä ne kiinnittyvät siihen sammaleen, eikä lopputulos ole kestävä.

Kun kävyt on kohdillaan, tehdään rautalangasta kranssin taakse lenkki, josta kranssi on hyvä ripustaa. Langasta tehdään ensin halutun pituinen moninkertaiseksi taiteltu  ja kierretty lanka, joka taitetaan U:n muotoon. Lankojen päihin laitetaan kuumaliimaa ja työnnetään päät kohtisuoraa kranssin taustaan noin 2 cm syvyyteen, sille kohtaa, mihin kiinnityslenkki halutaan. Kun liima on kuivunut, taitetaan pystyyn jäänyt lenkki kranssin pohjan suuntaiseksi niin, että siitä syntyy se varsinainen ripustuslenkki. Tämän jälkeen liimaa lisätään kiinityskohtaan vahvistamaan lenkin kantokykyä. Käpykranssi kun ei ole kovin kevyt kannateltava.

Sittenhän kranssi on joko valmis tai vielä halutessa spreijataan ja kiinnitetään mahdolliset nauhat. Mutta kuten sanottu, käpy ei välttämättä sitä kaipaa. Makuasioita ja riippuu sisustuksesta… 😊 Kranssin taustan viimeistelen vielä varsinaista kranssipohjaa hieman suuremmalla kartongilla, jonka liimaan kuumaliimalla nurjalle puolelle. Kartonkiin on myös helppoa jättää tekijän puumerkki.

Spraypurkista sain juuri nyt hakemaani fiilistä. Käytin joko ainoastaan valkoista maalia tai hopeaa ja sävyinä roosaa tai sinistä. Joitakin kransseja tuunasin vielä hopeahileellä. Tämä tapahtui spreijaamalla ensin sprayliimaa kranssiin ja ripottelemalla hilettä pintaan. Kuvissa hileet ei niinkään erotu, luonnossa ne loistavat  huomattavasti enemmän.

Itse tehty likööri

Vaikka liköörin valmistusaika on tooooodella pitkä, tapaan tehdä joka vuosi vähintään yhden erän. Työvaiheita kun ei kuitenkaan ole kuin kaksi ja loppuaika menee ihan ittellään. Liköörin maustaminen riippuu tarjolla parhaiten olevista aineksista. Olen tehnyt tätä mustikoista, puolukoista, sitruunasta ja nyt kirsikoista.

Perusohje on yksinkertainen.

  • 1 l marjoja tai hedelmiä
  • 1 l 40% vodkaa
  • 1 kg  sokeria

Marjat (tai hedelmät), sokeri ja vodka laitetaan valoa läpäisemättömään astiaan. Astiassa pitää olla kansi, mutta sen ei tarvitse olla ilmatiivis. Aineksia sekoitellaan seuraavat päivät, kunnes sokeri on täysin liuennut nesteeseen. Sen jälkeen pänikän voi vain unohtaa, kunnes noin kuukauden päästä likööri voidaan pullottaa.

Likööri siivilöidään ja tarvittaessa siivilöinti tehdään harson läpi. Sen jälkeen juoma on valmis pullotettavaksi. Jäljelle jäävät viinaksia itseensä imeneet marjat voi käyttää esim leivonnassa tai jälkiruuissa.

Tapaan antaa liköörin oleentua 1,5 – 2 kk, koska sitä parempi on lopputulos, mitä pidempään juoman antaa tekeentyä. Olen lisännyt joskus mausteeksi myös ruokalusikallisen tai kaksi vaniliinisokeria. Kokeilematta on vielä mansikka, vadelma, mustaherukka ja olispa hienoa, jos joskus saisin karpaloista tätä tehdä… 😊

 

Likööri sillänsä ei itselleni maistu, mutta maustan sillä rahkajälkiruokia ja käytän kakkujen kostukkeena. Nätit pienet likööripullot sopivat myös joulumuistamisiksi 😍

Syyskranssit

 

Syksy on ihanaa aikaa ja varsinaista kulta-aikaa kranssien tekemiselle. Luonto notkuu materiaaleja ja niiden yhdisteleminen on hauskaa. Toki materiaalien kanssa on omat ”riskinsä”, eli lämpimät ja aurinkoiset syyskelit saa havukranssit varisemaan nopeasti, värikkäät lehdet ja syksyn kukat ei ole ilona kuin muutaman päivän, kun ne jo nahistuvat, tuijat kellastuvat silmissä. Mutta onhan niistä iloa oman aikansa.

Tämä kranssien sitominen lajina on vähän sellainen, että harjoitus tekee mestarin… Mitä enemmän näitä sitoo, sitä näppärämmin ja nopeammin ne alkavat syntymään. Syntyy rutiini ja oma käsiala ja lopputulos on kerta toisensa jälkeen tasaisempi ja materiaaliakin kuluu vähemmän. Ja siinä valossa ei ole ihan niin nahkea ajatus tehdä sitäkään kranssia, joka kestää vain sen muutaman päivän. En meinaa jaksaa odottaa, että syyshortensiani kasvavat niin isoiksi, että niiden kukinnan aikana maltan leikata muutaman oksan myös kranssiin.

Sidontatekniikasta kerroin jo aiemmin ”havuseppele” – kirjoituksessani. Mutta lyhyt kertaus tässä ei ole varmaan pahitteeksi.

Tarvitaan puolaan kerittyä rautalankaa, sivuleikkurit, pajun oksia, havuja, varpuja, oksia… Mitä materiaalia nyt ikinä aikookaan käyttää kransseissaan. Pajuista pyöritellään kranssin pohja. Kaikki saumakohdat sidotaan rautalangalla niin, että lopputulos on halutun kokoinen ja halutun vahvuinen kranssipohja. Materialit sidotaan pohjaan pieninä nippuina; 2-4 oksan ryhminä. Rautalankaa ei katkota, vaan sitä kieputetaan koko ajan eteenpäin lisäten pieniä materiaalinippuja kranssin pintaan kunnes ympyrä on täysi ja saavutaan vähän kuin takapuoli edellä aloituskohtaan. Ensimmäisten nippujen alle sidotaan muutama nippu materiaalia niin, että aloituskohta katoaa kokonaisuuteen.

Sen seittemän havun kranssi… Ainakin melkein. Tässä kranssissa on kaikkia mahdollisia pihasta ja lähimetsästä löytyneitä oksia ja varpuja. Ripustuskohtaa korostin käpyryhmällä ja tehosteeksi lisäsin kukkapurkista pari callunan ja hopeaputouksen oksaa.

Tuijan, himalajan katajan ja valkoisen callunan yhdistelmä.

Kranssi tuijasta ja callunan oksista. Mukana myös himpun verran hopeakuusta.

 

Luumurahkatorttu

Tämä resepti oli pitkään multa kateissa. Ties mihin sen olin moneksi vuodeksi, jos ei jopa vuosikymmeniksi pukannut. Ja joka syksy, luumujen kypsyessä sitä kaiholla muistelin, mutta summissa en tohtinut lähteä sitä tekemään. Nyt kun sen taas löysin, kirjoitin välittömästi sen muistiin myös RAKKAIMMAT RESEPTINI – kirjaseen. Kirjaan, johon olen jo tosiaan vuosikymmeniä näitä parhaita leivonnaisia muistiin koonnut ja joka ei ihan niin helposti mihinkään katoa. Tai no… Tästäkin mulla olis tarina, mutta kerron sen toisella kertaa 😃

Ja totta kai tuunasin tätäkin reseptiä, tai siis päivitin. Sokerin vaihdoin tummaan ruokosokeriin ja vehmäjauhot spelttijauhoiksi. Ne nyt vaan sattuu sopimaan mun suuhun. Pakkohan niitä ei ole käyttää, mutta suosittelen edes kokeilemaan ☺️

Ainekset;

  • 150 g voita
  • 1,5 dl ruokosokeria
  • 1 muna
  • 3,5 dl spelttijauhoja
  • 1,5 tl leivinjauhetta

Voi ja sokeri vatkataan sekaisin ja mukaan sekoitetaan muna, jonka jälkeen seosta riittävästi vatkattaessa seos kuohkeutuu. Lisätään joukkoon keskenään yhteen sekoitetut kuivat aineet ja sekoitetaan koko seos tasaiseksi.

Halkaisijaltaan 26cm irtopohjavuoka pohjustetaan leivinpaperilla alla olevien kuvien mukaisesti. Paperi pistetään pohjan ja reunan väliin ja leikataan reunan ulkopuolelta ylimääräiset paperit pois. Paperi on apuna valmiin piirakan käsittelyssä sekä tarjoilualustalle siirtämisessä; leivonnainen ei ikinä jämähdä pohjaan kiinni, kun välissä on paperi.

Taikina painellaan tasaiseksi kerrokseksi pohjalle ja ulotetaan se myös korkealle reunoille. Jätetään mieluusti vain noin 1cm vajaaksi yläreunasta. Tortusta tulee korkea ja taikinan tulee ulottua täytteen yläpuolelle asti.

Noin 0,5 kg luumuja lohkotaan siivuiksi ja asetellaan pohjalle taikinan päälle.

Rahkatäyte;

  • 3 tlk maitorahkaa
  • 5 munaa
  • 1 dl perunajauhoja
  • 3 dl sokeria
  • 4 tl vaniliinisokeria

Täytteen ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja kaadetaan täyte luumujen päälle.

Torttua paistetaan 50-60 minuuttia 175 asteisessa uunissa.

Luumun ja rahkan yhdistelmä toimii ❤️

Pöytäkoriste kävyistä

Tämän pöytäkoristeen materiaalit ovat varsin yksinkertaiset, eikä valmistamiseenkaan kulu mahdottomia aikoja. Tarvitaan vain saviruukku, ruukkuun sopivan oasispallon puolikas, puolalankaa, sivuleikkurit, kuumaliimaa, sammalta tai jäkälää, sekä niitä käpyjä. Lisäksi spraymaalia, kimalletta,  koristenauhaa…

Kävyn käyttämisestä ja sen käyttäytymisestä muuten tulee huomioda se, että se on varsinainen ilmapuntari. Tai paremminkin kosteusmittari. Jos se on ulkona, se ottaa ilmasta kosteutta ja menee suppuun, taas kuivassa sisäilmassa se pysyy pörheänä ja avoimena 😊

Oasispallo upotetaan saviruukkuun ja näkyviin jäävä osa sientä vuorataan sammalella tai jäkälällä, joka kiinnitetään sieneen pienillä rautalankahakasilla.

Sitten näkyvä osa sienestä täytetään kävyillä. Kun käytetään sientä ja sammalta pohjalla, kävyt pitää langoittaa, eli jokaiseen käpyyn varataan noin 15 cm pätkä rautalankaa. Lanka kieräytetään kävyn alimman avoimen suomurivistön ympäri niin, että päät ovat vastakkaisilla puolilla kävyn kantaa. Langat vedetään yhteen kävyn alle ja kieputetaan ne yhteen niin, että kävyn alle jää rautalangoista piikki tai haarukka, joka sitten voidaan painaa sieneen. Kiinnitettäessä lankaan laitetaan hieman kuumaliimaa, että käpy kiinnittyy kunnolla paikoilleen. Tämän aennuksen tulee onnistua kerralla, koska sieneen liimattua käpyä rautalankoineen on vaikea irrottaa. Ainakaan ehjänä.

Lopuksi pintaan liimataan vielä pieniä käpyjä oikein ja nurinpäin. Näin koristeeseen tulee hieman lisää muhkeutta.

Halutessaan käpyihin voi antaa sävyä sprymaalilla. Kun sientä ei ole vielä kiinnitetty ruukkuun, sen voi spreijata erillään ja vasta sen jälkeen sienen alareunoihin laitetaan runsaasti liimaa ja painetaan se ruukkuun paikoilleen. Lopuksi voi koristella koko keksinnön vielä koristenauharusetilla. Tai jonkin luonnollisen värisen tai maanläheisen nauhan voi lisätä toki koristeeksi myös maalaamattomaan käpykoristeeseen. Koriste jää hieman yksiulotteiseksi pelkillä kävyillä päällystettynä ja tällä tapaa saa tarvittaessa piilotettua sen höpsön kohdan, johon ei enää sitä viimeistä käpyä enää millään saanut istumaan…

 

Mehukas sitruunakakku ja uusi Nordic Waren kakkuvuoka

Sain syntymäpäivälahjaksi Topilta tuliuuden Nordic Waren kakkuvuokan; Harvest Leaves Bundt. Vuoka tilattiin Royal Design nettimyymälästä, enkä meinannut malttaa odottaa sen saapumista. Vuokaa kun ei taida kotimaisissa varastoissa olla, eikä sitä omien etsintöjeni jälkeen löytynyt myynnistäkään muilta suomenkielisiltä sivuilta. Lähes kolmen viikon toimitusaika tuntui nyt kyllä melkein kolmelta ja puolelta viikolta…. 😜

Mutta nyt se on vihdoin tullut! Syksyn lapsena syksyn lehdet on ihan nappiin osuva kuviointi justiin mulle 😍

Kuviovuokien kuviot tulee yleisesti ehkä kaikkein parhaiten esille vaaleilla kakuilla ja siksi valitsin ensimmäiseksi kakuksi mehukkaan sitruunakakun. Valmiista kakusta kuitenkin huomasin, että tämän vuokan kuviot ovat niin vahvat ja syvät, että varmasti ne erottuvat myös tummasta kakusta.

Rahka ❤️ Se on maailmani maustaja. Mä voisin laittaa rahkaa melkein mihin vaan ja tämän kakun reseptiin se sisältyy. Siksi tämä kahvikakku on ehdottomasti yksi suosikkikauistani. Rahka antaa kakulle mehevyyttä ja sopii sitruunan kanssa ihanasti yhteen.

Ainekset 1,5 litran vuokaan;

  • 200g voita
  • 4 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 1,5dl maitorahkaa
  • 1 sitruunan kuori ja mehu
  • 4,5 dl vehmäjauhoja
  • 2tl leivinjauhetta

Voi sulatetaan ja jäähdytetään. Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Joukkoon sekoitetaan sulatettu voi ja rahka sekä yhteen sekoitetut kuivat aineet.

Kakku paistetaan 175 asteisessa uunissa. Paistoaika noin 60 minuuttia. Paistoaika riippuu aina vähän käytettävän uunin ominaisuuksista.

Konstailematon kakkutaikina sopii mainosti tähän vuokaan, josta syntyy varsin moniuloitteinen kakku. ❤️ Seuraavaksi kokeilen sitä tummaa kakkua…

 

Omat synttärit – Mikä ihana syy virittää viirinauhat kattoon!!!

Ei kaikella aina tarvitse olla käytännön merkitystä ja jokaisen asian ei tarvitse olla hyödyllinen. Joskus jokin asia voi vain olemassaolollaan tuottaa iloa ja hyvää mieltä. Niin kuin nyt nämä viirinauhat.

Ostin ensimmäiset kankaat nämä viirit silmissä vilkkuen jo vuosi sitten. Meni vain sitten jonkin aikaa, että sain homman käyntiin ja viirit ajalliseksi. Jotenkin se aloitus tökki, kun tiesin että jokainen viiri vaatii erikseen kääntelyä, vääntelyä, silittelyä ja tarkkaa ommelta ennen kuin niistä saa aikaiseksi isomman kokonaisuuden.

Kangaskeskuksesta löysin ihania pallokankaita. Nämä istui kivasti keskenään yhteen. Löysin myös Eurokankaasta pinkki-valkoista palloa ja raitaa ja näitä yhdistelemällä sain aikaan melko mukavan viirinauhan. Sen ripustin terassille lamppunauhan kanssa samoihin koukkuihin.

Toisen viirinauhan tein Kangaskeskuksen vaaleanpunaisesta pallokankaasta sekä Eurokankaan ihanan hempeistä, pikkukuviollisista kankaista. Jo kaupassa  tiesin niiden kuuluvan keittiööni. Sävyt on hieman hentoisemmat, kuin pinkki-beige -yhdistelmässä. Keittiöni paneeliseinää vasten varsin suloista…

Kolmas nauha syntyi kaikkien näiden yhdistelmistä ja päätyi huvimajan kattoon. Tämä oli kaikkein pisin nauha, mutta noin vaan summissa ihan justiin oikean mittainen ja muutenkin tilaan täydellinen.

Tein kolmion muotoisen kaavan viireille; korkeutta 23 cm ja leveyttä 15 cm. Leikkasin kaikki kankaat ensin kolmioiksi vähän kuin sarjatyönä. Sitten lähdin ompelemaan niitä kasaan. Ompelin mahdollisimman läheltä reunaa, jolloin saumaan tuli leveyttä vain noin 0,5 cm. Jätin koko lyhyen sivun tässä vaiheessa vielä ompelematta.

Silitin saumat auki nurjalta puolelta ja käänsin viirit oikein päin. Sen jälkeen silitin vielä viirit oikealta puolelta muotoonsa. Tämän jälkeen käänsin viirin avoimen pään reunat sisään ja ompelin viirin umpeen ihan reunan vierestä. Jatkoin ommelta koko viirin ympäri, että saisin viiriin riittävästi jämäkkyyttä. Lopuksi silitin vielä viirit tärkin kanssa. Kun en ollut alun alkaen ihan varma, että tarvitseeko viirit kovikekankaan väliin vai ei… Näihin ei sitä nyt tullut ja ihan hyvin toimii näinkin.

Kun viirit oli valmiina, aloin liittämään niitä puuvillanauhaan. Jätin alkuun noin 50cm tyhjää, että nauhan ripustaminen onnistuu vaivatta ja reilu puoli metriä antaa jo sitten vähän pelivaraakin ripustamiseen ja nauhan asetteluun. Kiinnitin viirit toistuvasti samassa järjestyksessa ja jokaisen viirin väliin jätin 5 tai 10 cm tyhjää nauhaa riippuen siitä kuinka pitkän nauhsta lopulta halusin (säästin päättelytöitä enkä katkaissut välikohdissa lankaa, vaan hurauttelin ompeleen myös aina tyhjäksi jäävään väliin). 12 viirin nauhaan 10cm väleillä tarvitaan siis noin 4 metriä puuvillanauhaa. Voisin kuvitella, että viirit voisivat olla lyhyempiä ja leveämpiä, eikä nauhaan tarvitse niiden väliin välttämättä tyhjää kovin paljoa jättää. Mutta näissä tapauksissa mittasuhteet ainakin toimii ihan kivasti.

Lopuksi merkkasin viirit ”handmade, with love” – napeilla. Ompelin napin  samanaikaisesti molemmin puolin laitimmaiseen viiriin. Näin ei haittaa kuinka päin viirinauha ripustetaan tai mistä suunnasta sitä katsellaan.

Puolukka-kardemummapiirakka

Mustikka ja kardemumma on oiva makupari, mutta yllättävää miten hyvin puolukka ja kardemumma sopii myös yhteen. Toisin sanoen tämä piirakka toimii siis myös mustikan kanssa.

Tämä piirakka edustaa murupiirakkojen parhaimmistoa ja taas samalla vaivalla saa koko pellillisen piirakkaa. Puolukat voivat olla tuoreita tai pakasteita.

 

 

Piirakan ohje on alkuperäisessä muodossaan liian hyvää – blogissa. Kerran tätä piirakkaa leipoessani mulla oli pari päiväyksen ylittänytä kermaviilipurkkia kaapissa ja muokkasin ohjeen hieman kuin vahingossa sellaiseksi, että pohjaan tuli jotenkin makua enemmän ja sen jälkeen olen tehnyt tämän piirakan näin;

Ainekset;

  • 4 kananmunaa
  • 4 dl sokeria
  • 1 tl vanilijasokeria
  • 2 prk kermaviiliä
  • 200g sulatettua voita
  • 7dl vehnäjauhoja
  • 4tl leivinjauhetta
  • 1 rkl kaardemummaa
  • 6dl puolukoita

Muruseos

  • 1,5dl vehnäjauhoja
  • 1dl sokeria
  • 2tl vanilijasokeria
  • 50g voita

Kananmunat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Mukaan sekoitetaan hieman jäähtynyt sulatettu voi. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään yhteen ja lisätään vuorosiin kermaviilin kanssa kananmuna-sokerivaahtoon.

Muruseos valmistetaan sekoittamalla seoksen kuivat ainekset yhteen ja ne nypitään kovan voin kanssa sekaisin. Muruseoksesta tulee kuivahko ja irtonainen, mutta se toimii kostean pohjataikinan kanssa.

Taikina levitetään leivinpaperin päälle syvälle uunipellille, puolukat ripotellaan taikinan päälle ja viimeisenä kaiken päälle levitetään muruseos.

Leipomisessa käytän aina ihan oikeaa voita. Se, jos mikä antaa leinonnaisiin makua.

Piirakka paistetaan kypsäksi 200 asteisessa uunissa. Paistoaika 25-30 minuuttia.