Suklaiset marsipaanibrowniespalat

Nämä browniet eivät ole ihan niin makeita kuin kolmen suklaan browniet, joista aiemmin kirjoittelin. Tumma suklaa ei tee leivonnaisesta ylimakeaa, mutta antaa sille voimakkaan maun. Taikinan väliin makua ja mehevyyttä tuomaan käytettävä marsipaani maistuu sen verran vahvasti, että varsinkin marsipaanista pitäville herkkusuille tämä on kokeilemisen arvoinen leivonnainen. Itselleni ihan tervetullut uusi muoto marsipaanille leivonnassa.

Alkuperäinen ohje löytyy kirjasta ”Browniet, Cookiet & Co.”, mutta olen muokannut ohjetta jonkin verran; vienyt sitä siihen suuntaan, että koko on järkevä ja koostumus miellyttää. Muokkaan ohjeita yleensä myös siksi, että pienemmissä erissä myytävät materiaalit kuluisivat aina kaikki kerralla, ettei niitä jäisi jotain olematonta määrää kaappiin kuivumaan ja vanhenemaan, kun lopulta ne päätyisivät vain pois heitettäväksi.

Ainekset;

300g voita

300g tummaa suklaata

5 munaa

3 dl sokeria

4,5 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

3 tl vaniliinisokeria

200g marsipaania

2 dl kermaa

Voi ja suklaa sulatetaan yhdessä. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään yhteen ja siivilöidään muna-sokerivaahtoon jonka jälkeen mukaan lisätään voi-suklaasula.

Kerma ja marsipaani sekoitetaan tahnaksi esim. tehosekoittimella. Sähkövatkaimellakin se onnistuu jos marsipaani on riittävän pehmeää.

Taikinasta puolet levitetään tasaiseksi kerrokseksi noin 30×30 kokoiselle pellille. Marsipaaniseos laitetaan pursotinpussiin ja pursotellaan raidoiksi tai ruuduiksi taikinan pintaan niin, että sitten valmiista levystä paloiksi leikattaessa marsipaania osuu jokaiseen leikattavaan palaan. Loput taikinasta levitetään pursotetun marsipaanin päälle.

Kiertoilmauunin lämpö 175 astetta ja paistoaika noin 25 minuuttia.

Paiston jälkeen jäähdytetään leivonnainen kunnolla, jonka jälkeen se voidaan leikata halutunlaisiksi paloiksi.

Tämä leivonnainen paranee hieman oleentuessaan; pari päivää jääkapissa tekee ihmeitä maulle. Myös pakastettavaksi nämä palat sopivat.

Ohje nirkkoreunaiseen SOMA-tablettiin

Aiemmassa postauksessani kerroin tämän tabletin virkkamisesta Novitan Soma langasta. Alla ohje malliin, jonka piirsin Pinterestissä näkemästäni kattausliinan kuvasta. Kyseessä jokseenkin yksinkertaisen keskiosan ja näyttävän pitsireunuksen yhdistelmä. Viimeisen kierroksen nirkot täydentävät mallin herkäksi kokonaisuudeksi.

Ohjeen mukaisena Soma langalla tehtynä ja 3 koukulla tabletin halkaisijaksi tulee noin 36 cm.

Tein myös pitsiosiosta vielä piirretyn otteen, vaikka aika hankala näitä on käsin paperille ja ainakaan tasaiseksi kaavakuvaksi siirtää 😃 Pitsin aloittavalla ketjusilmukkakaarikierroksella on huomioitava, että jako ei mene tasan. Kaarisarjoja tulee olla 18 ja siksi kaarikierroksen aikana pitää isoissa ketjusilmukkakaarissa tasaisin välein neljän pylvään pään sijaan jättää väliin viisi pylvään päätä. Kierroksen aikana yhteensä noin 5 kertaa.

Piirrokset ja alla oleva sanallinen ohje tukevat toinen toistaan. Pelkästään tätä sanallista ohjetta voi olla himpun hankalaa seurata ja tulkita, kun en ihan ammattitason ohjeistaja ole…

Pylväistä koostuvat kierrokset alkavat aina kolmella ketjusilmukalla, jotka korvaavat ensimmäisen pylvään. Kierrokset päätetään piilosilmukalla kierroksen aloittavan kolmen ketjusilmukan muodostaman pylvään ylimpään ketjusilmukkaan.

1 kierros: 6 kjs kiinnitetään renkaaksi piilosilmukalla

2 kierros: 4 kjs, *p + kjs* toistetaan 8 kertaa niin, että renkaaseen tulee 10 pylvään ja ketjusilmukan muodostamaa kaarta. Ps. 

3 kierros: 3 kjs + 2 p ensimmäiseen kjs kaareen. 3p jokaiseen ketjusilmukkakaareen. Toistetaan kierroksen loppuun saakka. Ps. 

4 kierros: 5 kjs, jätetään 1 pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 2kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps. 

5 kierros: 3 kjs + 3 p kjs-kaareen. 4p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps. 

6 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

7 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 3p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps.

8 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

9 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 3p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps.

10 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

11 kierros: 3 kjs + 1 p kjs-kaareen. 2p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps.

12 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

13 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 2p jokaiseen kjs kaareen x 3. Joka neljänteen kjs kaareen 3p.  kierroksen loppuun saakka. Ps.

14 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

15 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 2p jokaiseen kjs kaareen x 4. Joka viidenteen kjs kaareen 3p. Ps.

16 kierros: 3 kjs. Jätetään väliin 1s ja kjs-kaari kiinnitetään kiinteällä silmukalla pylvään päähän. 5 kjs. Jätetään väliin 4s, kjs-kaari kiinnitetään kiinteällä silmukalla viidennen pylvään päähän. 3 kjs. Jätetään väliin 1s, kjs-kaari kiinnitetään kiinteällä silmukalla pylvään päähän. Huom! Jako ei mene kierroksella tasan ja kierroksen aikana pitää n. 5 kertaa jättää pitkän kjs-kaaren väliin 5 silmukkaa ja kaari kiinnitetään vasta kuudennen pylvään päähän. Kierrokselle pitäisi tulla 18 ryhmää, joissa on viiden silmukan kaaren molemmin puolin kaksi kolmen silmukan kaarta. 

17 kierros 3kjs + 8 p kjs-kaareen. 9p jokaiseen kjs-kaareen. Kiinteä silmukka pienten ketjusilmukkakaarien väliseen kiinteään silmukkaan. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps. 

18 kierros Siirrytään piilosilmukalla ensimmäisen pylvään (edellisen kierroksen ketjusilmukoista koostuva pylväs) kohtaan. 3 kjs,+ 2p + 1p + 2p + 1p + 2p + 1p + 2p + 1p… Jatketaan kierros loppuun niin, että jokaisen kaaren ensimmäinen ja viimeinen pylväs on yksittäinen.

19 kierros 1kjs + 3 ks + nirkko +3 ks + nirkko + 3 ks + nirkko +7ks… Jatketaan kierroksen loppuun saakka niin, että jokaisen pylvään päähän tulee kiinteä silmukka ja kaareen tasaisin välein 3 nirkkoa. Ps ja päättely 

Samalla mallilla tein myös siskolleni syntymäpäivälahjaksi kattausliinat Paapon avointen ovien päiviltä ostamistani langoista. Myöskään näiden lankojen herkulliset värit eivät antaneet mahdollisuutta jättää ostamatta niitä.

Näihin vihreisiin liinoihin tein keskiosan kiinteitä kierroksia vain 6 ja tällöin reunan pitsikaaria tuli 17. Tällä tapaa sain aina yhden rullan riittämään yhteen tablettiin. Lankana kuvan Camilla 6/4 ja koukun koko 3.

Tabletit uudesta Novitan SOMA – langasta

Törmäsin Ihan tahattomasti kaupassa tähän Novitan uuteen Soma– bambulankaan ja koska lanka sisältää sitä bambuviskoosia, ensin ajattelin tiskirättien virkkaamista. Ja kyllä niitäkin tästä langasta lopulta syntyi. Mutta sitten tarkemmin lankaa tutkiessani huomasin sen olevan kuin pienen pientä ontelokudetta. Sellaista mikro-onteloa… Nauhalankaa. Ja juuri sellaistahan olen kaivannut virkattaviin tabletteihin! Mukaan niitä keriä sieltä lähti ihan väkisin, vaikka en tiennyt vielä yhtään minkälaiseksi meidän suhde kehittyisi. Vaalea roosa (ruusu) ja vaalea lila (syreeni) olivat väreinä syötävän suloisia. Niitä nyt sitten ainakin alkuun.

Malliksi väkersin ohjeen pinterestissä näkemäni kattausliinan kuvasta. Jotenkin se näytti valtavan romanttiselta ja juuri sellaista näille väreille kaipasinkin. Kolmosen koukulla virkkailin ja kuuteen halkaisijaltaan 36 cm tablettiin kului ihan hieman yli neljä kerää tätä lankaa. Neljä rullaa ei aivan riittänyt, vaikka hilkulla olikin, mutta loppu lanka voi olla alku jollekin muulle ihanalle 😍 Viidellä rullalla tosiaan tekee sitten jo täyden pöydällisen vaikka kierroksen tai kaksi suurempiakin liinoja.

Tiskirättilangaksi lanka on hieman tiivistä, eli virkkausmallina paras vaihtoehto on mahdollisimman reikäinen ja ilmava kuvio. Tabletteihin Soma on kuitenkin ihan täydellistä! Tabletit eivät vaatineet edes kovettamista, kuten ohuesta puuvillalangasta aiemmin tekemäni asteritabletit. Lanka itsessään on niin jämäkkää virkattuna, että pelkkä silittäminen kostean liinan läpi riittää.

Kunhan saan tabletin ohjeen siirrettyä siististi paperille, päivitän sen myös tänne 😊

Suklaabrownies – 3 suklaata

Suklaa- mikä ihana syy leipoa! 😃

Olin kuullut puhuttavan brownies-leivonnaisista, mutta meni jonnin aikaa asiaa sisäistäessä. Ehkä amerikkalaisuus paistoi niin lujaa läpi, että periaatteessa piti vain vastustella. Mutta eipä olis kannattanut. Ihanan suklainen, kostean mehevä ja helppo, hieman ehkä ylimakea leivonnainen joka sykähti heti kohrilleen. Muutamaa reseptiä kokeiltuani päädyin kehittelemään oman reseptin, yhdistelemällä kaikki parhaat puolet eri kokeiluista.

Tämä ohje on niin helppo, että näitä tekee leppoisasti vaikka yhdessä lasten kanssa. Eikä tämän tekemisessä tarvita edes sähkövatkainta. Browniesit voi myös pakastaa valmiina annospaloina.

Ainekset

  • 200 g voita
  • 200 g tummaa suklaata
  • 5 munaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1,5 dl fariinisokeria
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl tummaa kaakaota
  • 4 tl vaniliinisokeria
  • 100 g maitosuklaata
  • 100 g valkosuklaata

Voi ja tumma suklaa sulatetaan miedolla lämmöllä kattilassa. Jäähdytetään hieman ja mukaan sekoitetaan ensin sokeri ja sitten kananmunat. Ja muistutan, että oikea voi on se parhaiten makua leivonnaisiin antava rasva. Niin myös tässä tapauksessa.

Maitosuklaa ja valkosuklaa rouhitaan karkeaksi rouheeksi ja sekoitetaan yhteen kaikkien kuivien ainesten kanssa.

Ainekset yhdistetään ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Taikina levitetään leivinpaperilla vuorattuun, kooltaan noin 30 x 30 vuokaan tai pellille.

Paistetaan 175 asteisessa noin 25 minuuttia.

Jäähtyneestä levystä leikataan neliön muotoisia paloja.

Lieneekö suklaalla enää kovin parempaa muotoa olemassakaan? 😋

Valkosuklaa-macadamiapähkinäcookies – Sussun Subit – Parhaat keksit ikinä!!!

Kaikki lähti siitä, että pojan mielestä Subwayssa myytävät valkosuklaa-macadamiapähkinäcookiesit ovat parhaita keksejä, vaikka verrattais mihinkä. Herra Subway ei ehkä liiemmälti tykkää siitä, että hänen reseptiään pyritään jäljittelemään, mutta sen tein kuitenkin… Jokusen kerran reseptiä kääntelin ja muokkailin, ennen kuin pääsin haluamaani lopputuokseen, mutta mielestäni nyt ollaan riittävän lähellä ja voin tehdä näitä kotona ihan ite ja jakaa ohjeen myös Teille.

Ainekset;

225 g voita

2 dl ruokosokeria

1,5 dl fariinisokeria

3 rkl siirappia

2 munaa

6 dl spelttijauhoja (tai tavallisia vehnäjauhoja)

2 tl soodaa

2 rkl vanilija sokeria (tai muuta vanilijamaustetta)

200 g valkosuklaata

125-200g macadamiapähkinöitä

Pehmeä voi ja sokerit sekoitetaan yhteen. Mukaan lisätään munat yksitellen ja sekoitetaan seos hyvästi kuohkeaksi (Jos ruokosokeri on kovin suurikiteistä, sen täydellistä liukenemista muuhun massaan ei tarvitse yrittää).

Kuivat aineet sekoitetaan ensin yhteen ja tämän jälkeen hyvin voi-sokeri-munaseokseen. Lopuksi sekoitetaan joukkoon karkeaksi paloiteltu valkosukaa.

Pähkinät voi sekoittaa myös taikinaan, mutta jos ne on taikinassa, ei välttämättä pysty kontrolloimaan sitä, että jokaiseen pikkuleipään tulee myös pähkinöitä. Ja idea on kuitenkin se, että joka pikkuleivässä niitä olisi 2-4 kpl. Niinpä on parempi, että pähkinät painetaan taikinan sisään siinä vaiheessa, kun taikina on annosteltuna pellille.

Taikinaa annostellaan leivinpaperin päälle uunipelille niin, että taikinalle jää reilusti tilaa levitä ja pähkinät painetaan taikinan sisään. Pikkuleivät paistetaan noin 180 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. Pikkuleipien annetaan jäähtyä reilusti ennen pelliltä nostamista.

Pikkuleivät jäävät sisältä hieman pehmeiksi ja siksi ne muuttavat jäähtyessään muotoaan ja vasta täysin jäähdyttyään ne muistuttavat esikuvaansa.

Taikinasta tulee noin 25 isoa keksiä.

Kolmen juuston punajuurilaatikko

Täällä lakeuksilla on sellainen lähes perinneruuan titteliä kantava herkku nimeltään ”homehtunut punajuuriloora”. Kyseessä tietenkin punajuurista tehty laatikkoruoka sinihomejuustolla ja kermalla. Joskus opiskeluaikoina koulun ruokalan ruokalistan yksi suosikeista oli punajuuri-jauhelihalaatikko. Se taas oli etikkaisista punajuurista ja jauhelihasta valmistettu superherkullinen paistos.

Tein oman yhdistetyn version näistä, johon laitoin ainekset itselleni maistuvaan järjestykseen. Pidän sinihomejuustosta silloin, kun sillä kuorrutetaan uuniruoka niin, että se hieman paistuu ja ruskistuu. ”Raakana” tai ruuan joukossa oleva sinihomejuusto ei maistu mun suussa hyvälle ja saan siitä helposti myös vatsakipuja. Myös punajuuri sillänsä tai etikkasäilykkeenä on molemmat varsin sopevalle maistuvia vaihtoehtoja ja siksi sovelsin seuraavan ohjeen, jota minun joulupöytään on tehty jo toistakymmentä vuotta.

Ainekset;

  • 1 kg punajuuria
  • Noin 200g etikkapunajuuria
  • 1 keskikokoinen sipuli
  • 400g jauhelihaa
  • 4 dl kermaa (ruokakermaa)
  • 1/2 pkt koskenlaskija juustoa (tai vastaava määrä olympia sulatejuustoa)
  • 150g juustoraastetta (edam, emmental… vähän oman maun mukaan täytetään tämä kohta)
  • 1 pkt Aura-sinihomejuustoa

Punajuuret keitetään ja jäähdytetään, jonka jälkeen ne kuoritaan ja pilkotaan kuutioiksi tai suikaleiksi (yleensä teen kuutioita punajuurista silloin, jos olen ostanut etikkaiset punajuuretkin valmiina kuutioina). Punajuuret sekoitetaan yhteen.

Sipuli pilkotaan ja kuullotetaan nokareessa voita ja mukaan lisätään jauheliha. Ruskistetaan jauheliha ja maustetaan reilulla suolalla ja mustapippurilla. Puolet punajuurista levitellään vuoan pohjalle, väliin jauheliha kerrokseksi ja päälle taas loput punajuuret. Määrästä syntyy kolme kpl 0,85 litran foliovuoallista, mutta pahitteeksi ei ole, jos tämän valmistaa syvempiin 1,5 litran vuokiin.

Kerma lämmitellään kattilassa kiehumispisteeseen ja lisätään joukkoon pieninä erinä kuutioiksi leikattu koskenlaskija juusto ja lihaliemikuutio. Keitellään  sekoitellen koko ajan, kunnes juusto ja liemikuutio sulavat kermaan. Kaadetaan kerma-juustokastike punajuurien ja jauhelihan päälle. Pinnalle ripotellaan juustoraaste ja viimeisenä pintaan murustettu homejuusto.

Suola tulee pääasiassa juustoista ja jauhleihan suolauksesta. Kasvisversioksi tämä muokkaantuu helposti, eikä jauhelihan tilalle tarvitse keksiä mitään korviketta. Tämä toimii niin haluttaessa kyllä ilman jauhelihaakin.

Paistetaan 175 asteessa noin 45 minuuttia. Laatikot voidaan pakastaa.

 

 

 

 

 

Maistuva dallastäyte ja bostonpulla – mainio kotiläksy

Olen innolla odottanut sitä, että poika saa kotiläksyjä kotitalouden tunnilta. Saan sen sitten tekemään niitä kotitöitä samalla kun itse räin kattoon. Se voi pestä ja puunata vaikkapa vessaa, laittaa ruokaa, leipoa ja sen sellasta…

Ei se mennyt ihan niin… Karumpi totuus on, että äitiä tarvittiin perään kattomaan ja ohjaamaan ja melkein väittäisin työläämmäksi, kuin että olisin tehny nämä asiat itse. Mutta sehän nyt sitten vain on johdannaista siitä, että nuori vasta opettelee asioita. Jos ensimmäistä kertaa jotain tekee ja lopputuloksen pitäis olla jollain tapaa tyydyttävä, sitä opastusta vaan tarvitsee.

Yksi läksyistä oli hiivanostatteisen taikinan teko ja leipominen. Mulla kun on plakkarissa aivan älyttömän ihana dallaspullan täyte, päätettiin että leivotaan sitten sitä dallaspullaa bostonkakun muodossa. Tosi paljon Amerikkalaisia kaupunkien nimiä… Oon itse ollut varsin kehno pullan leipoja, kunnes lopulta tajusin että jos teen pullataikinan perusohjeen mukaan, siihen tulee ihan liian paljon jauhoja. Vähensin jauhojen määrää taikinassa radikaalisti ja johan rupes pullat olemaan pehmeitä ja hyvejä. Ja kun taikina oli löysää, paras tapa työstää sitä oli kauliminen ja siitä kautta kokeillen ja erilaisia levyistä syntyviä pullia leipoen syntyi myös ihastukseni bostonkakkuihin.

Poika teki siis taikinan ja täytteen. Samalla kun minä seisoin noin sentin päässä raskaasti hengittäen. ½ litran pullataikina tehtiin ihan perusohjeella ja jätettiin nousemaan. Sillä aikaa poika sekoitti täytteen.

Dallastäytteen ainekset;

  • 1prk maitorahkaa
  • 100 g sulatettua voita
  • 2 munaa
  • 3 dl sokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 rkl vaniliinisokeria

Sekoittamisjärjestyksellä, eikä suunnalla ole niinkään väliä. Pääasia on, että massa sekoitetaan tasaiseksi.

Kun taikina oli noussut, jaoin sen kahtia. Toinen puoliska mulle ja toinen pojalle. Sitten leivoin ja opastin toisella puolella pöytää, kun poika leipoi omaa taikinaansa vastapäätä. Lopulta levyt oli kaulittuna ja täyte jaetiin levyjen päälle, johon se levitettiin tasaiseksi kerrokseksi. Levyt rullattiin pötkylöiksi ja rullat leikattiin 5-7 cm pitkiksi paloiksi. Kaksi 28 cm irtopohjavuokaa voideltiin ja pullan palat aseteltiin pystyasentoon vuoan pohjalle rinkiin ja keskelle. Ei kuitenkaan liian tiiviisti, vaan hieman saa jäädä sitä varaa taikinan nousemiselle. Nämä komistukset jätettiin sitten nousemaan hetkeksi.

Tarkoitus oli laittaa päälle runsaasti raesokeria, mutta sitäpä ei ollutkaan kaapissa… Niinpä vartin nostattamisen jälkeen pullat vain voideltiin munalla ja paistettiin 175 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. Paiston jälkeen pullien päälle leviteltiin tomusokerista ja vedestä tehty seos, jolla korvattiin se raesokeri.

 

Pojan mieli oli hieman apea siinä kohtaa, kun palat oli aseteltu vuokaan. Kun ei ne sen palaset sen omaan silmään kovin näteiltä näyttäneet. Mutta oppipa poika ainakin sen, että uuni se on mikä leivonnaisen kaunistaa. Ja oon kyllä  ylpeä pojan leipomuksesta. Siinä ne tönöttää rinnakkain eikä ulkonäön puolesta kylläkään voi sanoa tietävänsä kumpi on se ekaa kertaa leiponeen valmistama

 

Bostonkakussa tämä täyte vähän kuin katoaa pullan joukkoon. Antaa pullaan tosin ihanan vaniljaisen maun ja tekee pullasta mehukkaan. Parhaimmillaan täyte on kuitenkin silloin, kun sitä on mahdollisimman paljon pullan päällä ja se erottuu ihan reilusti itse pullasta.

Aika pienellä leipomistyöllä saa aikaiseksi upeita leivonnaisia 😍

Käpykranssi

Kävyt ovat jo itsessään varsinaisia luontoäidin taideteoksia. Niiden luonnollinen väritys on kaunis, mutta tänä vuonna halusin mukaan väriä, ajatuksena saada käpyihin sellaista kestävää huurteista tunnelmaa.

Käpyjen kerääminen maasta kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, joten jokainen, jolla on mahdollisuus käpyjä metsälenkeillään kerätä, voi hyödyntää käpyjä myös askartelussa.

Käpykoristeiden suhteen pitää kuitenkin muistaa, että kävyt ovat melkoisia ilmapuntareita! Tai ainakin kosteusmittareita. Jos pidät käpyjä lämpimässä ja kuivassa sisäilmassa, ne pysyvät avonaisena, mutta jos laitat ne ulos, ne menevät suppuun, eikä ulkonäkö vastaa enää lainkaan sitä avonaista käpyä.

Osaan kävyistä kääntelin rautalangasta ”hakaset” ihan varmuuden vakuudeksi.  Rautalangan lisäksi käytän kiinnittämiseen vielä kuumaliimaa. Periaatteessa kiinnitys onnistuisi pelkällä kuumaliimalla, mutta otan tämän homman nyt varman päälle, koska juuri kuivuessaan pöyhistyvät kävyt voivat kangottaa itsensä alustasta irti ja sillä kohtaa luotan kranssiin upotettuun rautalankaan. Langoituksesta on se etu, että liimaakin kuluu HUOMATTAVASTI vähemmän, kuin pelkkiä käpyjä liimatessa.

Rakensin karanssit styroxisiin kranssipohjiin. Värjäsin spraymaalilla ensin kranssipohjaa samalla värillä, jota aion kranssiin lopuksi käyttää. Tarkoituksena hieman häivyttää valkoista pohjaa, että se ei erottuisi sitten valmiista kranssista.

Sitten vaan liimataan kävyt järjestyksessä pohjaan. Koska kävyt eivät anna yhtään myöden, paras tapa saada isoimmat kolot piiloon, on liimata uusi kerros käpyjä aukkojen päälle. Näin kranssista tulee massivinen ja runsas. Huom! Käpyjä kuluu kyllä melkoinen määrä, että kaikki aukot saa piilotettua. Ei ole temppu eikä mikään upottaa reilun kokoiseen karnssiin toista sataa käpyä. Ja on erittäin tärkeää saada se pohja piiloon, käpyjen välistä erottuva pohja kun pilaa lopputuloksen ja kranssi näyttää keskeneräiseltä. Pohjan voi toki ensin vuorata ohuella sammalkerroksella, kuten tein pöytäkoristeen kanssa aiemmin. Sammal kiinnitetään pienillä rautalankahakasilla pohjaan. Jos pohjaan käyttää sammalta, on käpyjen langoittaminen melkolailla välttämätöntä, koska pelkällä liimalla kiinnitettynä ne kiinnittyvät siihen sammaleen, eikä lopputulos ole kestävä.

Kun kävyt on kohdillaan, tehdään rautalangasta kranssin taakse lenkki, josta kranssi on hyvä ripustaa. Langasta tehdään ensin halutun pituinen moninkertaiseksi taiteltu  ja kierretty lanka, joka taitetaan U:n muotoon. Lankojen päihin laitetaan kuumaliimaa ja työnnetään päät kohtisuoraa kranssin taustaan noin 2 cm syvyyteen, sille kohtaa, mihin kiinnityslenkki halutaan. Kun liima on kuivunut, taitetaan pystyyn jäänyt lenkki kranssin pohjan suuntaiseksi niin, että siitä syntyy se varsinainen ripustuslenkki. Tämän jälkeen liimaa lisätään kiinityskohtaan vahvistamaan lenkin kantokykyä. Käpykranssi kun ei ole kovin kevyt kannateltava.

Sittenhän kranssi on joko valmis tai vielä halutessa spreijataan ja kiinnitetään mahdolliset nauhat. Mutta kuten sanottu, käpy ei välttämättä sitä kaipaa. Makuasioita ja riippuu sisustuksesta… 😊 Kranssin taustan viimeistelen vielä varsinaista kranssipohjaa hieman suuremmalla kartongilla, jonka liimaan kuumaliimalla nurjalle puolelle. Kartonkiin on myös helppoa jättää tekijän puumerkki.

Spraypurkista sain juuri nyt hakemaani fiilistä. Käytin joko ainoastaan valkoista maalia tai hopeaa ja sävyinä roosaa tai sinistä. Joitakin kransseja tuunasin vielä hopeahileellä. Tämä tapahtui spreijaamalla ensin sprayliimaa kranssiin ja ripottelemalla hilettä pintaan. Kuvissa hileet ei niinkään erotu, luonnossa ne loistavat  huomattavasti enemmän.

Itse tehty likööri

Vaikka liköörin valmistusaika on tooooodella pitkä, tapaan tehdä joka vuosi vähintään yhden erän. Työvaiheita kun ei kuitenkaan ole kuin kaksi ja loppuaika menee ihan ittellään. Liköörin maustaminen riippuu tarjolla parhaiten olevista aineksista. Olen tehnyt tätä mustikoista, puolukoista, sitruunasta ja nyt kirsikoista.

Perusohje on yksinkertainen.

  • 1 l marjoja tai hedelmiä
  • 1 l 40% vodkaa
  • 1 kg  sokeria

Marjat (tai hedelmät), sokeri ja vodka laitetaan valoa läpäisemättömään astiaan. Astiassa pitää olla kansi, mutta sen ei tarvitse olla ilmatiivis. Aineksia sekoitellaan seuraavat päivät, kunnes sokeri on täysin liuennut nesteeseen. Sen jälkeen pänikän voi vain unohtaa, kunnes noin kuukauden päästä likööri voidaan pullottaa.

Likööri siivilöidään ja tarvittaessa siivilöinti tehdään harson läpi. Sen jälkeen juoma on valmis pullotettavaksi. Jäljelle jäävät viinaksia itseensä imeneet marjat voi käyttää esim leivonnassa tai jälkiruuissa.

Tapaan antaa liköörin oleentua 1,5 – 2 kk, koska sitä parempi on lopputulos, mitä pidempään juoman antaa tekeentyä. Olen lisännyt joskus mausteeksi myös ruokalusikallisen tai kaksi vaniliinisokeria. Kokeilematta on vielä mansikka, vadelma, mustaherukka ja olispa hienoa, jos joskus saisin karpaloista tätä tehdä… 😊

 

Likööri sillänsä ei itselleni maistu, mutta maustan sillä rahkajälkiruokia ja käytän kakkujen kostukkeena. Nätit pienet likööripullot sopivat myös joulumuistamisiksi 😍

Syyskranssit

 

Syksy on ihanaa aikaa ja varsinaista kulta-aikaa kranssien tekemiselle. Luonto notkuu materiaaleja ja niiden yhdisteleminen on hauskaa. Toki materiaalien kanssa on omat ”riskinsä”, eli lämpimät ja aurinkoiset syyskelit saa havukranssit varisemaan nopeasti, värikkäät lehdet ja syksyn kukat ei ole ilona kuin muutaman päivän, kun ne jo nahistuvat, tuijat kellastuvat silmissä. Mutta onhan niistä iloa oman aikansa.

Tämä kranssien sitominen lajina on vähän sellainen, että harjoitus tekee mestarin… Mitä enemmän näitä sitoo, sitä näppärämmin ja nopeammin ne alkavat syntymään. Syntyy rutiini ja oma käsiala ja lopputulos on kerta toisensa jälkeen tasaisempi ja materiaaliakin kuluu vähemmän. Ja siinä valossa ei ole ihan niin nahkea ajatus tehdä sitäkään kranssia, joka kestää vain sen muutaman päivän. En meinaa jaksaa odottaa, että syyshortensiani kasvavat niin isoiksi, että niiden kukinnan aikana maltan leikata muutaman oksan myös kranssiin.

Sidontatekniikasta kerroin jo aiemmin ”havuseppele” – kirjoituksessani. Mutta lyhyt kertaus tässä ei ole varmaan pahitteeksi.

Tarvitaan puolaan kerittyä rautalankaa, sivuleikkurit, pajun oksia, havuja, varpuja, oksia… Mitä materiaalia nyt ikinä aikookaan käyttää kransseissaan. Pajuista pyöritellään kranssin pohja. Kaikki saumakohdat sidotaan rautalangalla niin, että lopputulos on halutun kokoinen ja halutun vahvuinen kranssipohja. Materialit sidotaan pohjaan pieninä nippuina; 2-4 oksan ryhminä. Rautalankaa ei katkota, vaan sitä kieputetaan koko ajan eteenpäin lisäten pieniä materiaalinippuja kranssin pintaan kunnes ympyrä on täysi ja saavutaan vähän kuin takapuoli edellä aloituskohtaan. Ensimmäisten nippujen alle sidotaan muutama nippu materiaalia niin, että aloituskohta katoaa kokonaisuuteen.

Sen seittemän havun kranssi… Ainakin melkein. Tässä kranssissa on kaikkia mahdollisia pihasta ja lähimetsästä löytyneitä oksia ja varpuja. Ripustuskohtaa korostin käpyryhmällä ja tehosteeksi lisäsin kukkapurkista pari callunan ja hopeaputouksen oksaa.

Tuijan, himalajan katajan ja valkoisen callunan yhdistelmä.

Kranssi tuijasta ja callunan oksista. Mukana myös himpun verran hopeakuusta.