Pumpulikakku

On hienoa huomata, miten jotkut leivonnaiset tekevät ”uuden tulemisen” ja muuttuvat kalssikoiksi. Ehkä 80-luvun jälkeen pumpulikakun paluun vahvin hehku oli noin 1,5 vuotta sitten, mutta hyvää se on vieläkin, vaikka ohje on pysynyt saman jo vuosikymmeniä, ja vaikka sen kuva ei joka leivontahaulla enää ensimmäisenä silmille hyppääkään.

On jotenkin hienoa, miten jotkut leivonnaiset tekevät ”uuden tulemisen” ja muuttuvat kalssikoiksi. Ehkä 80-luvun jälkeen pumpulikakun paluun vahvin hehku oli noin 1,5 vuotta sitten, mutta hyvää se on vieläkin, vaikka ohje on pysynyt saman jo vuosikymmeniä, ja vaikka sen kuva ei joka leivontahaulla enää ensimmäisenä silmille hyppääkään.

Pumpulikakku on kahvikakkujen aatelia siinä mielessä, että sen tekeminen ei vaadi mitään erikoistaitoja ja sen maku on lähes taivaallinen. Se suorastaan sulaa suuhun. Taika on voin ja perunajauhon kombossa.

Varsinkin juhlien tarjottavana pumpulikakku täyttää kahvipöydässä vaatimuksia joihin kaikki leivonnaiset eivät pysty; se on gluteeniton, mutta sitä ei tarvitse erikseen nimetä vain keliaakikoille. Ja hieno asia on myös se, että voit tarjota gluteenitonta herkkua ilman erityistä satsausta ja asian värkkäämistä. Jos pävittäin ei ole tarvetta huomioida gluteenittomuutta leipoessaan, ei tämän leivonnaisenkaan tähden tarvitse ostaa erikseen jauhoja, vaan normi perunajauhot hoitaa homman. Ja pisteet tulee kotiin siitä, että myös keliaakikot on kahvipöydässä huomioitu.

Ainekset;

3 munaa

2,5 dl sokeria

4 dl perunajauhoja

2 tl vaniliinisokeria

1 tl leivinjauhetta

250 g voita sulatettuna

Voi laitetaan sulamaan kattilaan. Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään, jonka jälkeen ne sekoitetaan hyvin munavaahtoon. Kuuma voi sekoitetaan taikinaan. On tärkeää, että sekoittaminen tehdään hyvin, eikä ainekset erotu toisitaan.

Noin 2 litran vuoka voidellaan (tai sumutetaan vuokaspraylla) ja jauhotetaan esim. perunajauhoilla, mantelijauheella tai vaikka kookoshiutaleilla. Olen kerran kokeillut tälle kakulle silikonivuokaa, mutta kakun haurauden vuoksi ehdottomasti parempi vaihtoehto on metallinen vuoka.

Uunin lämpö 180 astetta ja paistoaika noin 50 minuuttia.

Paistamisen jälkeen kakkua jäähdytellään hetki ennen kumoamista. Jos et laita leivinpaperia kakun päälle paiston loppuaikana, se usein tummuu vähän liiaksi päältä. Ennen kumoamista leikataan mahdollisesti se hyvin paistunut pinta pois. Itse en käytä paperia, koska tämä kakku paisuu uunissa vähän omaan laihinsa ja kakun pohjan tasaaminen paiston jälkeen on siis melkein väsitämätöntä muutenkin. Kakun kumoaminen on pikkusen tarkempaa, kuin normikahvikakun. Tämä kakku on niin untuvaista, että se murtuu herkästi.

Osa kakun maistuvuudesta syntyy kuorrutteesta. Laajan emppiirisen tutkimukseni mukaan kuorrutetut kahvikakut tekevät paremmin kauppansa juhlapöydässä, kuin kuorruttamattomat. Että sitä sorttia sitten. 😀

Pumpulikakun pinta ei välttämättä aina ole kaikkein kaunein ja siinä kohtaa kuorrute pelastaa tilanteen.

Ainekset;

noin 100 g pehmeää voita

1/2 pkt Valion Vola vanilja tuorejuustoa

noin 4 dl tomusokeria

2 tl vaniliinisokeria

Kuorrutuksen ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja massa levitellään oman näkemyksen mukaisesti jäähtyneen kakun päälle. Pehmeään pintaan voi ripotella vaikka koristerakeita tai nomparelleja. Kun koko komeus jäähdytetään jääkaapissa, pinnasta tulee paremmin käsiteltävä.

Marengit

Itse tehdyt marengit on kyllä jotain ihan muuta kuin kaupasta valmiina ostettavat kuivat koppurat. Siinä kun kaupasta ostettua marenkia puraisee ja sen pölyn voi vetää nielun kautta henkeen, itse tehty marenki on päältä rapea ja sisältä kosteahko. Se sulaa suussa hieman sitkeäksikin, pureskeltavaksi ja toffeemaiseksi. Marenkeja voit tuunailla lähes kuinka vaan oman maun mukaiseksi ja ne sopivat kakun koristeiksi ja kaikenlaisiin juhliin tarjottavaksi.

Ehkä ne mun suuhun parhaat marengit ikinä on pöyröömarengit, joiden ohjeen kirjoittelen tänne myöhemmin. Pyrin lisäämään tänne erilaisia marenkien versioita sitä mukaa, kun niitä teen. Nyt kuitenkin vuorossa kirsikkamarengit. Nämä on niitä makuasioita, mutta mun suuhun tämä kirsikkajuttu kyllä sopii.

Marenki on yksi niistä leivonnaisista, joiden kanssa kaiken vaan pitää loksahtaa kohdilleen ja ainemäärien  ja paistoajan kanssa on hyvä olla melko tarkkana. Pitää erotella tarkasti valkuaiset ja keltuaiset, vatkausastian ei saa olla märkä tai rasvainen, pitää malttaa vatkata massaa riittävän kauan ja paiston edetessä marenkien kuivuutta pitää seurata. Liian kuivaksi mennessään niistä tulee niitä valmiiden marenkien kaltaisia sokeripölyläjiä. Ja olen huomannut, että ohjeelliset paistoajat ei toimi aina. Kyseessä on mahdollisesti munien laatuerot, niiden ikä, lämpötilaerot tai jotain muuta vastaavaa. Syytä en tarkkaan tiedä. Niinpä pidän näitä aina paiston aikana vähän silmällä ja uunista päin maistamalla varmistan oikean kypsyyden.

Ainekset;

  • 3 munan valkuaista
  • 2 dl sokeria
  • 0,5 dl kirsikkatomusokeria
  • 1 tl etikkaa

Valkuaiset vatkataan ensin vaahdoksi. Sokerit lisätään valkuaisten joukkoon vähitellen. Ja nou hätä, jos et toteuttanut tekstin edellistä osaa. Oon joskus mäjäyttänyt kaikki aineet samaan aikaan kulhoon ja ryhtynyt vatkuloimaan ja vasta sen jälkeen muistanut, että piti kai olla vähän kärsivällisempi… Ja hyviä niistä tuli sittenkin. Vatkaamista jatketaan, kunnes kaikki sokerikiteet on täysin sulaneet ja massa on niin kankeaa, että sen pintaaan jäävät vatkauskuviot eivät tasaannu. Massaa ei oikeastaan saa edes liian jäykäksi. Lopuksi lisätään etikka ja sekoitetaan se massaan. Etikka ei ole välttämätön aines, mutta sillä on tekemistä juuri sen ”kosteuden kanssa”.

Massa laitetaan pursotuspussiin ja pursotetaan nokareiksi leivinpaperin päälle pellille. Nämä turpoaa hieman uunissa, joten ihan vieri viereen niitä ei kannata tehdä. Tästä määrästä tulee täysi pellillinen marenkeja.

Kiertoilmauunin lämpö 100 astetta ja paistoaika noin 45 minuuttia, jonka jälkeen ne jätetään sammutettun uunin jälkilämpöön vielä kuivumaan.

Ruukaan värjätä marenkeja jollain tapaa, koska niistä tulee paljon hauskemman näköisiä kirjavina tai hempeän pastellisävyisenä. Jos siis haluan kokonaan värjättyjä, sekoitan väriaineen massaan ihan viimeisenä. Jos taas haluan esim. raitoja, piirrän pensselillä pursotinpussin sisäpintaan väriraitoja pastaväristä ja kun laitan valkoisen tai vaalean massan sisään, se tyllasta ulos tullessaan nappaa kylkiinsä värin.

Tyllalla on suuri merkitys marengin muodolle. Ehkä kaikkein suloisimmat marengit tulee tällä monisakaraisella tähtiyllalla, jota nytkin käytin.

Kirsikkamarengit värjäsin vaaleanpunaisiksi ja lisäsin viininpunaisia väriraitoja. Käyttämäni pastaväri oli melko voimakasta ja siksi marengeista tuli paikoin jopa tummanpuhuvia. Kirsikkaa ne silti vähän muistuttaa.

Karkeampaa otetta ruuan laittoon

Viime talvena, kun Topi lähti kaatamaan hakepuita, pyysin tuliaisiksi koivupuusta leikattuja sopivaisia leippoja, pyörylöitä, joista saisin tuunailtua leikkuulautoja. No niitähän sitten tuli. Soikiona ja pyöreänä ja ohuempana ja paksumpana. Nämä pyörylät oli sahattu noin 30 vuotta vanhoista puista, eli halkaisija 20 ja 30 cm välillä.

Ongelmahan näissä pyörylöissä on kuivattaminen niin, että ne eivät halkea. Jostain luin, että kuivatuksen pitäisi tapahtua esim. sahajauholäjässä, jolloin kuivamiseen kuluu aikaakin useita kuukausia. Eli järkikin sen toki sanoo, että kuivamisen pitää tapahtua mahdollisimman hitaasti ja sahajauholäjä varmasti hidastaa kuivumista. Toisaalta taas kuulin, että kaatamisajankohtakin vaikuttaa puun käyttäytymiseen. Mistään en kuitenkaan tätä suositeltua ajankohtaa saanut selville. Ilmeisesti helmikuun loppu, kovien pakkasten välissä oli hyvä aika, kun ainakin nyt toukokuulla, puut ovat melko hyvin halkeamilta säästyneet ilman sitä sahajauhoakin, lukuunottamatta muutamaa hiushalkeamaa, jotka eivät näitä lautoja kuitenkaan vielä pilaa.

Lähdin työstämään yhtä kuivanutta, noin 20 asteen lämpötilaan oleentunutta levyä leikkuulaudaksi, tarkoituksena polttaa reunaan jotain kuvioita polttokolvilla.

Kolvin ostin biltemasta varsin edukkaaseen hintaan… Tässä kohtaa laite oli enemmän, kuin odotin hintaan nähden sen olevan. Hyvä niin. Ja idea poltettavista kuvioista kehittyi ja vahvistui matkan varrella.

Hioin puulautasta molemmin puolin ensin 40 paperilla ja hienonsin paperia, kun epätasaisuudet alkoi häviämään. Onpahan koivu kyllä kova puu… Melko kovan työn sai tehdä, mutta ei mitään taida ilmaiseksi ikinä muutenkaan saada. Pinnasta tuli uskomattoman sileä ja kaunis.

Poltin rinkiin sanoja riimukirjaimilla ja lopuksi öljysin puun ruokaöljyllä.

Tämähän nyt vasta onnistunut kokeilu oli! Synttärilahja veljelleni. Onaa! 😉

Maalattu postilaatikko

Ajatus lähti siitä, että halusin ovenpieleen vanhan postilaatikon, johon voisin istuttaa kukkia. Tarkoituksena lisätä nimitaulun kohtaan kauniisti tekstattu ”TERVETULOA”-teksti. Sitten vielä joskus. Kun se siinä sitten tönötti kukkinensa, mietin miten iloinen näky olis postilaatikko, jossa olisi jokin maalaismaisema kyljessä…

 

Pohjana siis vanha peltinen ja ruostunut postilaatikko. Maalina taas hammerite. Maali, jonka voi maalata ruosteen päälle, kunhan kaikki irtonainen aines on poistettu.

 

Ensimmäiseen maalasin ”puukuvion” alle.

 

Sen päälle unikot, kuin lautaseinää vasten…

 

Mun pää on täynnä ideoita näistä. Auringonkukat ja niittymaisema on tuloillaan… päivittelen niistä kuvat tänne heti sitämukaa kun ne on valmiit 😊

Singerin jalkaan kansi

Me ollaan vähän kuin vahingosa alettu keräämään erilaisia vanhoja ompelukoneen jalkoja ja ompelukoneita. Ne vain on niin kertakaikkisen upeita ja monikäyttöisiä, että ei vaan malta lopettaa.

Ompelukone on ennen aikaan ollut se laite, joka jokaisessa taloudessa on tarvittu. Vaikka se on ollut kallis hankkia, se on ollut lähes välttämätön. Siksi jalkoja ja toimiviakin koneita on paljon tarjolla, eikä niiden hintakaan ole päätähuimaava, vaikka jotkut niin luulevat.

Ensimmäisenä kerron uusimmasta tuunauksesta. Se valmistui juuri tänään. Jalan Topi osti torista ja vaikka sen hinta oli kohtuu korkea, sen yksilöllisyys viehätti. Kyseessää siis teollisuuskoneen jalka, jossa ei turhia kruusooksia ole. Ainoastaan poljin on koristeellinen ja muuten jalka on jykevä ja hyvin pelkistetty. Tähän päätettiin tehdä kansikin sitten vähän ronskimmasta materiaalista.

 

Ajatus muokkaantui taas projektin aikana ja lopputulos on parempi, mitä oltiin aluksi edes ajateltu. Homma lähti käyntiin jalan maalauksesta. Hammerite on hyväksi havaittu maali näihin jalkoihin. Ei tarvitse valtavia pohjatöitä, vaan kun irtonainen ruoste hiotaan pois, niin maali toimii pohja- ja pintamaalina.

 

Kansi rakennettiin vahvasta koivuponttilankusta. Lankkujen sivuihin tehtiin höylällä viisteet ja samalla kun niitä lankkuja siinä pyöriteltiin, keksittiin upottaa poljin kanteen. Lankut käsiteltiin harmaalla puuöljyllä.

Lopuksi koko komeus reunustettiin heinäseipäillä. Topi sovitteli ja jiiras seipäät melkosen kätevästi ja vaikka se ei ollut ihan helpoin homma, oli se kyllä vaivan arvoinen.

Mä suorastaan rakastun näihin pöytiin yksitellen ❤

Pääsiäisasetelma

Vaikka kyse onkin vain yhdestä viikonlopusta, en kykene hillitsemään itseäni ja joka vuosi sorrun ostamaan silmälle iloksi narsisseja, helmililjoja tai mitä tahansa vihreää. Yleensä pääsiäiskukat saa istuttaa ruukkuun ja nostaa huoletta ulos, missä ne sitten säilyy huomattavasti pidempään hyvinä kuin sisätiloissa. Normaalisti sipulikukat kestää pienen yöpakkasenkin notkahtamatta. Tänä vuonna on kuitenkin ollut niin tolkuttoman kylmä, että ei ole tullut mieleenkään laittaa vielä pihalle mitään elävää. Kun kesä sitten tulee, istuttelen kaikki pääsiäisen sipulikukat kukkapenkkiin. Sieltä ne  sitten putkahtelee tulevina keväinä pintaan ja ilostuttaa ja ihastuttaa vielä monet kerrat.

Lopulta se hulluus kuitenkin tosiaan iski ja kannoin ripakopallisen kaikkia ihanuuksia kotiin, jotka ajattelin istuttaa kaikki samaan isoon astiaan. Taas siis noudattaa sitä omaa ohjettani keskittyä suurempiin linjoihin sen ripottelun sijaan…

Mulla oli pieniä ruukkunarsisseja, helmilijoja, pari oranssia hyasinttia ja runkoon vartettu paju.  Se oli joku pääsiäiskasvi, jota en vaan voinut kauppaan jättää, kun se silmääni otti.

Istutusastiana käytin valtavan isoa cooleria, jonka pohjan vuorasin ensin muovilla. Hajoittelin osin narsissimättäitä, kun ovat muuten melko isoisssa ryppäissä. Astian muoto ja kasvien koko määritteli istutuksen symmetriseksi. Sitä en välttämättä halunnut, mutta sellainen siitä sitten tuli… Kasvualustan peitin vihreällä silsalhötöllä, joka ensin näytti silmääni kovin teennäisen vihreältä, mutta melko mukavasti katosi sinne juurelle. Liimasin muutamaan koristemunan päähän tikun kuumaliimalla  ja työnsin ne asetelman pohjalle.

Iloinen mielihän tästä tuli 🙂

Suklaiset muottipikkuleivät

Tämä leipominen karkaa hetkittäin käsistä. Ei se muuten haittaisi, mutta kun yhden pyhän vuoksi ylenpalttinen leipominen tuntuu vähän turhalta, kun ei nykyään enää sillä tapaa edes ”käydä kylässä” kuin ennen, joten nämä tuloo vähän niin kuin ”omaan käyttöön” vaan.

Mutta jos nyt tosiaan nämä pikkuleivät vielä…

Kyseessä on hyvin suklaiset pikkuleivät, joiden väliin laitetaan jokin sopiva täyte. Täytteenä voi käyttää oikeastaan mitä tahansa oman maun mukaista, mutta tällä kertaa ajattelin hyödyntää erään amerikan ihmeen – vaahtokarkkimassan, joka käteeni tarttui kauppareissulla. Muita valmiita täytevaihtoehtoja on esim. nutellalevite tai vaikka maustettu tuorejuusto. Yleensä itse tykkään käyttää täytteenä pikkuleipiin marmeladeja tai ihan yksinkertaista voin, vaniliini- ja tomusokerin seosta, johon voi laittaa myös suklaarouhetta sekaan. Oikeastaan ihan sama, millä sen täyttää, koska hyviähän ne joka tapauksessa on.

Pikkuleipätaikina on ihan perus murotaikina, johon lisäsin sulatettua suklaata ja varuuksi vielä vähän kaakaojauhetta.

250 g voita
1,5 dl ruokosokeria
2 munaa
7 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
4 tl vaniliinisokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
200 g sulatettua suklaata

Voi ja sokeri sekoitetaan ja munat vatkataan joukkoon yksitellen. Seosta vatkataan, kunnes se on kuohkea. Sulatettu ja hieman jäähtynyt suklaa sekoitetaan voiseokseen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään parissa erässä taikinaan. Taikinaa lepuutetaan kylmässä ainakin tunti. Mieluusti lepuuttelen taikinoita seuraavaan päivään, mutta tämä taikina menee liikaa kovettuessaan melkolailla hnakalaksi käsitellä. Ja sitten sitä saakin sulatella, että sen voi kaulita…

Taikina kaulitaan levyksi jauhotetulla alustalla ja taikinasta otetaan muotilla pikkuleipiä, jotka paistetaan 200 asteessa 10-12 minuuttia. Pikkuleivät tein nyt pääsiäisteemaan sopivalla muotilla. Valitsin melko pienen muotin, koska näistä on tulossa kerrospikkuleipiä.

Kun pikkuleivät on jäähtyneet, levitetään täytettä toiselle puoliskolle ja painetaan toinen puoliska päälle.

Hifistelin vielä lopuksi vähän ja kastoin pikkuleivät sulatettuun valkosuklaaseen. Valkosuklaa pitää kerrospikkuleivät myös kasassa, kun tämä amerikanherkku teki näistä melko liukkaita ja päällyosat meinas luistella pois paikaltaan.

Jotenkin suklaa jopa istui näiden pikkuleipien muotoon ja ne muistuttavat jo vähän kuin pieniä leivoksia.

Pääsiäisen keltaiset tabletit

Ja niin vaan ehdin tehdä nämä, vaikka usko asiaan meinasikin loppua vielä pari viikkoa sitten. Kun tiesin, että pääsiäiseksi mulla on sen sata muutakin hommaa ja askartelua, jotka todellakin aion vielä tehdä. Tärkeimpänä niistä ennakkoon ainakin ajatustasolla suunnittelemani kranssit, mahdollisesti pääsisäisruohojen istuttelut sekä leipomuksista ehdottomina keikauskakku ja kinderpiirakka. Minuuttiaikataululla siis pääsiäiseen!! Luovuin siitä ajatuksesta jo, että työn alla oleva iso virkattu matto ja kaverina toinen samanlainen hieman pienempänä versiona valmistuisi pääsisäiseksi. Työstetään ne valmiiksi vaikkapa vapuksi…

Pari viikkoa sitten valmistuneet harmaat tabletit antoivat potkua siihen, että HALUAN pääsiäiseksi pastellisävyiset tabletit pöytään. Vaikka keltainen oli ykkösvaihtoehto, väriksi olis mulle käynyt vaalenpunainen, vaalean vihreä tai vaikka vaalean sininen. Ostoskorissani oli jo vihreä vaihtoehto, kun törmäsin alennuskoppaan… Siinä se keltainen lanka tönötti ja väri oli ihan täydellinen! Samoin langan vahvuus. Lankana siis Novitan Aamu.

Langan vahvuus ja kolmosen koukku edesauttoivat siinä, että työ eteni huomattavasti nopeampaa kuin harmaiden tapauksessa. Aloitus ja periaate oli kuitenkin sama, eli Kauhavan Lankavan Asterimaton ohje. Ohjetta piti ryhtyä soveltamaan heti kiinteiden kierrosten jälkeen. Eli pitsimäistä kuviota (pylväsryhmäkierroksia) aloittaessa piti hieman tiivistää ja tehdä kierrokseen pari ylimääräistä pylväsryhmää, eli pylväsryhmät lähtevät kaikki aina samasta silmukasta. Samoin soveltamista vaadittiin siinä vaiheessa, kun pylväsryhmiä oli tehtynä se neljä kierrosta. Ympärys alkoi kiristyä niin, että ennen kiinteitä kierroksia tehtävä ketjusilmukkakierros vaati neljä silmukkaa jokaiseen väliin ohjeessa olevan kolmen silmukan sijaan. Siitä jatkoin kolme pylväskierrosta samalla pylväsmäärällä kuin silmukoita oli ketjusilmukkakierroksessa. Neljännelle pylväskierrokselle tein harvakseen (noin 15 pylvään välein) lisäyksen. Kun aloitin viimeiset pylväsryhmäkierrokset tärkeimpänä asiana oli, että ympärys ei kiristy ja että ryhmiä tulee parillinen määrä, että sitten reunuksen teossa jako menee nappiin. Niinpä laskin ja tiivistelin ryhmiä sitä mukaa, että sain oikean määrän niitä ryhmiä siihen syntymään. Ensimmäinen tabletti oli siis purkamisen ja udelleen tekemisen toistoa, mutta siitä se ohje muotoutui ja sen vain toistin sitten vielä kolme kertaa.

 

Onhan nämä nyt sitten vähän söpöt <3

Keikauskakun päivitys

Tämä leivonnainenhan on hitti siltä ajalta, jolloin ananas oikeasti oli se eksoottisin suomalaisten tuntema hedelmä. En muistanut, että se maistuu näin hyvältä, mutta aina paree! Ehkä lapsena se fariinisokerin, voin ja ananaksen kombo oli niin paljon makosampaa suuhun, että sitä keskittyi ennemmin siihen rusinaan eikä se itse pulla sitten niin maistunutkaan. Vaikka käytin juuri jälleen kerran ehkä huonointa vertausta ikinä. Minä kun en tykkää rusinoista pullassa ja syön mieluummin pullan siitä rusinan ympäriltä…

keikauskakun taikina

150 g voita
2 dl ruokosokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria
0,5 dl ananasmehua

Vuokaan

50 g voita
1,5 dl fariinisokeria
5 ananasrengasta
punaisia säilykekirsikoita

Uunin lämpötila 175

50g voita palasina levitellään vuokaan (halkaisija noin 24cm) fariinisokerin kanssa. Vuoka laitetaan uuniin, kunnes voi on sulanut. Tämän jälkeen ananakset ja kirsikat asetellaan vuokaan oman mielikuvituksen mukaiseen muotoon… Klassinen kuviohan on kokonaiset renkaat, joiden keskellä on kirsikka, mutta voi sitä myös olla rohkea ja rikkoa rajoja! 😀

 

Pehmeä voi ja ruokosokeri sekoitetaan yhteen. Päivitin taikinan sokerien osalta tälle vuosituhannelle. Nyt kun olen kokeillut erilaisia sokereita, olen todennut että aina kun se vaan on mahdollista, kannattaa käyttää ruokosokeria tai muuta sopivaa sokeria, jossa makeuden lisäksi on myös makua. Voi-sokeriseokseen lisätään munat yksitellen ja sekoitetaan massa jokaisen munan jälkeen ja lopuksi oikein kuohkeaksi. Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään ja sen jälkeen taikinaan vuorotellen ananasmehun kanssa.

Taikina levitetään hedelmien päälle vuokaan ja paistetaan kakkua noin 35 minuuttia uunin keskitasolla.

Halusin kokeilla tämän leivonnaisen muodonkin päivitystä ja jollain tapaa se onnistuikin.

 

Vaati ensimmäisen yrityksen jälkeen vielä hieman työstöä ja kehittelyä, mutta pelittää tälläkin tavalla. Sain nimittäin päivällä ihan valtavan ajatuksen siitä, että heitän muffinssipellin koloihin ananasrenkaat ja niiden keskelle kirsikat. Mutta pettymys oli kotiin päästessäni valtaisa; eihän normikokoinen muffinssipelti siihen taipunut. Tai ne ananakset. Jompikumpi. Ei ananasrengas mahdu sinne pohjalle kokonaisena millään. Siksi käytin ananaspaloja ja asettelin niitä lohkoja kirsikan ympärille.

 

Toisella yrityksellä ajattelin asiaa toisin. Koska ananas pehmenee uunissa, sen ei tarvitse olla niin täydellisesti siinä kolon pohjalla. Niinpä asettelin kirsikan keskelle, käytin ohuempia ananasrenkaita ja tumppasin sen ananasrenkaan siihen kirsikan ympärille. Hieman renkaan muoto kärsii ja pääosin se jää reunoja vasten pystyyn, mutta uuni korjaa ja kaunistaa. Lopputulos oli nyt vähän liian… ananasmainen. Ananaspitoinen. Ananainen. Liikaa ananasta! Että jos sitte semmosesta tykkää…

 

Yhteen muffinssipellilliseen yllä olevan taikinaohjeen määrä on hieman yläkanttiin, mutta taikinaa saa kyllä laittaa reilusti niin, että taikinan pinta tulee tasan aukkojen yläpinnan kanssa. Taikinaa valuu lämmetessään hedelmien tekemiin kolosiin ja nousee sitten melko hallitusti.

Kinderpiirakka

Se on tämä nimi, joka ohjaa mua niin paljon tässä leivonnaisessa, että mielestäni kyseessä on selkeästi pääsiäisleivonnainen. Valtavan makea ja ihana ja maistuva ja suklainen piirakka, joka hakee veroistansa. Mikä mahtavinta; kun tämä tehdään pellille, makeuden vuoksi leikattujen palojen ei tarvitse olla kovin isoja ja silloin sitä oikeasti riittää pitkälle.

Olen kokeillut tehdä tätä parillakin eri ohjeella ja variaatioita tästä herkusta netissä kyllä piisaa. Kaikki varmasti yhtä herkullisia. Silti makuun nähden tässä on taas yksi leivonnainen, joka on oikeasti helppo tehdä. Tärkeintä mielestäni on, että valitsee oikean kokoisen pellin. Ettei yritä levittää taikinaa liian laajalle alalle, vaan siihen pohjaan tulee edes jonkin verran vahvuutta. Myös päällyskerrosten vahvuus on merkittävää.

Se, minkä itse teen hieman muista poikkeavalla tavalla, on se suklaa. Eli ainakin ohjeissa joihin itse olen törmännyt, suklaa sulatetaan ja levitetään jäähdytetyn voikreemin päälle. Kyllähän sekin käy, mutta itse olen sillä kannalla, että kun suklaan sulattaa pienen kermamäärän kanssa, suklaasta tulee helpommin kylmän kreemin päälle levitettävää. Leikkaaminenkin onnistuu huomattavasti paremmin, kun suklaa ei lohkeile veitsen alla, vaan leikkaantuu sievästi. Eli suklaasta tehdään hieman sellainen ganache-tyyppinen. Jos kuitenkin käyttää pelkkää sulatettua suklaata, se kannattaa levittää pieninä erinä piirakan päälle, että ehtii levittämään suklaan ennen kuin se jämähtää.

POHJA 60cm uunin pellille
3 dl sokeria
3 dl ruokosokeria
5 dl vehnäjauhoja
4 tl vaniljasokeria
2,5 tl leivinjauhetta
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
200g sulatettua tummaa suklaata
3 dl kiehuvaa vettä
200 g sulatettua voita tai margariinia
4 munaa

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja kiehauta vesi (samassa kattilassa) ja sekoita kuivien aineiden joukkoon. Sekoita taikinaan sulatettu suklaa. Sekoita munat yksitellen taikinaan.

180 astetta, 35-40 min.

Piirakkapohjan tulee olla täysin jäähtynyt ennen kuin päälle levitetään kreemi.

KREEMI
150 g voita
5 dl tomusokeria
4 tl vaniljasokeria
2 keltuaista

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri ja keltuaiset yksitellen ja vatkuloi tasaiseksi massaksi. Levitä kreemi jäähdytetyn pohjan päälle ja jäähdytä koko keksintö hyvin esim. pakastimessa.

KUORRUTUS
300 g maitosuklaata sulatettuna
3 rkl kermaa

Sulata suklaa teflonkattilassa kerman kanssa. Vahdi ja sekoita, kunnes suklaa on täysin sulanut ja massa on tasaista ja kiiltävää. Levitä hieman jäähtynyt suklaaseos kreemin päälle pienissä osissa, koristele ja jäähdytä. Piirakan voi leikata huoletta valmiiksi paloiksi ja pakastaa.

 

Omassa kinderpiirakkaverisossani on pääsiäisen hengessä koristeena pikkusia munia. Noita tollasia pieniä ihania irtokarkkihyllystä ostettavia munia tai sitten teen candy meltsesitä silikonisella munamuotilla kiiltäviä ja aika kivan näköisiä kavereita koristeeksi. Perinteisempi versiohan on sulattaa valkosuklaata raidoiksi tai marmorikuvioksi päälle. Mutta minä luotan munaan.