Elämää viherkasvin juurella

En tierä, keitä nämä on, mutta ne muutti mun kukkapurkkiin viime viikolla.

Siis en tiedä nimeä niille. Hattivatit, barbababat…

Maalasin silmiä koristekiviin ja tälläsenä massana ne kyllä näyttää aika veikeiltä. Maalina käytin ihan tavallista askartelumaalia. Liimasin kiviä kuumaliimalla pieniksi ryppäiksi, että ne on helpompi asetella kukan juurelle.

Oli korkea aika vaihtaa multa tälle amtsoninliljalle. Se on mun ainoa viherkasvi, koska astmaatikkona ja allergikkona  mun on ollut pakko luopua siitä viidakosta, jonka joskus omistin. Tämän amatsoninliljan kuitenkin oon jättänyt. Ensinnä siksi, että sen sipulin rehellisesti varastin puutarhakouluaikoinani koulun esittelypuutarhasta. Toisenna siksi, että se menestyy talviajan vähän syrjemmässä, eikä sille tarvitse etsiä ikkunatilaa. Ja vielä kolmas vahva syy on se, että toukokuulla voin nostaa sen ulos ja lähes unohtaa koko kesäksi sinne. Kun sitten koko kesän se siälä ittekseen kärsii, syksyllä sisälle nostettaessa se puhkeaa kukkaan. Ja ne kukat on tottavie kokemuksen arvoisia!

Nyt olin laiminlyönyt mullan vaihdon ja sen näki siitä kasvista ihan ulospäinkin. Suuresti ihailemani kasvitieteilijä Aarno Kasvi tuumasi joskus multamainoksessa että ”voi millaista haperoa!” …sellaista oli kyllä tämän kukan multa.

Samalla kun ajatus mullan vaihdosta syttyi, syttyi myös ajatus evolvata tämä koko istutus. Muutenkin kun tykkään käyttää kasvien juurella jotain katetta niin ettei kasvualusta ole paljaana. Eihän ne kasvit luonnossakaan paljaassa multapenkissä elä. Niinpä kivien tuunaus oli tämän homman viimeinen mauste.

Ja taaskin hyvin yksinkertaisista asioista tuli varsin iloinen mieli. biggrin

 

Pääsiäisen kranssit

Jo viime vuonna toteutin näitä muna-suodatinpussikransseja ja niiden herkkyys ilostutti suuresti. En osannut vieläkään lopettaa ja nyt tein sitten mm. viime vuodelta vielä ajatuksen tasolle jääneen keltaisen ja vihreän yhdistelmän.

Ensin maalataan styroxmunat askartelumaalilla tai kalkkimaalilla. Tikun päässä se onnistuu parhaiten. Muniinhan voi roiskia nestemäiseksi laimennetulla tummalla maalilla pisteitä, jotka tuovat muniin vähän ulottuvuutta lisää, mutta varsinkin jos käyttää helminauhaa päällä, se ei ole välttämätöntä ja ehkä kaikissa tapauksissa ei edes hyvä. Toteutus on sitten siitä eteenpäin muuten sama kuin aiemmin tekemässäni SUOMI100-kranssissa (löytyy aiemmista teksteistä).

Toinen kranssimalli on hieman maanläheisempi. Idea lähti tekstistä, joka mieleeni yhenäkkiä välähti; MINULLA ON LUUTA, ENKÄ EPÄRÖI KÄYTTÄÄ SITÄ. Sopii sekä pääsisäiseen että pirttihirmun luonteeseeni. Tekstin maalasin pienelle vaneripohjalle askartelumaaleilla. Fimo-massasta muotoilin luudan, noidan hatun, kahvipannun sekä kissan. Nämä massasta tehdyt rekvisiitat vain jäi toteutuksessa vähän paitsioon ja kissakaan ei lopulta istunut lainkaan kranssiin.

Olin nähnyt netissä näitä amerikkalaisia versioita runsaista nauhakransseista ja vähän sillä ajatuksella lähdin tätä toteuttamaan. Jokaisesta juuttikankaan siivusta tein oman pienen ruusukkeen ja ne liimailin kuumaliimalla vieriviereen styrox-pohjaan. Tässä olisi voinut olla helpompi tapa kerätä useampi nauha läjään ja tehdä aina kerralla suurempi ruusuke niistä, mutta tämä kyseinen säkkikangas ei oikein taipunut sellaiseen. Enkä voinut kasvattaa ruusukkeita liian isoiksi, kun halusin pohjaan liimattujen pienien munienkin erottuvan ruusukkeiden joukosta. Tähän olisi toki auttanut se, että olisin liimaillut munat vasta ruusukkeiden päälle, mutta kun halusin ne tykysti istumaan sinne pohjalle… Säkkikangasruusukkeiden joukkoon hain hieman eloa ruskealla ja pellavan värisillä ruutunauhoilla, höyhenillä sekä feikkipajunoksilla.

Ei siitä pöllömpi tullut…