Remontti etenee. Hitaasti, mutta varmasti.

Onneks Topi on keskivertoa kätevämpi mies. Se tietää, miten rakennetaan ja se osaa sen vielä käytännössä toteuttaakin.

Molemmat ollaan tarkkoja näissä asioissa. Mitään sekundaa tai sutta ei huolita. Tehrään sitten niin monta kertaa se asia, että se tulee kunnolla. Kummankaan silmä eikä oikeastaan mikään ruumiinosa kestäis, jos pitäis elää puolimoisesti huitastun keskellä. Leipomisessa on vähän eri tilanne. Mun tekemät sudetkin kun syödään mennen tullen. Tällä kohtaahan tämä remontti on sellasta, että mun työtä on pääasiassa muonittaa ja siivota. Silloin kun olen itte Kuortaneella oon mukana siälä yläkerran pölyissä, mutta toisinaan, sillon kun oon omassa kotonani Seinäjoella, Topi rakentelee yläkertaa omia aikojaan. Mä tiedän kuitenkin, että munkin aika koittaa. Mulla on ne omat vahvuudet tässä hommassa, mutta tällä kohtaa oon vielä aputyttö.