Kirsikkahillo

Kirsikoista saa ihana hilloa esim. pikkuleipien täytteeksi. Ainoa ongelma on se, että kirsikat kypsyvät niin pitkässä liemessä, että niiden keräämistä ja niiden säilömistä pitää jakaa pitkälle aikavälille. Kypsymisen jälkeen keräämistä ei voi pitkään odotella, kun muuten linnut syö marjat puusta yks kaks ja yhenäkkiä puu on tyhjä kypsistä hedelmistä. Jos ei oo joka päivä asialla, jää pian kokonaan ilman.

En ihan heti löytänyt kirsikkahillolle valmiita ohjeita, enkä ensimmäisellä kerralla tiennyt, kuinka ne oikein kannattaisi työstää. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta sain lopulta kaavan tähän valmistamiseen. Nyttemmin netin kautta törmäsin myös useisiin ohjeisiinja hyvin samankaltaisilta ne vaikuttivat tämän omani kanssa.

Ainekset

  • n 3 litraa perkaamatomia kirsikoita
  • 2 dl vettä
  • 500g hillosokeria
  • 4 tl vaniliinisokeria

Kirsikoista perataan kannat pois. Kivet voi jättää vielä hedelmiin. Kirsikat laitetaan kattilaan ja pohjalle nesteeksi vesi. Keitellään kirsikoita hiljaisella lämmöllä noin 20 minuuttia tai niin kauan, että kivet alkavat erottumaan hedelmistä. Tämän jälkeen massa pyöritetään sosemyllyn läpi väljimmällä soseutuslevyllä. Aiemmin tein tämän vaiheen harvan metallisen reikälävikön läpi kauhalla painellen, mutta se on varsin työläs tapa, vaikka ei ne kivet sitä helpoksi tee myllynkään läpi veivattaessa. Mutta vinkkinä vaan, jos sosemyllyä ei kaapista löydy.

Kirsikkamassa laitetaan kattilaan ja sitä keitellään hiljaisella lämmöllä ensin niin kauan että se alkaa höyryämään. Tässä vaiheessa sekoitetaan mukaan vaniliinisokeri sekä pienissä erissä hillosokeri.

Massaa keitellään hiljaksiin noin 15 minuuttia, jonka jälkeen hillo on valmista purkitettvaksi.

Hillosokeria käytettäessä voidaan hillo säilöä lasipurkeissa viileään, mutta toki pakastaminenkin toimii säilöntätapana hilloille aina.

Sinappi

Itsetehdystä sinapista on tullut meillä kyllä lähes klassikko. Sitä ilman ei joulukinkku maistu joulukinkulta. Ja nykyään se on meillä omassa muodossaan vähän niin kuin semmonen juhannussinappikin. Eihän kaikki piittaa itsetehdyn sinapin mausta. Se on samanaikaisesti väkevää ja makeaa, mutta mun suuhun se sopii täydellisesti kinkun ja makkaran kanssa.

Sinapin perusohje on yksinkertainen;

2dl sokeria

2dl kermaa (kuohu tai vispi)

2dl sinappijauhetta

2 munaa

1/2rkl etikkaa

Hankalin asia, mutta ei tosiaan mikään ylitsepääsemättömän vaikea, on sinapin keittäminen. Tämä palaa pohjaan helposti ja sen jälkeen peli on menetetty. Eli tämän hankaluuden vuoksi keitän itse sinapin aina teflon päällysteisessä paksupohjaisessa MUUMIMAMMA-kattilassa <3.

Sinappia keittäessä ei lähdetä hyysikkään, eikä puhuta puhelimessa. Silloin poistetaan kaikki häiriötekijät ja keskitytään vain sen sinapin sekoittamiseen.

Kun kuivat ainekset on sekoitettu kattilassa, sekoitetaan joukkoon kerma ja munat. Hissuksiin tätä sitten keitellään niin, että mieluusti keitos vaikka kerran pulpahtaa, eli saavuttaa kiehumispisteen. Kattila pois liedeltä ja varmistetaan sekoittamalla vielä hetki että se ei jälkikäteenkään jässähdä kattilan pohjaan. Tämä jälkeen sekoitetaan seokseen etikka ja maustetaan esim. sekoittamalla joukkoon 1/2dl konjakkia tai 2 rkl sinapinsiemeniä. Tai vaikka molempia.

Sinappi on siksi mulle mieluisaa tehdä, että kunhan se perussetti on kasassa, sitä voi tuunata ihan miten tahtoo. Mulla on sanonta, joka koskee sinapin lisäksi kyllä montaa muutakin keittiössä tekemääni; ”Tämon hyvää! Ettekä ikinä toiste tuu saamaan samanlaista…” Eli heitän ripauksen sitä ja toisen tätä, enkä mieti sitä, miten paljon mitäkin meni mukaan, vaan sitten kun se maistuu hyvältä, se on valmista.

Erilaisia variaatioita sinapin maustamisessa on ainakin seuraavat;

  • Kokeile tavallisen sokerin sijaan ruokosokeria tai korvaa osa sokerista hunajalla
  • Koko nesteen tai osan kermasta voi korvata vedellä. Kerma pehmentää makua ja yleensä itse käytän vain kermaa. Sinappijauheissa on vähän eroja ja ilmeisesti sen vuoksi koostumus voi olla eri kerroilla vähän toisistaan poikkeavaa. Jos sinappi keittämisen loppuvaiheessa tuntuu kovin kankealta, oon lisännyt joukkoon vähän vettä ja jatkanut hetken vielä keittämistä. Sinappi kun ei siitä jäähtyessään ainakaan lievisty vaan päinvastoin siitä tulee helposti vähän tönkköä.
  • Etikka voi olla tavallista maustamatonta etikkaa, valkoviinietikkaa, balsamiviinietikkaa (tämä tummentaa mukavasti sinapin väriä)… Ihan sitten oman maun mukaista etikkaa ja määrääkin voi pienissä määrin muunnella makunsa mukaiseksi.
  • Mausta sinappi konjakilla, jaloviinalla, pilkotulla chilillä, valkosipulilla, sinapinsiemenillä, pienellä määrällä siirappia, ripauksella suolaa… Tässäkin on lähestulkoon oma mielikuvitus rajana. Toki maustamien voi vaikuttaa vähän säilyvyyteen. Eli jos mausteena käyttää jotain nopeasti pilaantuvaa, se ei sinapissakaan säily sen kauempaa.

Sinappi säilyy hyvänä 2-4 viikkoa. Säilyvyys vähän riippuu niistä käytetyistä mausteista ja kermasta sekä siitä, onko purkki avattu ja lämmennyt huoneenlämpöiseksi monta kertaa. Mun on tähän huono kertoa mitään käytännön esimerkkejä, kun meillä ei sinapit kauaa vanhene, kun ne jo syödään pois kuleksimasta.

 

Hillotut punasipulit

Sipuli närästää mua. En silti malta olla toisinaan sitä syömättä. On se kuitenkin niin herkkua. Oon ehkä joskus törmännyt hillottuun punasipuliin muuallakin, mutta viimeisin aistimus siitä on ihan kansainvälisen pikaruokaravintolan hampurilaisessa. Juu-u. Ja hyvää se oli. Niin hyvää, että ajattelin tehrä sitä ihan ite.


Ja koska joulu on niin lähellä, sitä luonnollisesti pitäisi olla niin paljon, että saa muutaman purkin laitaa lahjaksi. Kun ei puimuria KANNATA käynnistää yhden korren takia.

Yllätyin himpun verran hillotun sipulin ohjeiden niukkuudesta sekä siitä, että ainekset oli niin vietävän yksinkertaiset. Löysin kaikkineen noin kaksi toisiaan toistavaa ohjetta sekä yhden materiaaleiltaan niin erikoisen, että peruutin takaisin edellisiin ohjeisiin.

Ja kuitenkin soveltaen taas mentiin uutta kokeilemaan;

Puhtaita ja kuumennettuja säilyketölkkejä (vetoisuudeltaan yhteensä noin litran verran)
1kg punasipulia
3dl vettä
3dl etikkaa
3dl sokeria
1/2rkl kokonaisia mustapippureita

Punasipulit leikataan renkaiksi. Itkuhan siinä tuli. Sipulit on leikattuna sen verran tilaa vieviä, että aika isokin kattila saa olla, jos tätä satsia ryhtyy kertomaan. Kannattaa mieluummin tehdä sitten useammassa osassa, jos tarvitsee isomman määrän.


Liemen ainekset laitetaan kattilaan ja liemi kiehautetaan. Sipulit lisätään liemeen ja tätä keitellään noin 10 minuuttia (tätä kohtaa vähän ihmettelin, kun etikkahan höyrystyy soosista pois, mutta oikein se tais mennä, kun sipulit maistui siltä, miltä pitikin. Eli kyse ei ole kovin etikkaisesta säilykkeestä). Sipulit muuttuu läpikuultaviksi ja pehmeiksi.

Lämpimänä pistin sipulit ja nesteet purkkeihin ja kannet kiinni. Tahmeat purkit pesin ulkopuolelta, kun ne oli jäähtyneet sen verran että kärsivät kättä. Illan mittaan sitten purkkien kansien keskiosat napsahteli iloisesti sitä mukaa kun säilyke jäähtyi.

Finistelin purkit paremmin lahjan näköisiksi kangastilkulla ja nauhalla. Tilkku on oikeastaan vain peittämässä purkkien kansien logoja. En halua, että mun itse tekemän säilykkeen kannessa lukee vaikkapa felix…

Tää purkki muistuttaa vähän niin kuin pientä beduiinia…

Tällaiset säilykkeet ruukaa säilyä puolisen vuotta avaamattomana, eikä nämä yleensä avattunakaan hetkelleen pilalle mene. Silti, saatan käyttää säilykkeitä vielä vuodenkin päästä siitä, kun ne olen valmistanut. Kyllä sen yleensä väristä ja hajusta tietää, onko se vielä syömäkelpoista. Viileässä ne pitää kuitenkin säilyttää. Muutoin ei säilyvyyttä voi taata.