Kana-pekoni-BBQ voileipäkakku

Tapaan nähdä yleensä vähän enemmänkin vaivaa omien kakkujeni suhteen, sillä ne ovat oiva tapa toteuttaa ne hurjimmat ja hassuimmatkin mielikuvat täytekakusta. Mm. pari vuotta sitten värkkäsin koristeiden kanssa monta iltaa ja rakensin kakusta kantotalon. Kakku oli sitten kyllä varsin kivan näköinen, eikä liioin maistunut hassummalta. 

Tänä vuonna äitienpäiväksi tein makean täytekakun sijaan voileipäkakun. Täytteenä makupari kana-pekoni koska ne maistuu aika jämerältä yhdessä. Höysteenä pekonitäytteessä BBQ-kastike sekä kanassa makean ja tulisen kombo.

Ainekset;

1 Iso paketti paahtoleipää tai pitkittäin leikattu vuokaleipä

Kanatäyte;

·         450g    hunajamarinoitua kanaa

·         1prk    ranskankermaa

·         1 prk   ananasmurskaa

·         punainen paprika

·         Mausteeksi chilikastiketta ja/tai chilirouhetta oman maun mukaan

Pekonitäyte;

·         2pkt    pekonikuutioita

·         1/2      tuorekurkku

·         BBQ kastiketta oman maun mukaan

·         1prk    ranskankermaa

·         Mausteeksi mustapippuria

Päällyste;

·         1 pkt   maustamatonta tuorejuustoa

·         1 pkt   savusulatejuustoia

·         ½ prk ranskan kermaa

Kana (voi olla vaikka se parjattu hunajamarinoitu, koska toimii tässä tapauksessa varsin hyvin.) paistetaan kypsäksi ja jäähdytetään. Paprika pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja kaikki täytteen aineet sekoitetaan yhteen. Maustetaan tuliseksi oman maun mukaan esim. chilirouheella tai valmiilla chilimaustekastikkeella. Huom! Maku pehmenee kakussa, joten tulisuuden voi maustaa hieman yli, niin se myös tuntuu sitten oaremmin valmiissa kakussa. 

Pekonit ruskistetaan pannussa ja jäähdytetään. Kurkku pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja sekoitetaan kaikki täytteen aineet yhteen. Maustetaan BBQ- kastikkeella ja mustapippurilla.

Käyttäessäni paahtoleipäpaloja, leikkaan reunat pois, koska ne kovettuvat helposti. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta jos kakun annetaan jonkun aikaa oleentua ja maustua, niin yleensä siinä vaiheessa leipien reunat kuivuu. Leivät ladon niin, että saumat eivät tule päällekkäisissä kerroksissa kohdakkain. Silloin kakkua leikatessa se ei murtuile leipien saumakohdista. Annan kakkujen maustua ja makujen tasaantua 1-2 päivää ennen päällystämistä ja tarjoilua. siksi en kostuta leipiä mitenkään, vaan ne imevät kosteuden täytteistä. Jos on kiireempi aikataulu, kostutuksessa käyttäisin tässä tapauksessa kanalientä.

Täytettä laitan väleihin vuoronperään kumpaakin. Tähän kakkuun tuli yhteensä viisi väliä, joista kolme kanatäytteellä ja kaksi pekonitäytteellä. Kakku oli ensin todella korkea, mutta maustumisajan jälkeen se oli painunut kasaan niin paljon, että ei ollut mitään ongelmaa saada sitä mahtumaan kuvun alle päällysteen ja koristeidenkin kanssa.

Päällysteen levitin tasaisesti maustuneen kakun päälle ja koristelin sen herneenversoilla ja minitomaatin puolikkailla. 

Kolmen juuston punajuurilaatikko

Täällä lakeuksilla on sellainen lähes perinneruuan titteliä kantava herkku nimeltään ”homehtunut punajuuriloora”. Kyseessä tietenkin punajuurista tehty laatikkoruoka sinihomejuustolla ja kermalla. Joskus opiskeluaikoina koulun ruokalan ruokalistan yksi suosikeista oli punajuuri-jauhelihalaatikko. Se taas oli etikkaisista punajuurista ja jauhelihasta valmistettu superherkullinen paistos.

Tein oman yhdistetyn version näistä, johon laitoin ainekset itselleni maistuvaan järjestykseen. Pidän sinihomejuustosta silloin, kun sillä kuorrutetaan uuniruoka niin, että se hieman paistuu ja ruskistuu. ”Raakana” tai ruuan joukossa oleva sinihomejuusto ei maistu mun suussa hyvälle ja saan siitä helposti myös vatsakipuja. Myös punajuuri sillänsä tai etikkasäilykkeenä on molemmat varsin sopevalle maistuvia vaihtoehtoja ja siksi sovelsin seuraavan ohjeen, jota minun joulupöytään on tehty jo toistakymmentä vuotta.

Ainekset;

  • 1 kg punajuuria
  • Noin 200g etikkapunajuuria
  • 1 keskikokoinen sipuli
  • 400g jauhelihaa
  • 4 dl kermaa (ruokakermaa)
  • 1/2 pkt koskenlaskija juustoa (tai vastaava määrä olympia sulatejuustoa)
  • 150g juustoraastetta (edam, emmental… vähän oman maun mukaan täytetään tämä kohta)
  • 1 pkt Aura-sinihomejuustoa

Punajuuret keitetään ja jäähdytetään, jonka jälkeen ne kuoritaan ja pilkotaan kuutioiksi tai suikaleiksi (yleensä teen kuutioita punajuurista silloin, jos olen ostanut etikkaiset punajuuretkin valmiina kuutioina). Punajuuret sekoitetaan yhteen.

Sipuli pilkotaan ja kuullotetaan nokareessa voita ja mukaan lisätään jauheliha. Ruskistetaan jauheliha ja maustetaan reilulla suolalla ja mustapippurilla. Puolet punajuurista levitellään vuoan pohjalle, väliin jauheliha kerrokseksi ja päälle taas loput punajuuret. Määrästä syntyy kolme kpl 0,85 litran foliovuoallista, mutta pahitteeksi ei ole, jos tämän valmistaa syvempiin 1,5 litran vuokiin.

Kerma lämmitellään kattilassa kiehumispisteeseen ja lisätään joukkoon pieninä erinä kuutioiksi leikattu koskenlaskija juusto ja lihaliemikuutio. Keitellään  sekoitellen koko ajan, kunnes juusto ja liemikuutio sulavat kermaan. Kaadetaan kerma-juustokastike punajuurien ja jauhelihan päälle. Pinnalle ripotellaan juustoraaste ja viimeisenä pintaan murustettu homejuusto.

Suola tulee pääasiassa juustoista ja jauhleihan suolauksesta. Kasvisversioksi tämä muokkaantuu helposti, eikä jauhelihan tilalle tarvitse keksiä mitään korviketta. Tämä toimii niin haluttaessa kyllä ilman jauhelihaakin.

Paistetaan 175 asteessa noin 45 minuuttia. Laatikot voidaan pakastaa.

 

 

 

 

 

Äijäruokaa, pekoni- perunasalaatti

Tässä oma versioni perunasalaatista. Tähän olen vuosien mittaan ja maun mukaan lisännyt eri aineksia, kunnes se on muotoutunut nykyiselleen. Parasta tämä salaatti on silloin, kun sen saa tehdä uusista perunoista. Pekoni saa sen maistumaan niin miehekkäältä, että luulis maistuvan kaikkein karskeimmillekkin tapauksille. Loistava lisäke grilliruokien kylkeen.

Äijäruuaksi sitä kutsun lähinnä sen ainesten karkeuden takia sekä myös siksi, että oikeastaan ihan terveelliset aineet menee lopuksi aika kauas siitä terveestä. Sanana ”salaatti” onkin ehkä hieman harhaanjohtava. Tässä ei liikoja hifistellä ja pienistelyyn tai kuorimiseen ei käytetä aikaa, vaan perunat halkaistaan puolikkaiksi ja muut ainekset pilkotaan melko krouveiksi paloksi ja kaikki vaan sekoitetaan lopulta yhteen.

Ainekset

  • n 2 kg uusia perunoita
  • 4 suolakurkkua
  • 1 omena
  • 1 pieni purjo
  • 1 prk punaisia papuja
  • 1 pkt n. 150 g pekonia
  • n. 5 dl majoneesia
  • 1 prk kermaviiliä
  • sinappia
  • mustapippuria

Perunat keitetään ja jäähdytetään. Jos ei käytä kuutioitua pekonia, pienitään pekonisiivut uunipellille sellaisiksi sormenpään kokoisiksi palasiksi. Pekonit paahdetaan uunissa ruskeiksi ja rapeiksi. Noin 10 minuuttia 250 asteessa hoitaa homman. Tässä kohtaa voi halutessaan hieman keventää ja nostaa ruskistuneet pekonipalat talouspaperin päälle, jolloin iso osa pekonin rasvasta jää sitten salaatista pois.

Aineet pilkotaan ronskilla kädellä ja sekoitetaan yhteen.

 

Sinapin ja mustapippurin määrän määrittelee ainoastaan oma maku. Käytän itse tällaiseen satsiin noin 1/2 dl sinappia ja 1 rkl karkeaa mustapippurirouhetta.

Keskikesän juhla ja sateet voi tulla!! 🙂

Mätitahnahyrrät

Tässä on ehkä nopein ja suolaisin pikkupurtava, jota voi tituleerata itse tehdyksi. Aineksina valmis voitaikina, matitahnaa tuubista sekä juustoraaste.

Yksinkertaisuudessaan voitaikina kaulitaan ohueksi levyksi ja sen päälle levitetään kerros mätitahnaa. Ripotellaan pintaan juusto ja pöritellään taikina rullaksi. Rullasta leikataan noin 1-1,5cm vahvuisia kiekkoja, jotka asetellaan pellille ja paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia. Aika tarkalla on tämä paistaminen. Kun kyseessä on voitaikina, se jää helposti sisältä taikinaiseksi. Eli reilusti saa tulla väriä pintaan.

Tämä hyrrä on yllättävän makuinen.  Jos ei tiedä, että sisällä on mätitahnaa, ei sitä maustakaan ihan heti arvaa.

Saaristolaisleipää ja kalajuttu

Aivan lyömätön yhdistelmä!! Jos siis sattuu tykkäämään mausteisesta leivästä ja kylmäsavu- tai graavilohesta. Itse en tosta kalasta, tai lähinnä sen suutuntumasta pidä, mutta tässä kohtaa kyseinen kala toimii myös mulle. Varsinkin tälläisenä leivän ja kalajutun kombona.

Saaristolaisleivän teko on niin pitkä prosessi, että jos työpäivän päälle aikoo satsin leipoa, pitää olla vähän asiallakin, ettei yötä myören tartte valvoa. Taikinan nostatus ja paisto, kumpainenkin ottaa aikaa 2-3 tuntia. Yleensä itse nostatan 2 tuntia ja paistan 2,5 tuntia. Aineksina käytetään monensorttista jauhoa, mutta ei suinkaan leipä voi olla näin makoisaa, jos sen pelkästä vehnäsestä tekee.

Toiset leipovat leivän piimään tai appelsiinimehuun, itse olen omanehusta tehdyn leivän kannalla. Tämän leivän leipominen ei ole lainkaan niin hankalaa, mitä käytettävien materiaalien määrästä tai mausta voisi olettaa. Tämä on oikeastaan helpoin leipä, mitä olen ikinä tehnyt.

Ainekset:

1 litra omenamehua
75 g hiivaa
3dl siirappia
1rki suolaa
3 dl maltaita
3 dl leseitä
3dl ruisjauhoja
9dl hiivaleipäjauhoja

siirappivettä voiteluun

Omenamehun on hyvä olla kädenlämpöistä. Huoneenlämpöiseen mehuun tehty taikina ei lähde kovin nopsaan nousemaan.

Sekoitan aina ensin suolan, pari ruokalusikallista siirappia ja hiivan keskenään, koska silloin hiivasta tulee juokseva ja sitä ei ole mitään ongelmaa saada sekaantumaan nesteeseen.

Sitten tähän hiivan, suolan ja siirapin seokseen sekoitetaan mehu, loppu siirappi ja kuivat aineet. Taikina jää melko löysäksi.

Paistamisessa käytän korkeita 1,8 litran foliovuokia paistossa. Vuokat voidellaan ja taikina tasataan niihin ja ne jätetään nousemaan liinan alle.

Nostatuksen jälkeen leipiä paistetaan 175 asteessa 2-2,5 tuntia. Paistamisen aikana leipien pintaa sivellään siirappivedellä.

Tämä leipä ei hetkessä pilaannu. Oikeastaan vaan paranee vähän vanhetessaan. Ei myöskään ole nuukalla, käyttääkö hiivaleipäjauhojen sijaan vehnäjauhoja tai vaikka sämpyläjauhoja.

Kalajutulla on varmasti joku oikea nimikin, mutta mulle riittää tämä kalajuttu. Tämä resepti on oma mukaelmani äitini tekemästä samankaltaisesta herkusta.

Ainekset:

200g kylmäsavustettua lohta
1 prk (150g) tuorejuustoa
1 punasipuli
1 prk smetanaa
2 keitettyä kananmunaa
lohen mätiä (100g tai oman maun mukaan)
tuoretta tilliä

 

Kaikki ainekset pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja sekoitetaan yhteen. Jos mädissä on nestettä, se on hyvä siivilöidä pois, ettei kalajutusta tule liian vetistä. Myös kananmunat on hyvä jäähdyttää täysin ennen niiden lisäämistä juttuun.

 

 

Sinappi

Itsetehdystä sinapista on tullut meillä kyllä lähes klassikko. Sitä ilman ei joulukinkku maistu joulukinkulta. Ja nykyään se on meillä omassa muodossaan vähän niin kuin semmonen juhannussinappikin. Eihän kaikki piittaa itsetehdyn sinapin mausta. Se on samanaikaisesti väkevää ja makeaa, mutta mun suuhun se sopii täydellisesti kinkun ja makkaran kanssa.

Sinapin perusohje on yksinkertainen;

2dl sokeria

2dl kermaa (kuohu tai vispi)

2dl sinappijauhetta

2 munaa

1/2rkl etikkaa

Hankalin asia, mutta ei tosiaan mikään ylitsepääsemättömän vaikea, on sinapin keittäminen. Tämä palaa pohjaan helposti ja sen jälkeen peli on menetetty. Eli tämän hankaluuden vuoksi keitän itse sinapin aina teflon päällysteisessä paksupohjaisessa MUUMIMAMMA-kattilassa <3.

Sinappia keittäessä ei lähdetä hyysikkään, eikä puhuta puhelimessa. Silloin poistetaan kaikki häiriötekijät ja keskitytään vain sen sinapin sekoittamiseen.

Kun kuivat ainekset on sekoitettu kattilassa, sekoitetaan joukkoon kerma ja munat. Hissuksiin tätä sitten keitellään niin, että mieluusti keitos vaikka kerran pulpahtaa, eli saavuttaa kiehumispisteen. Kattila pois liedeltä ja varmistetaan sekoittamalla vielä hetki että se ei jälkikäteenkään jässähdä kattilan pohjaan. Tämä jälkeen sekoitetaan seokseen etikka ja maustetaan esim. sekoittamalla joukkoon 1/2dl konjakkia tai 2 rkl sinapinsiemeniä. Tai vaikka molempia.

Sinappi on siksi mulle mieluisaa tehdä, että kunhan se perussetti on kasassa, sitä voi tuunata ihan miten tahtoo. Mulla on sanonta, joka koskee sinapin lisäksi kyllä montaa muutakin keittiössä tekemääni; ”Tämon hyvää! Ettekä ikinä toiste tuu saamaan samanlaista…” Eli heitän ripauksen sitä ja toisen tätä, enkä mieti sitä, miten paljon mitäkin meni mukaan, vaan sitten kun se maistuu hyvältä, se on valmista.

Erilaisia variaatioita sinapin maustamisessa on ainakin seuraavat;

  • Kokeile tavallisen sokerin sijaan ruokosokeria tai korvaa osa sokerista hunajalla
  • Koko nesteen tai osan kermasta voi korvata vedellä. Kerma pehmentää makua ja yleensä itse käytän vain kermaa. Sinappijauheissa on vähän eroja ja ilmeisesti sen vuoksi koostumus voi olla eri kerroilla vähän toisistaan poikkeavaa. Jos sinappi keittämisen loppuvaiheessa tuntuu kovin kankealta, oon lisännyt joukkoon vähän vettä ja jatkanut hetken vielä keittämistä. Sinappi kun ei siitä jäähtyessään ainakaan lievisty vaan päinvastoin siitä tulee helposti vähän tönkköä.
  • Etikka voi olla tavallista maustamatonta etikkaa, valkoviinietikkaa, balsamiviinietikkaa (tämä tummentaa mukavasti sinapin väriä)… Ihan sitten oman maun mukaista etikkaa ja määrääkin voi pienissä määrin muunnella makunsa mukaiseksi.
  • Mausta sinappi konjakilla, jaloviinalla, pilkotulla chilillä, valkosipulilla, sinapinsiemenillä, pienellä määrällä siirappia, ripauksella suolaa… Tässäkin on lähestulkoon oma mielikuvitus rajana. Toki maustamien voi vaikuttaa vähän säilyvyyteen. Eli jos mausteena käyttää jotain nopeasti pilaantuvaa, se ei sinapissakaan säily sen kauempaa.

Sinappi säilyy hyvänä 2-4 viikkoa. Säilyvyys vähän riippuu niistä käytetyistä mausteista ja kermasta sekä siitä, onko purkki avattu ja lämmennyt huoneenlämpöiseksi monta kertaa. Mun on tähän huono kertoa mitään käytännön esimerkkejä, kun meillä ei sinapit kauaa vanhene, kun ne jo syödään pois kuleksimasta.

 

Kurpitsat kiertoon

Onhan se vähän amerikkalainen juhla tämä halloween, mutta jostain syystä kiehtoo mua. Jo edellisinäkin vuosina oon ostellu kaikkea pientä tähän kekriin liittyvää krääsää ja viime vuonna sitä syheröä oli kertynyt jo niin paljon, että jouduin tekemään yläkaappiin niille ihan oman säilytystilan. Kunnes tänä vuonna sitten karkas mopo käsistä ihan täysin. Sen lisäksi, että käteen jäi halloween tyynyliinat, uliseva pääkallo, kauhukankaat ja muu välttämätön, kiersin kaupasta toiseen vertaillen kurpitsatarjontaa. Kun sitten syksyn mittaan sain keittiön pöydälle kasattua valkosävyisen halloweenasetelman kurpitsoista, tuntui että nythän tää homma vasta toimii!

Lopulta huomasin, mihin olin ihan tiedostamattomasti tähdännyt; halusin pitää lapsille halloweenjuhlat. Oikeen semmoset kauhunaamiaiset. Pojalle ei oltu syksyllä pidetty kaverisynttäreitä ja naapurin pojalla oli sama tilanne. Niinpä hoidettiin homma naapurin kanssa yhdessä ja poikien koko luokka oli juhlimassa mukana. Niinpä 27 12-vuotiasta riekkui siinä yhden illan ja vaikka raskasta se oli, varsinkin jälkien siivoaminen, niin oli kyllä vaivan arvoistakin.

No ongelmaksihan muodostui sitten ne kurpitsat… En oo sota-ajan lapsi, mutta mun mielestä on kamalaa heittää menemään ruokaa. On se sitten pilaantunutta tai vielä syötävää. Ja vaikka nämä kyseiset kurpitsat oli jo tehtävänsä täyttäneet koristeina, niin syömäkelpoisiahan ne vielä oli.

Oon tehnyt pari kertaa kurpitsasta pikkelssiä, mutta se ei välttämättä oo mitenkään mun suosikkia. Se kun maistuu vaan etikalle ja neilikalle ja semmoselle… Niinpä kaivelin netistä reseptit kehiin ja yllättävän paljon tuli vastaan kurpitsaherkkujen ohjeita. Piirakkaa, keittoa ja laatikkoa. Niin ja sitä pikkelssiä. Päätin, että teen joulupöytään kurpitsalaatikkoa ja kylmään syysiltaan kurpitsakeittoa.

Isännän kanssa oli juuri eräänlainen rajapyykki saavutettu ja meuhkasin sen juhlimista kurpitsaherkkuillallisen merkeissä. Tavoitteena oli pehmeä ja maukas keitto tuoreen patongin kanssa. Ja samoilla lämmöillä ajattelin sitten nakata ne laatikot uuniin.

Työjärjestys oli seuraavanlainen;

· Kurpitsat pilkottiin lohkoihin ja niiden rihmainen sisus ja siemenet kaiverrettiin pois.

· Tämän jälkeen kurpitsat levitettiin uunipellille kuoripuoli alaspäin.
· Pelti uuniin ja lämpö noin 150 astetta. Siellä paahdoin kurpitsoja 30-45 minuuttia. · Kun kurmitsat oli jäähtynyt sen verran, että kärsi kättä, kaiverrettiin kurpitsan ”hedelmäliha” astiaan niin, että kuori jää käyttämättä.
· Nämä ihanat, eri keltaisen sävyiset kurpitsapalat sitten sauvasekoittimella muusiksi.

Tässä kohtaa satsi menikin sitten kolmeen eri osaan. Yhdestä osasta ryhdyin tekemään sitä keittoa. Toinen osa meni jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää, koska alkoi ilta loppumaan kesken ja ajattelin kurpitsalaatikon teon vaativan kuitenkin edes vähän ajallista panostusta. Kolmas osa meni pakastimeen. En tiedä kuinka sen käy, mutta kurpitsamäärä yllätti minut… en arvannut muusia tulevan ihan noin paljon. Enkä tiedä kuinka sen pakastimessa käy. Mutta sen tulen varmasti näkemään ja jos kaikki menee hyvin, tulen käyttämään sen sitten jossain vaiheessa siihen kurpitsapiirakkaan. Kurpitsojahan oli melkoinen määrä; kaksi oranssia halloween-kurpitsaa, kaksi valkoista ja yksi keltainen matala malli, yksi vaalean vihreä, yksi tumman vihreä ja yksi myskikurpitsa.

Sitten keittelin sitä kurpitsamössöä. Lisäsin heti kermaa joukkoon, että siitä tulis vähän notkeampaa. Hetken perästä lisäsin myös vettä. Keittelin (olosuhteiden pakosta) tätä kurpitsamuusia melko pitkällisesti. Varmaan kolme varttia hiljaisella lämmöllä, vaikka vähempikin olisi varmasti riittänyt. Sitten survoin sauvasekoittimella vielä uudestaan keiton ja lisäilin vettä niin kauan, että koostumus oli se, mitä hain. Maustoin suolalla, inkiväärillä ja ripauksella cayennepippuria. Kaikea maun oman mukaan. Kun maku miellytti mun hermoja, päätin, että se on valmista.

Tämä keitto oli kyllä semmosta herkkua, että ei jää viimeiseksi kerraksi, kun meillä keitetään sitä. Isäntä oli koko päivän peljännyt, että kuinka osaa näytellä että keitto maistuu hälle. Hän oli kyllä ylättyneempi kuin minä, olin itse silti maistanut joskus aiemmin kurpitsakeittoa jossain. Maku ja koostumus muistuttaa pitkälti juuressosekeittoa.

Koko iltahan siinä meni, mutta meni kyllä sitten toteen. Kurpitsa on ehkä vielä vieras kasvis meille suomalaisille, mutta veikkaan, että tulevaisuudessa yhä useampi tulee huomaamaan sen käytettävyyden ja monipuolisuuden.