Täytekakku pystyväleillä

Tällä pystyvälityylillä kasattu kakku on ollut mun suosikki jo pitkään ja nyt kun tällaisen tein, ajattelin kertoa siitä ja sen mainioista ominaisuuksista viimein myös tänne.

Kakkuun tulee siis pystyvälit, eli toisin sanoen se kasataan rullalle kuin ylisuuri kääretorttu. Ehkä se taika piileekin sitten juuri siinä, että tällä tapaa kasattuun kakkuun tulee enemmän täytettä sen kuitenkin pysyessä kasassa ja paikoillaan (tarkoitan lähinnä sitä, että kakun pohjan kerrokset eivät luistele pois sijoiltaan, tai päälle tulevan kakun painosta alimman täytevälin kermat eivät tursuile ulos. Kun niinkin on joskus käynyt…).

Suosin perunajauhopohjaa. Ohje kääretorttupohjaan edellisessä kirjoituksessani puolukkaisesta kääretortusta.

Jäähtynyt pohja leikataan neljään yhtä leveään kaistaleeseen. Kaistaleet irrotetaan esim. veitsellä leivinpaperista, että ne sitten varmasti saa siitä irti, kun niitä ryhdytään nostamaan paikoilleen. Ensimmäiselle kaistaleelle levitetään täytteet ja se kääritään rullalle siinä leivinpaperin päällä. Rulla nostetaan pystyasentoon kakun keskustaksi ja sen jälkeen loppuihin kaistaleisiin levitellään yksitellen täytteet ja nostellaan rullan jatkoksi alkamaan aina siitä, mihin edellinen kaistale päättyi.

Jos teen isomman 8 munan kakun (johon käytän kahta torttupohjaa), tapaan lopuksi laittaa valmiiksi pyöritellyn kakkupohjan ympärille sopivan kokoisen irtopohjavuoan reunan. Kun täytetty kakku oleentuu sitten seuraavaan päivään asti, reunus muotoilee samalla kakkua. Kaistaleiden ja täytemäärien vahvuudet kun aiheuttavat helposti sen, että kakun muoto ei olekaan täysin pyöreä. Tämä taas aiheuttaa ongelmia sitten päällystettäessä kakkua.

Kakun päältä tasaan suurimmat epätasaisuudet täytteellä. Näin ei päällystettä tarvitse tuhrata niin paljoa kolosiin ja aukkoihin, koska eihän tämä tällaisena raakileena tasainen ole mistään suunnasta tarkasteltuna.

Pienen 4 munan mustikka-vadelmakakun kasasin seuraavin aineksin;

1 perunajauhokääretorttupohja

Mustikkamarmeladia

5 dl vispikermaa

1,5 prk maitorahkaa

Städer vadelmamoussejauhetta

Väliin tulevaan kermaan sekoitin vadelmamoussejauheen ohjeen mukaisesti sekä 0,5 prk maitorahkaa. Ensin levitin pohjan kaistoihin mustikkamarmeladia ja sen jälkeen vadelmakermamoussea. Kakkua en kostuttanut millään, koska ohuet kakkusuikaleet imevät mukavasti kosteutta täytteestä, eikä kakku jää lainkaan kuivaksi.

Seuraavana päivänä päällystin kakun sokerilla ja rahkalla terästetyllä kermavaahdolla. Pursotteet on mustikkamarmeladilla maustettua kermarahkaa  sekä edelliseltä päivältä kääretorttuhötinöistä ylijäänyttä kreemiä.

Aavistus kinuskia kruunaa puolukan ja kirsikan makuisen kääretortun

Pääasiallisesti olin tekemässä täytekakkua ja siinä samoilla lämmöillä leivoin kääretortun, kun materiaalit ja täytteetkin oli vähän niin kuin samaa sarjaa. Maku piti kuitenkin saada kumpaankin omanlaiseksi, joten kaivelin läpi hillo-, marmeladi ja moussejauhevarastoni. Päivänsankarin toiveesta täytekakkuun päätyi mauksi mustikka ja vadelma, joten kääretorttuun käytin viime joululta jääneen kirsikka-puolukka-torttutäytteen. Oli mukava päästä hyödyntämään purkki, joka ei ehkä ensi jouluun asti olisi hyvänä enää säilynyt.

Kääretorttupohja syntyy ihan perussetillä, eli ainekset siihen;

4 kananmunaa

1 lasi sokeria

1 lasi perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi ja mukaan sekoitetaan yhdistetyt kuivat aineet. Toisinaan laitan kääretortun pohjaan vehnä- ja perunajauhoja puolet ja puolet, mutta tällä erää käytin vain perunajauhoja.

Pohja paistetaan uunin keskitasolla noin 12 minuuttia 175 asteen lämpötilassa.

Pöydälle levitän leivinpyyhkeen, jonka päälle tulee leivinpaperiarkki, jonka päälle taas on ripoteltu hienoa sokeria. Sokerin tehtävä on estää pohjan tarttumista leivinpaperiin ja onhan se ihan kivan näköistäkin tortun pinnassa. Pyyhkeen tarkoitus on olla leivinpaperin apuna käärittäessä torttua rullalle. Paistunut pohja kumotaan leivinpaperin päälle kuumana, eli välittömästi kun se otetaan uunista. Torttupohjan annetaan jäähtyä. 

Puolukka-kirsikkamarmeladin (koko purkin) levitin pohjan päälle kuin olisin voidellut leipää 😃 vatkasin 2 dl kermaa vaahdoksi ja lisäsin siihen purkin rahkaa ja mausteeksi sokeria. Kerma-rahkaseoksen levitin marmeladin päälle niin, että seosta ei levitetä ihan saumaksi jäävään reunaan asti. Näin saa todennäköisemmin käärittyä pitkon kasaan niin, että täytteet ei pursua rullan edellä ja lopuksi pullahda ulos…

Koska puolukka ja kinuski ovat täydellinen makupari, halusin mukaan vielä sitä kinuskin makua. Tein makeutetusta kondensoidusta maidosta sekä voista kreemin, jota voi pursottaa. 100g pehmeää voita ja puolikas purkki kondensoitua maitoa vatkataan kiinteäksi vaahdoksi. Jotain pientä ongelmaa oli tekovaiheessa, kun seos meinasi juoksettua. Vatkatessa se näytti taas hyvältä, mutta hetken seistyään se näytti juoksettuneelta. Niinpä seisotin seosta pari tuntia jääkaapissa ja vatkasin sen uudestaan. Sitten kreemin koostumus tuntui paremmalta.

Kreemistä pursotin tortusta leikattujen kolmiopalojen päälle ruusukkeet, jotka todellakin kruunasivat nämä annokset. Voi olla, että pääasia, eli se kakku ei maussa vedä vertoja näille leivoksille, mutta sen tiedän vasta huomenna 😊

Pellillinen porkkanapiirakkaa tai porkkanamuffinssit

Porkkanapiirakka on sellainen kestosuosikki. Sen maun vain tietää hyväksi ja jos tarjolla on vaihtoehtoja, porkkanapiirakka ei petä koskaan, jos muista ei ulkonäön perusteella voisi varmaksi tietää.

Muistan kun ensimmäisen kerran maistoin porkkanapiirakkaa. Aikajanalla se osuu varmaan noin 25 vuoden taakse. Nykypäivään verrattaessa melko lapsellisella mallillahan silloin leipominen yleisesti vielä oli ja oli aika kummallinen ajatus, että makea piirakka sisältää porkkanaa. Ja että porkkanaa sisältävä piirakka maistuukin kanelilta. Ja että sulatejuusto makean piirakan kuorrutteessa kruunaa koko keksinnön…  Käytänkö sitten kuorrutteessa sulatejuustoa tai modernimmin tuorejuustoa, se vähän riippuu tilanteesta. Mutta silloin 25 vuotta sitten en tainnut vielä edes tietää, mitä on tuorejuusto saati että sitä olis leivontaan voinut käyttää.

Porkkanapiirakkaa leivon kyllä muulloinkin, mutta jotenkin vaan niin sopivasti tämä istuu juuri pääsisäisleivontaan. Sama taikina toimii piirakkaan ja muffinsseihin. Muffinssit on kyllä söpöjä, muta piirakka edustaa sitä perussettiä; pienellä vaivalla paljosti palasia.

Käytän leivonnassa usein vehnäjauhojen sijasta spelttijauhoja. Varsinkin tällaisiin tummempiin ja muutenkin rakenteellisiin leivonnaisiin spelttijauho sopii oikeastaan paremmin, kuin vehnäjauho. Spelttijauhot tuovat siis enemmän tuntumaa, vaikka niiden terveellisyys ei vehnäjauhoista eroakaan. Määrälisesti korvaan jauhot 1/1, vaikka joskus jostain kuulin ettei spelttijauhoja tarvitsisi käyttää ihan niin paljoa kuin vehnäjauhoja, koska ne turpoavat enemmän. Tällaista turpoamista en kyllä ole havainnut, mutta jos joku tästä tieteellisen todisteen esittää, en väitä vastaan ja saatan vaikka jatkossa toimia toisin.

Porkkanapiirakan ainekset koko pellilliseen (huom 60cm uuni!)

·         n. 500g                            porkkanoita

·         6 dl                                   spelttijauhoja (tai vehnäjauhoja)

·         4 tl                                    leivinjauhetta

·         3 tl                                    jauhettua kanelia

·         300g                                 voita

·         7                                        kananmunaa

·         4 dl                                   sokeria

·         4 tl                                    vanilijasokeria

Kuorrutus

·         100 g   voita

·         2 pkt   tuorejuustoa (Esim Philadelphia 175g / rasia)

·         5 dl      tomusokeria

(Halutessa voi maustaa kuorrutteen vaniliinisokerilla)

Porkkana raastetaan ja voi sulatetaan. Voi ja porkkanaraaste yhdistetään. Munat ja sokeri päräytetään vaahdoksi ja kuivat aineet sekoitetaan yhteen. Muna-sokerivaahtoon lisätään porkkana-voiseos sekä kuivat aineet ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. 

Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle pellille ja pohjaa paistetaan noin 25 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Samasta taikinasta tehtyjen muffinssien paistoaika on noin 20 minuuttia.

Kuorrutteen ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Kuorrutusta vatkataan kunnes se hieman kuohkeutuu ja se levitellään jäähtyneen pohjan päälle.Ensin kannattaa sekoittaa voi ja tomusokeri yhteen. Yleensä porkkanapiirakan näkee mantelirouheella koristeltuna ja hyvinhän se siihen istuukin, mutta varsinkin näin pääsiäisenä nämä suorastaan huutaa koristeekseen sitä pikku porkkanaa. Porkkanat teen sokerimassasta tai marsipaanista ja niitä voi säilyttää huoneenlämmössä ja kuivassa paikassa kunnes ne pääsee leivonnaisten päälle juuri ennen tarjoilua.

Suklaiset marsipaanibrowniespalat

Nämä browniet eivät ole ihan niin makeita kuin kolmen suklaan browniet, joista aiemmin kirjoittelin. Tumma suklaa ei tee leivonnaisesta ylimakeaa, mutta antaa sille voimakkaan maun. Taikinan väliin makua ja mehevyyttä tuomaan käytettävä marsipaani maistuu sen verran vahvasti, että varsinkin marsipaanista pitäville herkkusuille tämä on kokeilemisen arvoinen leivonnainen. Itselleni ihan tervetullut uusi muoto marsipaanille leivonnassa.

Alkuperäinen ohje löytyy kirjasta ”Browniet, Cookiet & Co.”, mutta olen muokannut ohjetta jonkin verran; vienyt sitä siihen suuntaan, että koko on järkevä ja koostumus miellyttää. Muokkaan ohjeita yleensä myös siksi, että pienemmissä erissä myytävät materiaalit kuluisivat aina kaikki kerralla, ettei niitä jäisi jotain olematonta määrää kaappiin kuivumaan ja vanhenemaan, kun lopulta ne päätyisivät vain pois heitettäväksi.

Ainekset;

300g voita

300g tummaa suklaata

5 munaa

3 dl sokeria

4,5 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

3 tl vaniliinisokeria

200g marsipaania

2 dl kermaa

Voi ja suklaa sulatetaan yhdessä. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään yhteen ja siivilöidään muna-sokerivaahtoon jonka jälkeen mukaan lisätään voi-suklaasula.

Kerma ja marsipaani sekoitetaan tahnaksi esim. tehosekoittimella. Sähkövatkaimellakin se onnistuu jos marsipaani on riittävän pehmeää.

Taikinasta puolet levitetään tasaiseksi kerrokseksi noin 30×30 kokoiselle pellille. Marsipaaniseos laitetaan pursotinpussiin ja pursotellaan raidoiksi tai ruuduiksi taikinan pintaan niin, että sitten valmiista levystä paloiksi leikattaessa marsipaania osuu jokaiseen leikattavaan palaan. Loput taikinasta levitetään pursotetun marsipaanin päälle.

Kiertoilmauunin lämpö 175 astetta ja paistoaika noin 25 minuuttia.

Paiston jälkeen jäähdytetään leivonnainen kunnolla, jonka jälkeen se voidaan leikata halutunlaisiksi paloiksi.

Tämä leivonnainen paranee hieman oleentuessaan; pari päivää jääkapissa tekee ihmeitä maulle. Myös pakastettavaksi nämä palat sopivat.

Suklaabrownies – 3 suklaata

Suklaa- mikä ihana syy leipoa! 😃

Olin kuullut puhuttavan brownies-leivonnaisista, mutta meni jonnin aikaa asiaa sisäistäessä. Ehkä amerikkalaisuus paistoi niin lujaa läpi, että periaatteessa piti vain vastustella. Mutta eipä olis kannattanut. Ihanan suklainen, kostean mehevä ja helppo, hieman ehkä ylimakea leivonnainen joka sykähti heti kohrilleen. Muutamaa reseptiä kokeiltuani päädyin kehittelemään oman reseptin, yhdistelemällä kaikki parhaat puolet eri kokeiluista.

Tämä ohje on niin helppo, että näitä tekee leppoisasti vaikka yhdessä lasten kanssa. Eikä tämän tekemisessä tarvita edes sähkövatkainta. Browniesit voi myös pakastaa valmiina annospaloina.

Ainekset

  • 200 g voita
  • 200 g tummaa suklaata
  • 5 munaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1,5 dl fariinisokeria
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl tummaa kaakaota
  • 4 tl vaniliinisokeria
  • 100 g maitosuklaata
  • 100 g valkosuklaata

Voi ja tumma suklaa sulatetaan miedolla lämmöllä kattilassa. Jäähdytetään hieman ja mukaan sekoitetaan ensin sokeri ja sitten kananmunat. Ja muistutan, että oikea voi on se parhaiten makua leivonnaisiin antava rasva. Niin myös tässä tapauksessa.

Maitosuklaa ja valkosuklaa rouhitaan karkeaksi rouheeksi ja sekoitetaan yhteen kaikkien kuivien ainesten kanssa.

Ainekset yhdistetään ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Taikina levitetään leivinpaperilla vuorattuun, kooltaan noin 30 x 30 vuokaan tai pellille.

Paistetaan 175 asteisessa noin 25 minuuttia.

Jäähtyneestä levystä leikataan neliön muotoisia paloja.

Lieneekö suklaalla enää kovin parempaa muotoa olemassakaan? 😋

Jäätelöcharlotte

Mahdollisesti Pirkan mainoksessa tai lehdessä näin tämän kaltaisen kakun ohjeen ja siitä on taas aikaa ainakin se vuosikymmen jos ei jopa kaksi. Siitä lähtötilanteesta taas olen soveltaen edennyt ja muokannut tästä mieleiseni kakun. Ehkä tämän jäätelökakun teko on astetta vaivalloisempaa, kuin pelkkä  jäätelöpalojen kasaaminen torttupohjan päälle, mutta onhan tämä nyt aika näyttävä tarjottava. Ja maistuva.

Idea on siis kääretorttu, jonka siivut asetellaan pyöreään vuokaan ja sisäosa täytetään jäätelöllä.

Kääretortun ainekset (50cm uunipelti);

  • 4                           munaa
  • 2 dl                       sokeria
  • 1,5 dl                  vehnäjauhoja
  • 0,5 dl                   perunajauhoja
  • 1 tl                        leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sekoitetaan muna-sokerivaahtoon.

Seos levitetään tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paistetaan 10-12 minuuttia 200 astessa.

Pohjan paistuessa asetetaan pöydälle leivontaliina, jonka päälle taas asetetaan leivinpaperi. Leivinpaperin päälle sirotellaan hieman sokeria.

Kun pohja on paistunut, kumotaan se sokeroidun leivinpaperin päälle heti kuumana. Paistoleivinpaperi poistetaan välittömästi pohjasta. Pohjaa voi hieman ”koulia” paistossa käytetyn leivinpaperin avulla; asetetaan leivinpaperi uudestaan pohjan päälle ja rullataan pohja rullalle niin, että päällimmäinen leivinpaperi rullaantuu pohjan mukana. Pohjaa ei tarvitse jättää näin, vaan se puretaan samantien takaisin laakeaksi. Annetaan pohjan jäähtyä.

Täyte;

  • n 2 dl                   suklaalevitettä
  • 2,5 dl                   kermaa vaahdoksi vatkattuna
  • Kerman sekaan esim. pieniä toffeepaloja ja valkosuklaarouhetta.

Suklaalevite levitetään tasaiseksi kerrokseksi kääretortun pohjan päälle. tässä vaiheessa ei niin haittaa vaikka pohja olisi vielä pikkusen lämmin. Kuitenkin ennen kerman levitystä pohjan täytyy olla täysin jäähtynyt. Kermaa levitettäessä kannattaa kerma jättää pois noin 3 cm kääretortun ”loppupäästä”. Kun torttua rullataan, rulla ajaa aina hieman täytteitä edellään ja jos loppupäässä on liian vahvasti täytteitä, ne purskahtaa lopulta ulos.

Kääretorttu kääritään pitkältä sivulta rullaksi. Rullaamisessa käytetään apuna alla olevaa leivinpaperia ja liinaa. Sauma jätetään rullan alapuolelle ja kääritään leivinpaperista ja liinasta tiivis paketti rullan ympärille. Torttu jäähdytetään kunnolla jääkaapissa, niin se pysyy paremmin kuosissaan, kun sitä leikataan.

Kääretortusta leikataan tasaisia, noin 1-1,5 cm vahvuisia viipaleita ja ne asetetaan pyöreäpohjaisen metalli- tai lasivuokan pohjalle ja reunoille. Reunimmaiset viipaleet puolitetaan, että saadaan vuorattua astia mahdollisimman täydellisesti.

Tähän torttupohjaan oma jäätelösuosikkini on Valion nougat-jäätelö. Astian koosta riippuen sitä tarvitaan 1-2 litraa. Jäätelön annetaan pehmetä huoneenlämmössä jonkin aikaa. Kun se on lusikoitavaa, ladotaan se kääretorttuviipaleiden päälle kulhoon. Jäätelöä painellaan kerroksittain niin, että väliin ei jää ilmataskuja.

Kun kulho on täynnä jäätelöä, laitetaan koko komeus pakastimeen jähmettymään. Varmasti sen pari tuntia täytyy malttaa antaa sen olla vielä pakkasessa ennen tarjoilua.

Kulhoa lämmitellään hieman pinnasta ja kakku kumotaan lautaselle. Herkkua!

Mansikasta ja kaurasta se kaikkein paras torttu

Tortun ohjeen olen saanut parikymmentä vuotta sitten ystävältäni Marilta. Iso kiitos Marille tästä, koska tämä torttu (tai kakku, mikä sen lopullinen määritelmä voisi ollakaan) on niin herkullinen, että ohjeen saatuani ei ole ainoatakaan mansikka-aikaa mennyt ohi ilman, että tätä torttua olisi meillä syöty. Ja nyt taas. Tässä yhdistyvät maut täydentävät toisiaan ja suosittelen kokeilemaan, jos mansikat maistuu. Kaiken lisäksi tämän tortun tekeminen on nopeaa ja niin helppoa, että lapsikin osaisi tämän tehdä. Pelkästä kaurasta valmistettuna sopii myös keliaakikoille.

Pohjan ainekset

  • 8 dl Kaurahiutaleita
  • 2dl sokeria
  • 200 g sulatettua voita

Ainekset sekoitetaan yhteen. Massa jaetaan kahtia ja kummastakin osasta muotoillaan pyöreä ja litteä ”leipä” pellille, leivinpaperin päälle.

Leipäset paistetaan 175 asteessa noin 8-10 minuuttia. Paistaessa kannattaa olla tarkkana, sillä liikaa paahtuessaan kaurahiutaleet maistuu herkästi palaneelta.

Täytteen ainekset

  • n 1litra mansikoita lohkottuna
  • 4 dl kermaa
  • 2 dl rahkaa
  • Sokeria oman maun mukaan

Kerma vatkataan vaahdoksi ja rahka lisätään siihen. Maustetaan vaahto sokerilla.

Tortun kasaaminen aloitetaan pohjasta, jonka päälle laitetaan noin puolet kermasta ja mansikoista. Toinen pohja laitetaan väliin ja sen päälle taas toinen puoli kermasta ja mansikoista

Torttu on parhaimmillaan heti tuoreeltaan kun pohja on rapea, eikä mansikoiden kosteus ole vielä pehmentänyt pohjaa.

Makoisia herkkuhetkiä mansikkasuut! heart

Keikauskakun päivitys

Tämä leivonnainenhan on hitti siltä ajalta, jolloin ananas oikeasti oli se eksoottisin suomalaisten tuntema hedelmä. En muistanut, että se maistuu näin hyvältä, mutta aina paree! Ehkä lapsena se fariinisokerin, voin ja ananaksen kombo oli niin paljon makosampaa suuhun, että sitä keskittyi ennemmin siihen rusinaan eikä se itse pulla sitten niin maistunutkaan. Vaikka käytin juuri jälleen kerran ehkä huonointa vertausta ikinä. Minä kun en tykkää rusinoista pullassa ja syön mieluummin pullan siitä rusinan ympäriltä…

keikauskakun taikina

150 g voita
2 dl ruokosokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria
0,5 dl ananasmehua

Vuokaan

50 g voita
1,5 dl fariinisokeria
5 ananasrengasta
punaisia säilykekirsikoita

Uunin lämpötila 175

50g voita palasina levitellään vuokaan (halkaisija noin 24cm) fariinisokerin kanssa. Vuoka laitetaan uuniin, kunnes voi on sulanut. Tämän jälkeen ananakset ja kirsikat asetellaan vuokaan oman mielikuvituksen mukaiseen muotoon… Klassinen kuviohan on kokonaiset renkaat, joiden keskellä on kirsikka, mutta voi sitä myös olla rohkea ja rikkoa rajoja! 😀

 

Pehmeä voi ja ruokosokeri sekoitetaan yhteen. Päivitin taikinan sokerien osalta tälle vuosituhannelle. Nyt kun olen kokeillut erilaisia sokereita, olen todennut että aina kun se vaan on mahdollista, kannattaa käyttää ruokosokeria tai muuta sopivaa sokeria, jossa makeuden lisäksi on myös makua. Voi-sokeriseokseen lisätään munat yksitellen ja sekoitetaan massa jokaisen munan jälkeen ja lopuksi oikein kuohkeaksi. Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään ja sen jälkeen taikinaan vuorotellen ananasmehun kanssa.

Taikina levitetään hedelmien päälle vuokaan ja paistetaan kakkua noin 35 minuuttia uunin keskitasolla.

Halusin kokeilla tämän leivonnaisen muodonkin päivitystä ja jollain tapaa se onnistuikin.

 

Vaati ensimmäisen yrityksen jälkeen vielä hieman työstöä ja kehittelyä, mutta pelittää tälläkin tavalla. Sain nimittäin päivällä ihan valtavan ajatuksen siitä, että heitän muffinssipellin koloihin ananasrenkaat ja niiden keskelle kirsikat. Mutta pettymys oli kotiin päästessäni valtaisa; eihän normikokoinen muffinssipelti siihen taipunut. Tai ne ananakset. Jompikumpi. Ei ananasrengas mahdu sinne pohjalle kokonaisena millään. Siksi käytin ananaspaloja ja asettelin niitä lohkoja kirsikan ympärille.

 

Toisella yrityksellä ajattelin asiaa toisin. Koska ananas pehmenee uunissa, sen ei tarvitse olla niin täydellisesti siinä kolon pohjalla. Niinpä asettelin kirsikan keskelle, käytin ohuempia ananasrenkaita ja tumppasin sen ananasrenkaan siihen kirsikan ympärille. Hieman renkaan muoto kärsii ja pääosin se jää reunoja vasten pystyyn, mutta uuni korjaa ja kaunistaa. Lopputulos oli nyt vähän liian… ananasmainen. Ananaspitoinen. Ananainen. Liikaa ananasta! Että jos sitte semmosesta tykkää…

 

Yhteen muffinssipellilliseen yllä olevan taikinaohjeen määrä on hieman yläkanttiin, mutta taikinaa saa kyllä laittaa reilusti niin, että taikinan pinta tulee tasan aukkojen yläpinnan kanssa. Taikinaa valuu lämmetessään hedelmien tekemiin kolosiin ja nousee sitten melko hallitusti.

Kinderpiirakka

Se on tämä nimi, joka ohjaa mua niin paljon tässä leivonnaisessa, että mielestäni kyseessä on selkeästi pääsiäisleivonnainen. Valtavan makea ja ihana ja maistuva ja suklainen piirakka, joka hakee veroistansa. Mikä mahtavinta; kun tämä tehdään pellille, makeuden vuoksi leikattujen palojen ei tarvitse olla kovin isoja ja silloin sitä oikeasti riittää pitkälle.

Olen kokeillut tehdä tätä parillakin eri ohjeella ja variaatioita tästä herkusta netissä kyllä piisaa. Kaikki varmasti yhtä herkullisia. Silti makuun nähden tässä on taas yksi leivonnainen, joka on oikeasti helppo tehdä. Tärkeintä mielestäni on, että valitsee oikean kokoisen pellin. Ettei yritä levittää taikinaa liian laajalle alalle, vaan siihen pohjaan tulee edes jonkin verran vahvuutta. Myös päällyskerrosten vahvuus on merkittävää.

Se, minkä itse teen hieman muista poikkeavalla tavalla, on se suklaa. Eli ainakin ohjeissa joihin itse olen törmännyt, suklaa sulatetaan ja levitetään jäähdytetyn voikreemin päälle. Kyllähän sekin käy, mutta itse olen sillä kannalla, että kun suklaan sulattaa pienen kermamäärän kanssa, suklaasta tulee helpommin kylmän kreemin päälle levitettävää. Leikkaaminenkin onnistuu huomattavasti paremmin, kun suklaa ei lohkeile veitsen alla, vaan leikkaantuu sievästi. Eli suklaasta tehdään hieman sellainen ganache-tyyppinen. Jos kuitenkin käyttää pelkkää sulatettua suklaata, se kannattaa levittää pieninä erinä piirakan päälle, että ehtii levittämään suklaan ennen kuin se jämähtää.

POHJA 60cm uunin pellille
3 dl sokeria
3 dl ruokosokeria
5 dl vehnäjauhoja
4 tl vaniljasokeria
2,5 tl leivinjauhetta
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
200g sulatettua tummaa suklaata
3 dl kiehuvaa vettä
200 g sulatettua voita tai margariinia
4 munaa

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja kiehauta vesi (samassa kattilassa) ja sekoita kuivien aineiden joukkoon. Sekoita taikinaan sulatettu suklaa. Sekoita munat yksitellen taikinaan.

180 astetta, 35-40 min.

Piirakkapohjan tulee olla täysin jäähtynyt ennen kuin päälle levitetään kreemi.

KREEMI
150 g voita
5 dl tomusokeria
4 tl vaniljasokeria
2 keltuaista

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri ja keltuaiset yksitellen ja vatkuloi tasaiseksi massaksi. Levitä kreemi jäähdytetyn pohjan päälle ja jäähdytä koko keksintö hyvin esim. pakastimessa.

KUORRUTUS
300 g maitosuklaata sulatettuna
3 rkl kermaa

Sulata suklaa teflonkattilassa kerman kanssa. Vahdi ja sekoita, kunnes suklaa on täysin sulanut ja massa on tasaista ja kiiltävää. Levitä hieman jäähtynyt suklaaseos kreemin päälle pienissä osissa, koristele ja jäähdytä. Piirakan voi leikata huoletta valmiiksi paloiksi ja pakastaa.

 

Omassa kinderpiirakkaverisossani on pääsiäisen hengessä koristeena pikkusia munia. Noita tollasia pieniä ihania irtokarkkihyllystä ostettavia munia tai sitten teen candy meltsesitä silikonisella munamuotilla kiiltäviä ja aika kivan näköisiä kavereita koristeeksi. Perinteisempi versiohan on sulattaa valkosuklaata raidoiksi tai marmorikuvioksi päälle. Mutta minä luotan munaan.

Päivää vaan ystävät!

Oikeen kliseiden klisee, mutta ystävänpäivähän voi olla vaikka joka päivä. Mutta eihän se haittaa, että kalenterikin muistuttaa välillä ystävien tärkeydestä. Eihän ystävänpäivän tarvitse tarkoittaa yletöntä krääsää ja turhuuden palvomista. Päinvastoin. Ystävänpäivän kaupallisuus voidaan unohtaa samantein ja keskittyä siihen olennaiseen, eli ystäviin, rakkaisiin ja heidän hemmotteluun. Tästäkin päivästä voi ammentaa itselle ja muille hyvän mielen. Ja täyden vatsan.

Parhaiten osaan hemmotella siis herkkujen avulla. Pikkuleipiä, täytekakkuja, piirakoita… Ihan mitä tahansa leivonnaisia ja kaiken käsistään lähtevän kun voi tuunata ystävänpäivän mukaisesti sydämillä ja hemepillä koristeilla.

Tällä erää leivoksen muoto kehittyi mielessäni sitä mukaa kun sitä rupesin tekemään. Eli aikomuksena oli tehdä murotaikinasta keksin muotoinen pohja ja päällynen, törsötellä väliin ja päälle jotain kermaista moussea ja koristella nätiksi. Mutta tekovaiheessa muistin erään Kuortanelaisen leipomon herkkutuotteen vuosien takaa; Äkkimakean pikkuleivonnaisen, jonka syötyään tiesi sitten makeaa syöneensä. Niinpä lähdin jäljittelemään muistojen perusteella sitä, koska kyseistä leipomoa ei ole vuosiin enää ollut olemassa, enkä ole siis maistanut tätä makuyhdistelmää aikoihin.

Murotaikina

4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
200g voita

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja sen jälkeen nypitään käsin voi jauhoseoksen joukkoon. Taikinaa seisotetaan jääkaapissa pari tuntia, jonka jälkeen se kaulitaan vähän vajaan 1cm vahvuiseksi levyksi, josta otetaan muotilla pyöreitä leipäsiä, halkaisijaltaan noin 7cm. Pyörylöitä paistetaan 175 asteessa noin 10 minuuttia. Hieman saa väriä tulla pintaan.

Sillä aikaa kun taikina oleentui jääkaapissa, tein marenkivoikreemin. Tämä on hieman vaativampi osio ja vaikka yleensä en ihan niin nuukasti ohjeita noudata, niin tämän tekemisen voi helpolla sössiä, jos alkaa sooloilemaan. Tärkeää on siis noudattaa ohjeita, olla kärsivällinen ja omistaa digitaalimittarin.

Marenkivoikreemi

2 munan valkuaista
1,25 dl sokeria
200g voita (mieluusti suolatonta, mutta ei ole välttämätöntä)

Valkuaiset erotellaan tarkasti ja vatkaillaan metalliastiassa sokerin kanssa vaahdoksi. Kattilaan laitetaan pieni määrä vettä, se lämmitellään kuumaksi ja marenki metalliastiassaan nostetaan kattilan päälle. Marenkia vatkataan vesihauteen päällä kunnes marengin lämpötila nousee 60 asteeseen. Tämän jälkeen siirrän marengin muoviastiaan, jossa teen jäähdytyksen. Koko jäähtymisen ajan marenkia vatkataan. Lämpötilan pitää laskea noin 35 asteeseen. Sen ei saa olla niin lämmintä, että sekaan laitettava voi sulaa. Tämän jälkeen siis pieniksi kuutioiksi palottu huoneenlämpöinen voi vatkataan pala kerralla marengin joukkoon. Tässä kohtaa täytyy olla hieman kärsivällinen ja vaikka ensin näyttäisi siltä, että massa juoksettuu, sen vatkaamista tulee jatkaa niin kauan, että se kiinteytyy tasaiseksi ja kiinteäksi. Sen tietää ja tuntee käteen, kun se on valmista. Ensimmäisellä kerralla tätä tehdessäni suorastaan hämmästyin, kun se muutos tapahtui.

Marenkivoikreemiin voi sekoittaa huoletta jotain makuaromia ja tällä kertaa laitoin mukaan pari tippaa vanilja-aromia. Marenkivoikreemin valmistusta oon opiskellut mm. Annin ohjeiden avulla.

Tämä marenkivoikreemikin itsessään on myös makumuisto menneisyydestä. Nuoruudessani oli kotipaikkakunnallani suuressa huudossa paikallisen leipomon ’rakopullat”; pitkulaiset munkit, joissa oli täytteenä mansikkahilloa ja voikreemiä.

Palataan muisteloista takaisin ja ryhdytään kasaamaan näitä äkkimakeita leivoksia. Alimpaan osaan levitetään vadelmahilloa ja päällimäiseen osaan kerros voikreemiä. Osat yhdistetään ja voikreemillä voidellaan myös reunat. Tämän jälkeen reunat pyöritellään nonparelleissa. Leivokset on hyvä jäähdyttää ja kovattaa jääkaapissa, että osat ei luistele pois sijoiltaan, vaan keksintö pysyy kasassa. Päälle ripaus tomusokeria ja siinä se sitten tönöttää! Myllärin äkkimakea!

Hyvää ystävänpäivää ❤