Kaakelimaalaus – Etuisasti uutta pintaa

Tuntuu varsin oudolta, että oikeasti olisi keksitty maali, joka pysyy kaakelin päällä ja muka myös kestää. En kuitenkaan voi moittia, että omat kokemukset kaakelimaaleista olis jotenkin huonoja…

Ensimmäisen kerran maalasin kaakelimaalilla keittön välitilan laatat vuokra-asunnossani jo kymmenkunta vuotta sitten. Silloinkin syynä oli väri; ne kun sävähti vaaleanpunaiseen. Niistä tuli sitten siniharmaat… Kumpi sitten parempi? Toisen kerran kokeilin kaakelimaalia pari vuotta sitten Topin keittiön välitilan kaakeleihin. Laattoihin maalattiin vaalean harmaa pinta.

Suurin yllätys maalatussa pinnassa on, että se näyttää hyvältä, vaikka onkin pinnaltaan yhtenäinen. Saumat eivät erotu niin selkeästi, mutta silti se näyttää kaakeliseinältä vielä maalauksen jälkeenkin.

Tässä ensimmäisen ja toisen maalauksen välissä oli tapahtunut jotain maalille. Ja jos ei muuta, ainakin uskottavuutta lisää, jos maali on jonkinsortin kakskomponenttinen ja nyt tässä nykypäivän maalissa oli erillisenä pieni määrä nestettä, joka sekoitettiin maalin joukkoon (ikänäkö esti lukemasta pienellä präntätystä ohjeesta, mistä nesteestä oikeastaan oli kysymys…) 😳

Maalin käyttöaika sekoituksen jälkeen on noin 10 vrk. Vesiliukoisen maalin haju ei ole voimakas ja pelien ja pensseleiden pesu on helppoa.

Tällä kertaa työn alle tuli äitini vuokra-asunnon keittiön välitila. Välitilassa oli alkuperäiset, 70-lukulaisen ruskeat, lasitetut kaakelit. Itse kaakelipinnassa ei ollut mitään vikaa, mutta olihan ne vähän synkät… Vuokraisännän lupakin saatiin ongelmitta.

Ihan niin kuin aina aiemminkin, pohjatyöt ratkaisee lopputuloksen. Ja niin kuin aina ennenkin, pohjatyöt on se ärsyttävin ja vaativin työvaihe. Ja jos pohjatöissä oikoo tai muuten vaan ne ryssii, saakin ihmetellä, että miksi lopputulos on huono. Homma ei vaan toimi niin.

Silikonisaumat pitää poistaa viimeistä pipanaa myöden. Kaikki lika ja rasva pitää puhdistaa ja saada pinnasta pois. Pohjaan jäävä rasva tai silikoni hylkii maalia, eikä siitä kyllä saa silloin onnistunutta lopputulosta. Tällä kertaa kävin vielä pesun jälkeen kaakelit läpi hiomapaperilla ja pyyhin lopuksi pinnat ksyleenilä jota käytin myös silikonijäämien poistoon.

Rajattuani nurkat ja reunat maalarinteipillä ja suojattuani työtasot aloitin maalauksen reunoista ja nurkista. Ja HOX! Tämän maalin työstöaika on todella lyhyt!!! En muistanut tätä, vaan rajailin koko maalattavan alueen ensin pensselillä ja vasta sen jälkeen rupesin työstämään rajauksien väliin jääneitä alueita pienellä superlonitelalla. No tietenkin rajaukset oli jo alkupäästä nahkottuneet ja niihin syntyneet valumat kuivuneet. Meinas pistää oikeen vihaksi! Maalin täytyy antaa kuivua noin vuorokausi ennen seuraavaa päällemaalausta. Seuraavana päivänä hioin sitten pahimpia rajauksista syntyneitä valumia ja maalasin laatat toiseen kertaan. Nyt etenin vain parin laatan leveydeltä kerrallaan ja siten homma pysyi huomattavasti paremmin kasassa. Koska pohjalla oli tumma laatta, vaati se vielä kolmannen maalikerroksen kolmantena päivänä. Ohjeen mukaan  kuivumisaika oikeen oikeasti kuivaksi on noin 20 vuorokautta.

Maalin annettiin sitten kuivua ihan reilusti, eli useampi päivä, ennen kuin seinään kiinnitettiin valaisin ja pistorasiat. Jos rasioita ja muita varusteita aletaan liian nahkean maalin päälle asentamaan, voi lopputuloksena olla naarmuja ja milläs ne sitten korjaat hyväksi…?

Sähkömies Mikko hoiti asennushomman  mallikkaasti ja samoilla lämmöillä Topi saumasi tarvittavat saumat ja nurkat silikonilla.

Ennen ja jälkeen…

Kovalla ja tarkalla työllä, mutta suhteelisen pienellä rahalla saa silmän kaipaaman muutoksen ja kunnolla tehtynä pinta on hyvän näköinen. En silti voisi kuvitella maalaavani esim. kokonaista kylpyhuonetta tällä. Vessan seinät ja mahdollisesti pienen vessan lattia vielä ehkä menettelisi. Muutaman lisävuoden vanhoille kaakeleille tällä maalilla kyllä saa.

Ennen ja jälkeen….

Huh… Tämä oli kyllä työläin kaikista maalaamistani kohteista, mutta ehkä se oli sen arvoista. Koko keittiö on silmään kuin uusi. 😍

Maalatut lasipurnukat vintagehengessä

Olleet jo jonkin aikaa trendikkäät. Tällaiset lasiset pastellisävyiset kuluneen näköiset purkit ja purnukat. Eikä sillä, kun ihania ovat! Purkissahan nyt voi säilyttää ihan mitä vaan pientä sälää; kyniä, nappeja, nuppeja ja neuloja, karamellejä…

Tarvitaan siis lasinen purkki, jossa on mieluusti kohokuvioita, joita voi sitten keinotekoisella kuluttamisella korostaa. Kyseessä on siis ihan tavalliset marketin hyllystä ostetut säilykepurkit.

Purkki pestään ja puhdistetaan huolellisesti. Sen jälkeen kalkkimaalia levitetään pensselillä tasaisesti purkin ulkopintaan. Maalikerroksia tarvitaan mahdollisesti kaksi. Kun maali on kuivaa, käytetään 120 hiekkapaperia ja karhunkieltä pinnan vanhentamiseen. Hinkataan hienoisesti maalia pois purkin kohoumista ja kulmista. Maalin pitää olla niin kuivaa, ettei se tartu käsiin, mutta liian kuivana kulumista on vaikea saada luonnollisen näköiseksi.

Ja tadaa! Siinä niitä sitten on 😊

Sisätiloissa ja koristekäytössä katse on varmasti lähes ainoa näiden purnukoiden rasite, joten voin luvata, että sen ne kestävät moitteetta.

Maalattu postilaatikko

Ajatus lähti siitä, että halusin ovenpieleen vanhan postilaatikon, johon voisin istuttaa kukkia. Tarkoituksena lisätä nimitaulun kohtaan kauniisti tekstattu ”TERVETULOA”-teksti. Sitten vielä joskus. Kun se siinä sitten tönötti kukkinensa, mietin miten iloinen näky olis postilaatikko, jossa olisi jokin maalaismaisema kyljessä…

 

Pohjana siis vanha peltinen ja ruostunut postilaatikko. Maalina taas hammerite. Maali, jonka voi maalata ruosteen päälle, kunhan kaikki irtonainen aines on poistettu.

 

Ensimmäiseen maalasin ”puukuvion” alle.

 

Sen päälle unikot, kuin lautaseinää vasten…

 

Mun pää on täynnä ideoita näistä. Auringonkukat ja niittymaisema on tuloillaan… päivittelen niistä kuvat tänne heti sitämukaa kun ne on valmiit 😊

Sarvet seinälle

Enpä tiedä onko kyseessä jokin alkukantainen ja brutaali puoli minussa, mutta oon haaveillut pitkään semmosia nättejä sisustukseen sopivia sarvia makuuhuoneen seinälle. Pari vuotta tässä ihan aktiivisesti yritin etsiä ja kyselläkin sarvia, mutta mielikuva niistä MUN sarvista oli jotain muuta mitä tarjonta.

Olin yhteydessä metsästyseuroihin ja tein hirviporukassa olevalle isälleni varausta sarvista. Jos siis hirven ampuu… Ja jos sillä on sarvet… ja jos ne on sopivan näköiset mun tarkoitukseen… No ei tullu sitä kauttakaan sarvia. Netissä oli myynnissä muutamat hirvensarvet, mutta ne oli justiin sitten semmosia hurjia lapiosarvia, jotka vois sopia jonnekin jäähallin kokoisen kelohonkamökin takan päälle. Ei mun makkariin. Yks vaihtoehto olis ollut osallistua itse johonkin kaurisjahtiin, mutta metsällä käyneet ihmiset tietää millainen todennäköisyys on, että sitä kautta ne sarvet olis käteen jäänyt… Ja että suurinpiirtein satumaisen tuurin lisäksi ja kaiken sen vaivan jälkeen sitä olis lähteny maalaamaamalla piilottamaan jotain niin aitoa ja oikeaa… Eikä ollut kukaan edes lapin reissua tekemässä, että jos sieltä olis tuntureilta poron sarvia vastaan tullut ja näille lakeuksille kulkeutunut.

No sitten sattu se mäihä. Löysin paikallisen marketin sisustusosastolta keraamiset sopivan sirot sarvet. Niissä oli valmiina se taustakin, johon sarvet oli kiinnitetty. Kaiken lisäksi ne oli 50% halvennuksessa! Lottovoitto! Ehkä 3+lisä. Siitä se ajatus lähti sitten rullailemaan. Etsiskelin palan matkaa sopivia kehyksiä ja koska itse kehystettävä asia oli noinkin maanläheinen, ajattelin, että kehyksistä saa löytyä sitten sitä krumeluuria. Lopulta löysinkin peilin, jonka kehys oli hopeamaalilla maalattu ja justiin sopivan koristeellinen.

Sileän taustan sijaan päätin että taustaksi tulee paneelia, koska sitä sattui Topin varastossa olemaan. Paneeli liimattiin ensin levyksi ja pistettiin puristukseen niin kauaksi aikaa, että liima kuivuu. Liimana tässä kohtaa käytettiin Würthin Pur-liimaa, jolla kiinnittyy kyllä sitte ihan mikä vaan ja mihinkä vaan. Ainakin kun puusta puhutaan. Sen jälkeen peili irrotettiin kehyksistä ja kehyksen sisäkaarta käytettiin sabluunana, jolla piirrettiin paneelilevyyn leikattavan ovaalin muoto. Vasta tässä kohtaa alkoi hahmottumaan itsellekin se, että kuinka tämä himmeli lopulta kannattaa kasata…

Kun paneeliovaalin reunat oli hiottu, oli kaikki osat valmiina maalattavaksi. Maalasin ne kalkkimaalilla kahteen kertaan. Sen jälkeen tein hienolla hiomapaperilla kulumajälkiä kehykseen, koska lopputulos olis voinut muuten näyttää liian pliisulta.

Hiomisen jälkeen vahasin ja kiillotin kaikki osat. Peilinkehyksen taustalevy kiinnitettiin paikoilleen ja paneeliovaali liimattiin kehyksien sisään taustalevyyn. Sarvien taustassa oli ripustusruuvin reikä, joten sitä käytetiin hyväksi ja paneeliin ruuvattiin ruuvi, sarvien taustaan pistettiin ihan huolella liimaa ja sarvet pukattiin paikoilleen.

En meinannut malttaa odottaa liiman kuivumista, kun jo olisin halunnut ripustaa sen jo seinälle.

Piimämaalausta

No niin varmaan!!!

Näin facebookin askarteluryhmässä kuvan piimällä maalatusta ikkunasta. En millään saattanut ymmärtää, että mitä, kuinka, missä, koska ja miten ihmeessä. Ajattelin sitten kokeilla ihan ite. Enkä tuttuun tapaan sen kummemmin etsinyt mitään ohjeita, vaan lähdin välittömästi kauppaan lypsämään piimää.

Ulkokartanolla on varasto-/pukutilana vanha karjakeittiö, jonka ikkuna osoittaa suoraan etupihaan. Tälle ikkunalle laitettiin jo aiemmin kynttelikkö, kun jotenkin se navettarakennuskin pyyteli sitä joulutunnelmaa. Koska kyse on tosiaan varastotilasta, ei oo tullut mieleenkään laittaa ikkunaan mitään verhoa. Eikä tuu vieläkään. Mutta kun kynttelikkö valaisee huoneen, niin tilassa roikkuvat työvaatteet ja muut härpäkkeet näkyy varmaan kilometrien päähän pimeälläkin. Niinpä katsoin tilaisuuteni tulleen testata piimämaalausta ilman sen kummempia vakuutteluja itselleni siitä, että hyvä tästä tulee…

Tarvikkeina minulla oli yksinkertaisesti mitta, maalarinteippi, vanha pesusieni, Pirkan AB-piimää ja lopulta sitten vielä vanha pienen pieni pensseli.

 

 

 

 

Mietin jotain vaativampaa kuviomaalausta, mutta lopulta päädyin tekemään sen vanhan perinteisen; Ruutuikkunan maalarinteipin avulla. Mittasin ikkunan joka suunnasta kolmeen osaan ja vedin merkkien väliin teipit. Sitten tupsuttelin pesusienellä piimää teippien ympärille. Silleen vähän niinku pyöreästi esittämään huurteista ikkunaruudun nurkkaa. Lopputulos ei tässä vaiheessa vielä tyydyttänyt ja ajattelin tehdä asian sitten vaikeamman kautta. Otin pienen siveltimen, jolla häivyttelin reunoja ja lisäilin ”täpliä”. Kun sivellintä käytti sillä tavalla, kun kuvaamataidon opettaja aina kielsi; eli oikeen tömppäs sitä siihen pintaan niin että sen sudin jokainen karva sojotti eri suuntaan, niin jälki alkoi yllättävän paljon muistuttaa jääkidettä.

 

 

 

 

 

 

 

Jännittämään jäin sitä, että kuinka se piimä tasaantuu kuivuessaan. Se kun melkein osin jo siinä ikkunalla ”juoksettui” ja lähti valumaan reunoilta, mutta yllätys oli kyllä suuri, kun pinta viimein oli kuiva. Jälki oli tasainen matta, maitolasimainen, ihana valkoinen pinta.

Nappasin teipit irti ja se oli siinä!

Mä ehkä joudun kehittelemään tätä ja maalaan piimällä vielä joskus toistekin. 🙂

Piimämaalaus on vallan loistava konsti joulutunnelman luomisessa!!