Tuunattu potkukelkka käyttöön laskiaisen kunniaksi

matkaa ollut huolissani äitini jalan kulkemisesta ja pelännyt sitä, että jos kunnolla kaatuu jäisellä tiellä, kuinka suuret vauriot siitä voikaan syntyä. Niinpä päätin hankkia vaikka vähän huonompi kuntoisenkin potkukelkan ja tuunata sen niin, että olis liukkaille keleille edes joku tuki ja apu.

Torilla oli myynnissä monenmoistakin kelkkaa, mutta päädyin ostamaan kohtuuedukkaan, vanhemman ja kuluneen Eslan. Kovin surullinen näky se siinä autotallin lattialla vielä oli…

Koko laitos laitettiin palasiksi. Metallijalakset hioin ja maalasin hopean ja punaisen värisillä Hammeriten maaleilla. Hammeriten etu on se, että se toimii pohja- ja pintamaalina myös ruostuneella pinnalla. Ihan ilman hiekkapuhaltamista. Pelkkä irtonaisen ruosteen poistaminen ja kevyt hiominen riittää. Puuosat hioin myös ja ne Topi kasasi takaisin yhteen liiman kanssa. Niiden maalaamiseen sekoitin Modenan maaleista sopivan sävyisen oranssin. Oikeansorttisen värin sekoittaminenkaan ei kuitenkaan ollut liian helppoa… Ensimmäinen oranssi oli ihan liian keltainen, vaikka sekoitusastiassa se näytti oikein hyvältä. Niinpä sekoitin mukaan lisää punaista ja sitten alkoi väri paremminkin miellyttämään mun silmää.

Lopulta, kun koko komeus oli taas kasassa, tein tähtisabluunan, jolla maalasin istuinosaan tähden. Mielestäni kelkka on nyt niin persoonallinen, ettei se ainakaan ihan ensimmäisenä naapurin kelkkaan sotkeennu 😊

Kun nyt kelkkakelitkin taas jatkuu, niin eiköhän tällä kelpaa kaupassa käydä 😊 Hauskaa laskiaista ja pitkiä pellavia!!

Karkeampaa otetta ruuan laittoon

Viime talvena, kun Topi lähti kaatamaan hakepuita, pyysin tuliaisiksi koivupuusta leikattuja sopivaisia leippoja, pyörylöitä, joista saisin tuunailtua leikkuulautoja. No niitähän sitten tuli. Soikiona ja pyöreänä ja ohuempana ja paksumpana. Nämä pyörylät oli sahattu noin 30 vuotta vanhoista puista, eli halkaisija 20 ja 30 cm välillä.

Ongelmahan näissä pyörylöissä on kuivattaminen niin, että ne eivät halkea. Jostain luin, että kuivatuksen pitäisi tapahtua esim. sahajauholäjässä, jolloin kuivamiseen kuluu aikaakin useita kuukausia. Eli järkikin sen toki sanoo, että kuivamisen pitää tapahtua mahdollisimman hitaasti ja sahajauholäjä varmasti hidastaa kuivumista. Toisaalta taas kuulin, että kaatamisajankohtakin vaikuttaa puun käyttäytymiseen. Mistään en kuitenkaan tätä suositeltua ajankohtaa saanut selville. Ilmeisesti helmikuun loppu, kovien pakkasten välissä oli hyvä aika, kun ainakin nyt toukokuulla, puut ovat melko hyvin halkeamilta säästyneet ilman sitä sahajauhoakin, lukuunottamatta muutamaa hiushalkeamaa, jotka eivät näitä lautoja kuitenkaan vielä pilaa.

Lähdin työstämään yhtä kuivanutta, noin 20 asteen lämpötilaan oleentunutta levyä leikkuulaudaksi, tarkoituksena polttaa reunaan jotain kuvioita polttokolvilla.

Kolvin ostin biltemasta varsin edukkaaseen hintaan… Tässä kohtaa laite oli enemmän, kuin odotin hintaan nähden sen olevan. Hyvä niin. Ja idea poltettavista kuvioista kehittyi ja vahvistui matkan varrella.

Hioin puulautasta molemmin puolin ensin 40 paperilla ja hienonsin paperia, kun epätasaisuudet alkoi häviämään. Onpahan koivu kyllä kova puu… Melko kovan työn sai tehdä, mutta ei mitään taida ilmaiseksi ikinä muutenkaan saada. Pinnasta tuli uskomattoman sileä ja kaunis.

Poltin rinkiin sanoja riimukirjaimilla ja lopuksi öljysin puun ruokaöljyllä.

Tämähän nyt vasta onnistunut kokeilu oli! Synttärilahja veljelleni. Onaa! 😉

Singerin jalkaan kansi

Me ollaan vähän kuin vahingosa alettu keräämään erilaisia vanhoja ompelukoneen jalkoja ja ompelukoneita. Ne vain on niin kertakaikkisen upeita ja monikäyttöisiä, että ei vaan malta lopettaa.

Ompelukone on ennen aikaan ollut se laite, joka jokaisessa taloudessa on tarvittu. Vaikka se on ollut kallis hankkia, se on ollut lähes välttämätön. Siksi jalkoja ja toimiviakin koneita on paljon tarjolla, eikä niiden hintakaan ole päätähuimaava, vaikka jotkut niin luulevat.

Ensimmäisenä kerron uusimmasta tuunauksesta. Se valmistui juuri tänään. Jalan Topi osti torista ja vaikka sen hinta oli kohtuu korkea, sen yksilöllisyys viehätti. Kyseessää siis teollisuuskoneen jalka, jossa ei turhia kruusooksia ole. Ainoastaan poljin on koristeellinen ja muuten jalka on jykevä ja hyvin pelkistetty. Tähän päätettiin tehdä kansikin sitten vähän ronskimmasta materiaalista.

 

Ajatus muokkaantui taas projektin aikana ja lopputulos on parempi, mitä oltiin aluksi edes ajateltu. Homma lähti käyntiin jalan maalauksesta. Hammerite on hyväksi havaittu maali näihin jalkoihin. Ei tarvitse valtavia pohjatöitä, vaan kun irtonainen ruoste hiotaan pois, niin maali toimii pohja- ja pintamaalina.

 

Kansi rakennettiin vahvasta koivuponttilankusta. Lankkujen sivuihin tehtiin höylällä viisteet ja samalla kun niitä lankkuja siinä pyöriteltiin, keksittiin upottaa poljin kanteen. Lankut käsiteltiin harmaalla puuöljyllä.

Lopuksi koko komeus reunustettiin heinäseipäillä. Topi sovitteli ja jiiras seipäät melkosen kätevästi ja vaikka se ei ollut ihan helpoin homma, oli se kyllä vaivan arvoinen.

Mä suorastaan rakastun näihin pöytiin yksitellen ❤