Omat synttärit – Mikä ihana syy virittää viirinauhat kattoon!!!

Ei kaikella aina tarvitse olla käytännön merkitystä ja jokaisen asian ei tarvitse olla hyödyllinen. Joskus jokin asia voi vain olemassaolollaan tuottaa iloa ja hyvää mieltä. Niin kuin nyt nämä viirinauhat.

Ostin ensimmäiset kankaat nämä viirit silmissä vilkkuen jo vuosi sitten. Meni vain sitten jonkin aikaa, että sain homman käyntiin ja viirit ajalliseksi. Jotenkin se aloitus tökki, kun tiesin että jokainen viiri vaatii erikseen kääntelyä, vääntelyä, silittelyä ja tarkkaa ommelta ennen kuin niistä saa aikaiseksi isomman kokonaisuuden.

Kangaskeskuksesta löysin ihania pallokankaita. Nämä istui kivasti keskenään yhteen. Löysin myös Eurokankaasta pinkki-valkoista palloa ja raitaa ja näitä yhdistelemällä sain aikaan melko mukavan viirinauhan. Sen ripustin terassille lamppunauhan kanssa samoihin koukkuihin.

Toisen viirinauhan tein Kangaskeskuksen vaaleanpunaisesta pallokankaasta sekä Eurokankaan ihanan hempeistä, pikkukuviollisista kankaista. Jo kaupassa  tiesin niiden kuuluvan keittiööni. Sävyt on hieman hentoisemmat, kuin pinkki-beige -yhdistelmässä. Keittiöni paneeliseinää vasten varsin suloista…

Kolmas nauha syntyi kaikkien näiden yhdistelmistä ja päätyi huvimajan kattoon. Tämä oli kaikkein pisin nauha, mutta noin vaan summissa ihan justiin oikean mittainen ja muutenkin tilaan täydellinen.

Tein kolmion muotoisen kaavan viireille; korkeutta 23 cm ja leveyttä 15 cm. Leikkasin kaikki kankaat ensin kolmioiksi vähän kuin sarjatyönä. Sitten lähdin ompelemaan niitä kasaan. Ompelin mahdollisimman läheltä reunaa, jolloin saumaan tuli leveyttä vain noin 0,5 cm. Jätin koko lyhyen sivun tässä vaiheessa vielä ompelematta.

Silitin saumat auki nurjalta puolelta ja käänsin viirit oikein päin. Sen jälkeen silitin vielä viirit oikealta puolelta muotoonsa. Tämän jälkeen käänsin viirin avoimen pään reunat sisään ja ompelin viirin umpeen ihan reunan vierestä. Jatkoin ommelta koko viirin ympäri, että saisin viiriin riittävästi jämäkkyyttä. Lopuksi silitin vielä viirit tärkin kanssa. Kun en ollut alun alkaen ihan varma, että tarvitseeko viirit kovikekankaan väliin vai ei… Näihin ei sitä nyt tullut ja ihan hyvin toimii näinkin.

Kun viirit oli valmiina, aloin liittämään niitä puuvillanauhaan. Jätin alkuun noin 50cm tyhjää, että nauhan ripustaminen onnistuu vaivatta ja reilu puoli metriä antaa jo sitten vähän pelivaraakin ripustamiseen ja nauhan asetteluun. Kiinnitin viirit toistuvasti samassa järjestyksessa ja jokaisen viirin väliin jätin 5 tai 10 cm tyhjää nauhaa riippuen siitä kuinka pitkän nauhsta lopulta halusin (säästin päättelytöitä enkä katkaissut välikohdissa lankaa, vaan hurauttelin ompeleen myös aina tyhjäksi jäävään väliin). 12 viirin nauhaan 10cm väleillä tarvitaan siis noin 4 metriä puuvillanauhaa. Voisin kuvitella, että viirit voisivat olla lyhyempiä ja leveämpiä, eikä nauhaan tarvitse niiden väliin välttämättä tyhjää kovin paljoa jättää. Mutta näissä tapauksissa mittasuhteet ainakin toimii ihan kivasti.

Lopuksi merkkasin viirit ”handmade, with love” – napeilla. Ompelin napin  samanaikaisesti molemmin puolin laitimmaiseen viiriin. Näin ei haittaa kuinka päin viirinauha ripustetaan tai mistä suunnasta sitä katsellaan.

Paperinahkainen puupussi

Tämä oli toinen idea, jonka sain nähdessäni Eurokankaassa sen paperinahakarullan. Halusin tehdä polttopuille pussin, jossa ne saa kannettua siististi tuvan läpi takan luo (oikeasti sen kopankin saa kyllä kannettua varsin siististi ja varistamatta roskia matkan varrelle, mutta kun halusin tehdä tämän pussin ihan testimielessä).

Samalla kertaa kun kangaskaupassa kävin, silmiini osui myös korkkikangas. Taas vallan jämerä tapaus; pinta kuin korkkia, mutta se on silti kangas… Halusin kokeilla näiden materiaalien yhdistämistä.

Pussin korkeudeksi otin puiden korkeuden ja kankaan pituudeksi aikalailla summissa kankaan leveyden, eli 110cm. Palan ompelin yhdeltä reunalta kiinni ja käänsin oikeinpäin. Koska en ollut varma tämän kankaan ja varsinkaan ompeleiden kestävyydestä sitten tositoimissa, tein saumaan tuplaompeleen, toisin sanoen taitoin saumavaran ja ompelin sen kiinni pusin reunaan sauman toiselle puolelle. Vähän sillä tapaa kuin farkkuhoususissa ruukaa saumat olla.

Sitten leikkasin korkkikankaasta käänteen koristeeksi pussin suulle ja ompeloitsin sen paikoilleen.

Pohja olikin vähän jännempi sitten tehdä… Kun ei ollut mitään varsinaisia kaavoja tähän. Ja en halunnut pohjasta pyöreää (vaikka en ihan tiedä miksi), kanttisen pohjan teossa oli omat haasteensa; kankea mutta liukas kangas, joka kulmien käänteissä käyttäytyi täysin oman päänsä mukaan. Tein siis reilusti isomman pohjan 30x30cm (jokaiselle sivulle jäi siis 2,5 cm ylimääräistä).

Tein pussiin sisäosaan merkit, joihin kulmien pitäisi osua, eli noin 27cm välein. Taitoin pohjan kulmiin valmiiksi laskokset, jotka tälläsin sitten merkkien kohtaan ommellessani. Eli tarpeen tullen muutin laskoksen leveyttä tai suuntaa, että kulma ja merkki kohtaa toisensa. Tätä kangasta kun ei passaa ommella ja purkaa, vaan homman pitää mennä kerrasta nappiin, niin olin hieman armollisempi itselleni ja tyydyin siihen, että pohjan kulmat ja kulmamerkit osuivat LÄHES yhteen. Merkityksen tälle ”lähes”-sanan korostamiselle näkyy alla olevassa kuvassa. Kuvassa olevasta ompeleesta näkee myös sen, että kankaassa kun ei ole minkäänlaista kitkaa, se liikkuu ompelukoneen jalan alla melko vilkkaasti, eikä ompeleesta kovinkaan helpolla saa täysin suoraa. Ja uskokaa tai älkää, näitä virheitä ei lopputuloksessa huomaa.

Lopuksi tein noin 10 cm leveistä ja 50 cm pitkistä suikaleista pussin rivat, eli kahvat. Taitoin suikaleet niin, että kangas on kaksinkerroin ja sauma osuu rivan ”takapuolelle”. Sitten ompelin kääntelemättä tai taittelematta sauman kiinni. Yhdestä rivasta tuli siis kaksinkertaisena noin 5 cm leveä ja 50 cm pitkä.

Rivat asettelin pussin vastakkaisille puolille ja pussiin kiinni ommeltavan kohdan, noin 6 cm taitoin aina pussia vasten kaksinkerroin, Ompeleen tein niin varmaksi, kuin osasin; ompelin rivan reunoja mukaellen ensin nelikulmaisen ompeleen ja sitten nurkasta toiseen ”ruksin” nelikulmion sisään.

Ja se ”Hand made” -nappi…

Pikkusen mua jännitti tämän pussin kantokyky, mutta voi hittolainen, että siitä tuli hyvä; sopivan kokoinen, jämäkkä, helppo kantaa, ei ravista roskia ja on jopa vähän nättikin. Ja itte tehty 🙂

Paperipussi – sanan varsinaisessa merkityksessä

Törmäsin Eurokankaassa paperinahkaan… Mulle varsin uusi ja vieras materiaali. Näytti pinnastaan nahalta, mutta alapuoli oli paperimainen ja käteen tuntui voimapaperilta. Myyjä kertoi testanneensa kotona materiaalia ja jopa pessyt sen, mutta kangas ei ollut moksiskaan. Oikeastaan vain näyttänyt rypistyessään ja kuluessaan paremmalta.

Seuraavana päivänä mun oli pakko palata takaisin ja ostaa pätkä tätä kangasta. Parikin ideaa kun oli kypsynyt päässäni. Halusin tehdä mainoksille ja lehdille pussin, johon ne voi läjätä odottamaan päätymistä paperinkeräykseen. En kestä sitä, että niitä lojuu pöydällä tai muutenkaan silmissä…

Leikkasin kankaasta noin 70 cm x 70 cm kokoisen palan. Vaikka pussin voisi kasata teippaamalla ja liimaamalla, käytin saumoihin ompelukonetta, koska tämä pussukka joutuu töihin. Sen pitää kannettaessa kestää sisäänsä kerättyjen lehtien paino.

Ompelin kaksi reunaa toisiinsa ja käänsin putkilon oikein päin.

Tämän jälkeen avasin pohjan ja taitoin reunoihin kolmiomaiset taitteet.

Taitteiden väliin syntyy pussin varsinainen pohja, jonka taas ompelin kiinni, että se tulisi kestämään käytön.

Leikkasin kankaasta pohjan kokoisen suorakulmion, jonka kiinnitin kaksipuolisen teipin avulla pohjaan.

Näin pohjasta tulee siisti, vaikka se ei varsinaisesti edes näy.

Käänsin pussin suusta sisään noin 20cm, että pussin valkoinen sisäosa ei näkyisi. Sen jälkeen tein vielä reunataitteen, joka jämäköittää pussin suuta.

Lopuksi viimeistely; maalasin sabluunan läpi pussin kylkeen kangasmaalilla tekstin ”PAPERIPUSSI” ja kiinnitin ”hand made” – napin alakulmaan.

Lopputulos on justiin sellainen paperipussi, jota oon aina halunnu.

Karkeampaa otetta ruuan laittoon

Viime talvena, kun Topi lähti kaatamaan hakepuita, pyysin tuliaisiksi koivupuusta leikattuja sopivaisia leippoja, pyörylöitä, joista saisin tuunailtua leikkuulautoja. No niitähän sitten tuli. Soikiona ja pyöreänä ja ohuempana ja paksumpana. Nämä pyörylät oli sahattu noin 30 vuotta vanhoista puista, eli halkaisija 20 ja 30 cm välillä.

Ongelmahan näissä pyörylöissä on kuivattaminen niin, että ne eivät halkea. Jostain luin, että kuivatuksen pitäisi tapahtua esim. sahajauholäjässä, jolloin kuivamiseen kuluu aikaakin useita kuukausia. Eli järkikin sen toki sanoo, että kuivamisen pitää tapahtua mahdollisimman hitaasti ja sahajauholäjä varmasti hidastaa kuivumista. Toisaalta taas kuulin, että kaatamisajankohtakin vaikuttaa puun käyttäytymiseen. Mistään en kuitenkaan tätä suositeltua ajankohtaa saanut selville. Ilmeisesti helmikuun loppu, kovien pakkasten välissä oli hyvä aika, kun ainakin nyt toukokuulla, puut ovat melko hyvin halkeamilta säästyneet ilman sitä sahajauhoakin, lukuunottamatta muutamaa hiushalkeamaa, jotka eivät näitä lautoja kuitenkaan vielä pilaa.

Lähdin työstämään yhtä kuivanutta, noin 20 asteen lämpötilaan oleentunutta levyä leikkuulaudaksi, tarkoituksena polttaa reunaan jotain kuvioita polttokolvilla.

Kolvin ostin biltemasta varsin edukkaaseen hintaan… Tässä kohtaa laite oli enemmän, kuin odotin hintaan nähden sen olevan. Hyvä niin. Ja idea poltettavista kuvioista kehittyi ja vahvistui matkan varrella.

Hioin puulautasta molemmin puolin ensin 40 paperilla ja hienonsin paperia, kun epätasaisuudet alkoi häviämään. Onpahan koivu kyllä kova puu… Melko kovan työn sai tehdä, mutta ei mitään taida ilmaiseksi ikinä muutenkaan saada. Pinnasta tuli uskomattoman sileä ja kaunis.

Poltin rinkiin sanoja riimukirjaimilla ja lopuksi öljysin puun ruokaöljyllä.

Tämähän nyt vasta onnistunut kokeilu oli! Synttärilahja veljelleni. Onaa! 😉

Pörriäiskarkotin

Siinä saattaa olla vinha perä, että kun pörriäiset ”näkevät” toisen pesän, ne eivät tee omaansa lähelle. Ja onko sitten kyseessä ampiaiset vai mehiläiset…? Pörriäiset kuitenkin. Testiin tämä nyt kuitenkin menee ja ajankohtakin on juuri oikea.

 

Kesällä ne vaan lentelee pesään ja takaisin maailmalle, mutta onpahan ärsyttävää kun syyskesällä ne terassin harvalaudoituksen taakse kömpivät äkäiset ja tokkuraiset ampiaiset estävät jopa koko terassin käytön. Ja ootteko tietoisia, minkälaista tuhoa ne tekee sinne rakennekerroksiin?!! Yläkerran remontin yhteydessä sekin on tullut nähtyä ihan konkreettisesti. Siinä ei tuulensuojalevykään niitä pidättele, vaan se yhdyskunta syö edestään ihan kaiken. Eikä se ampparipesän lämpöarvo varsin vastaa sitten sitä suunniteltua ja sen huomaa viimeistään talvella…

Idean näin ohimennen pari viikkoa sitten facebookin virkkausryhmässä. Ihan sillon ei tähän vielä usko riittänyt, mutta kun sitten samaisella somealustalla, tee-se-itse-ryhmässä joku kehuskeli sanomalehdillä täytetyillä sukkahousupallukoilla karkottavansa pesänrakentajat, mietin asiaa uudestaan… Aika tarkastikin. Ja jos valita pitää, niin tollaset niksipirkkahenkiset sukkahousukeksinnöt jää kyllä kakkoseksi, jos se feikkipesä voi olla hyödyllisyyden lisäksi vähän söpö.

Keksintö ei siis ole minun, mutta koska kyseessä ei ole mikään ohjus, ohjetta sen tekemiseen en sen kummemmin etsinyt, vaan loin silmukat päästäni. Ja jäikin vielä materiaalia… 😜

Pesän tein ohuesta trikoomatonkuteesta 8 koukulla seuraavasti;

Kerrokset koostuvat kiinteistä silmukoista, jotka tehdään aina alemman kerroksen molempien lankojen alta. Tällöin pesään tulee ”raitamainen” kuvio. Kierrosta ei päätetä piilosilmukalla, vaan virkkaamista jatketaan spiraalina.

4 silmukkaa yhdistetään renkaaksi piilosimukalla

 

1.krs 10 ks

2.krs joka toiseen simukkaan kaksi kiinteää silmukkaa

3.-4. krs joka kolmanteen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, kunnes ympärys tuntuu itsestä oikean kokoiselta. Omassa pesässäni (tässä amppari-sellaisessa) on 24 silmukkaa ympäryksessä.

5. krs- 8. krs kiinteä silmukka jokaiseen silmukkaan

Aloitetaan toisen pään kavennus. Jos tässä kohtaa epäilee pesän pyöreänä pallona pysymistä, voi sinne sisään tunkea ne sukkahousut.

9. krs Joka kolmas silmukka hypätään yli.

10. krs -> Joka toinen silmukka hypätään yli kunnes pää supistuu niin pieneen, että aukko on ummessa ja langan voi päättää. Langan voi jättää niin pitkäksi, että pesän ripustaminen onnistuu siitä.

Ampiainen tehdään soveltaen yllä olevaa ohjetta. Täytteeksi työnsin langanjämiä. Käytetään mustaa ja keltaista, esim. villa- tai puuvillalankaa, jonka virkkamaiseen käy 3 koukku. Pötkylän pituutta, eli ampparin ruumiinrakennetta voi muokata halutessaan suuntaan tai toiseen ja samoin raitojen määrää.

 

Siivet ja silmät tein 6-säikeisestä valkoisesta kalalangasta 1,5 koukulla. Loin 7+3 silmukkaa, ja käänsin 3 viimeistä silmukkaa pylvääksi, josta jatkoin tehden 7:ään silmukaan 7 pylvästä. Päässä käännökseen (päätysilmukkaan) pylväitä tuli 4 ja toiselle puolen silmukkapötköä 8 pylvästä ja käänökseen taas ne 4. Kun pylväskierros on yhdistetty ensimmäiseen (silmukoista koostuvasn) pylvääseen piilosilmukalla, tehdään 3 silmukkaa, jotka yhdistetään jokaiseen pylvääseen kiinteällä silmukalla. Tätä ”pitsireunaa” jatketaan koko soikion ympäri.

 

Siivet kiinnitetään ampparin selkään neulalla ja kalalangalla. Kiinnityksen yhteydessä siipiä ”rutistetaan” taitekohdasta. Saman langan vein pallukan sisässä silmien kohtaan ja tein silmät ristipistoilla. ja taas sama lanka mahan puolelta ulos ja sillä kiinnittelin pörriäisen pesän kylkeen.

Kesä voi nyt tulla ja ampparit mieluusti ei. Ainakaan meitin terassille.

 

Singerin jalkaan kansi

Me ollaan vähän kuin vahingosa alettu keräämään erilaisia vanhoja ompelukoneen jalkoja ja ompelukoneita. Ne vain on niin kertakaikkisen upeita ja monikäyttöisiä, että ei vaan malta lopettaa.

Ompelukone on ennen aikaan ollut se laite, joka jokaisessa taloudessa on tarvittu. Vaikka se on ollut kallis hankkia, se on ollut lähes välttämätön. Siksi jalkoja ja toimiviakin koneita on paljon tarjolla, eikä niiden hintakaan ole päätähuimaava, vaikka jotkut niin luulevat.

Ensimmäisenä kerron uusimmasta tuunauksesta. Se valmistui juuri tänään. Jalan Topi osti torista ja vaikka sen hinta oli kohtuu korkea, sen yksilöllisyys viehätti. Kyseessää siis teollisuuskoneen jalka, jossa ei turhia kruusooksia ole. Ainoastaan poljin on koristeellinen ja muuten jalka on jykevä ja hyvin pelkistetty. Tähän päätettiin tehdä kansikin sitten vähän ronskimmasta materiaalista.

 

Ajatus muokkaantui taas projektin aikana ja lopputulos on parempi, mitä oltiin aluksi edes ajateltu. Homma lähti käyntiin jalan maalauksesta. Hammerite on hyväksi havaittu maali näihin jalkoihin. Ei tarvitse valtavia pohjatöitä, vaan kun irtonainen ruoste hiotaan pois, niin maali toimii pohja- ja pintamaalina.

 

Kansi rakennettiin vahvasta koivuponttilankusta. Lankkujen sivuihin tehtiin höylällä viisteet ja samalla kun niitä lankkuja siinä pyöriteltiin, keksittiin upottaa poljin kanteen. Lankut käsiteltiin harmaalla puuöljyllä.

Lopuksi koko komeus reunustettiin heinäseipäillä. Topi sovitteli ja jiiras seipäät melkosen kätevästi ja vaikka se ei ollut ihan helpoin homma, oli se kyllä vaivan arvoinen.

Mä suorastaan rakastun näihin pöytiin yksitellen ❤

Pääsiäisen keltaiset tabletit

Ja niin vaan ehdin tehdä nämä, vaikka usko asiaan meinasikin loppua vielä pari viikkoa sitten. Kun tiesin, että pääsiäiseksi mulla on sen sata muutakin hommaa ja askartelua, jotka todellakin aion vielä tehdä. Tärkeimpänä niistä ennakkoon ainakin ajatustasolla suunnittelemani kranssit, mahdollisesti pääsisäisruohojen istuttelut sekä leipomuksista ehdottomina keikauskakku ja kinderpiirakka. Minuuttiaikataululla siis pääsiäiseen!! Luovuin siitä ajatuksesta jo, että työn alla oleva iso virkattu matto ja kaverina toinen samanlainen hieman pienempänä versiona valmistuisi pääsisäiseksi. Työstetään ne valmiiksi vaikkapa vapuksi…

Pari viikkoa sitten valmistuneet harmaat tabletit antoivat potkua siihen, että HALUAN pääsiäiseksi pastellisävyiset tabletit pöytään. Vaikka keltainen oli ykkösvaihtoehto, väriksi olis mulle käynyt vaalenpunainen, vaalean vihreä tai vaikka vaalean sininen. Ostoskorissani oli jo vihreä vaihtoehto, kun törmäsin alennuskoppaan… Siinä se keltainen lanka tönötti ja väri oli ihan täydellinen! Samoin langan vahvuus. Lankana siis Novitan Aamu.

Langan vahvuus ja kolmosen koukku edesauttoivat siinä, että työ eteni huomattavasti nopeampaa kuin harmaiden tapauksessa. Aloitus ja periaate oli kuitenkin sama, eli Kauhavan Lankavan Asterimaton ohje. Ohjetta piti ryhtyä soveltamaan heti kiinteiden kierrosten jälkeen. Eli pitsimäistä kuviota (pylväsryhmäkierroksia) aloittaessa piti hieman tiivistää ja tehdä kierrokseen pari ylimääräistä pylväsryhmää, eli pylväsryhmät lähtevät kaikki aina samasta silmukasta. Samoin soveltamista vaadittiin siinä vaiheessa, kun pylväsryhmiä oli tehtynä se neljä kierrosta. Ympärys alkoi kiristyä niin, että ennen kiinteitä kierroksia tehtävä ketjusilmukkakierros vaati neljä silmukkaa jokaiseen väliin ohjeessa olevan kolmen silmukan sijaan. Siitä jatkoin kolme pylväskierrosta samalla pylväsmäärällä kuin silmukoita oli ketjusilmukkakierroksessa. Neljännelle pylväskierrokselle tein harvakseen (noin 15 pylvään välein) lisäyksen. Kun aloitin viimeiset pylväsryhmäkierrokset tärkeimpänä asiana oli, että ympärys ei kiristy ja että ryhmiä tulee parillinen määrä, että sitten reunuksen teossa jako menee nappiin. Niinpä laskin ja tiivistelin ryhmiä sitä mukaa, että sain oikean määrän niitä ryhmiä siihen syntymään. Ensimmäinen tabletti oli siis purkamisen ja udelleen tekemisen toistoa, mutta siitä se ohje muotoutui ja sen vain toistin sitten vielä kolme kertaa.

 

Onhan nämä nyt sitten vähän söpöt <3

Tabletit virkkaamalla

Halusin tehdä itse ruokapöydän tabletit virkkaamalla. Kokeilin ensin ohutta trikookudetta ja sen jälkeen ohutta ontelokudetta, eikä niistä kumpikaan tuntunut hyvältä ajatukselta tähän tarkoitukseen. Tabletin pitäisi kuitenkin olla niin ohkainen, että pitsikuviot tai reunojen vahvuus ei aiheuta turhia juomalasien kellahtamisia tai vastaavaa. Niinpä päädyin ohueen puuvillalankaan. Jälkeenpäin ajateltuna vähän liiankin ohueen. Kokonaisuuden työmäärä oli kuitenkin sitten niin suuri, että olisin toivonut pääseväni helpommalla. Mutta ken leikkiin ryhtyy…

 

Lankana käytin siis harmaata Novitan Cotton Mercerized-lankaa  ja 2,5 koukkua. Virkkuuohjeena itselleni kovin tuttu Kauhavan Lankavan Asterimaton ohje, joka sopi tähän tarkoitukseen alkuperäisenä.

Halusin tablettiin hieman jämäkkyyttä. Vaihtoehtoina tärkin kanssa silittäminen tai sokerivesi. En ole aiemmin varsinaisesti kovettanut mitään, niinpä testasin laimean sokeriveden vaikutuksen ja ainakin se poisti näistä turhan lerputuksen. Ihan tärkkäysohjeitakin löysin. Jälkikäteen tosin… Niitä löytyy netistä mm. Punomon Pitsisivustolta.

 

No onhan se lopputulos hyvin lähellä sitä mitä kaavailin sen olevan 🙂

 

Ainoa asia, mikä harmittaa nyt, on se että pääsiäinen on jo noin lähellä ja tämän olis voinut toteuttaa keltaisesta langasta. Enää en taida ehtiä…

Virkattujen liinojen uusiokäyttö

En oikein ole yksittäisten pikkuliinojen käyttäjä. Vaikka pidän monenmoisesta krumeluurista, pitsistä ja romanttisista asioista, yksittäiset pienet liinat ei vaan sovellu mun käyttöön. Jostain netin syövereistä idea liinojen uusiokäytöstä jäi mieleen. Kadotin ajatuksen pitkäksi aikaa, mutta jostain se putkahti sitten taas pintaan. Onneksi 😊

 

Vanhoja virkattuja liinoja löytyi omista ja miehen kätköistä. Lopulta kierrettiin jopa kirpputoreja liinoja etsien ja poikkeuksetta joka torilta jäi liina tai useampi kotiin viemisiksi. Ihaninta tässä on kuitenkin se, että ne jo lapsuudesta tutuiksi muodostuneet virkatut liinat kuvioineen löysivät tiensä uudestaan minun arkeen ja juhlaan. Ja sensijaan että kaikki nämä kauniit liinat olis maannut kaapissa taas seuraavat 20 vuotta, niille löytyi käyttötarkoitus.

Hain liinoista suurinpiirtein saman sävyisiä yksilöitä, joita sitten lähdin yhdistelemään aina yhdeksi isommaksi kokonaisuudeksi. Mutta kukapa kuitenkaan kieltäisi käyttämästä riemunkirjavia liinoja keskenään? Oma viehätyksensä siinäkin olisi. Tai kuka estää värjäämästä lopulta koko hommelia esim. mustaksi? No niin kun minä oon sen valkoisen ja vaaleiden sävyjen ystävä… Liinoja olisi mahdollisesti voinut laittaa enemmänkin päällekkäin, mutta pidin siitä että jokainen liina erottuu ryhmästä silti omana itsenänsä. Käytin myös virkattuja lasinalusia täyttämään isoimmiksi jääviä aukkoja.

Olen nähnyt kuvia samalla idealla totutetuista kappaverhoista. Idean soveltaminen jatkuu omalta kohdaltani niin, että seuraavaksi yhdistelen liinoja salusiiniksi keittiön ikkunaan. Näkisin silmissäni luonnonvalkoisista pitsiliinoista kootun salusiinin ja sivuun vedetyt ruutuverhot… Sellaista maalaisromantiikkaa.

Tässä oli taas yksi löydetty ja lainattu idea, jonka toteuttamatta jättäminen olisi ollut ihan oma tappio.

Virkattu matto

 

Jossain vaiheessa elämää tuntui kovin kaukaiselta ajatus maton virkkaamisesta. Syystä että luulin semmoisen olevan liian kova töinen, enkä tiennyt kuteiden hankkimisesta tai ohjeistakaan tuon taivaallista.

Kun muutamia vuosia sitten huomasin, että kuteitahan voi ostaa ihan lähelläni sijaitsevasta askartelu- ja käsityöliikkeestä, lähtikin iso pyörä pyörimään. Tämän löydökseni jälkeen virkkasin syksyn aikana 7 mattoa putkeen ja suurin osa niistä päätyi joululahjoiksi. Silloin sain kyllä loukitua sitten käsivartenikin sellaiseen kuntoon, että opin ihan kantapään kautta sen, ettei tässä voi, eikä kannata ahnehtia.

Nykypäivänä haen kuteeni eräältä matonkutojalta. Tahtoo vaan nämä kivijalkakaupat kadota hiljaksiin ja myynnit siirtyy nettiin. Mä kun tykkään mennä kattelemaan, ja vähän spontaanistikin päättää tarjonnan mukaan sen, minkä väristä mattoa oon seuraavaksi tekemässä. Huono puoli tässä on se, että toisinaan värit ovat uniikkeja ja jos haluaa jatkaa samalla kuteella tai tehdä uuden maton, kyseistä väriä ei välttämättä löydy. Sen ongelman oon ratkaisuut sillä, että ostan kudetta aina sen verran paljon, kerralla, että saan siitä varmasti sen, mitä oon suunnitellut + vähän päälle…

Trikookudetta pidän himpun hankalana virkattavana, koska sen muoto ja paksuuskin voi vaihdella vyyhdissä aika paljon. Sitä mun on jotenkin hankala saada koukulla aisoihin. Mutta pääasiassa se on vaikea vastus siksi, että se myydään aina vyyhteinä. On aika ärsyttävää keriä se vyyhdistä kerälle… Se on kyllä huomattavasti edukkaampaa kuin ontelokude, mutta silti yleensä ostan sitä onteloa. Ja tältä matonkutojalta saan ontelokudetta rullissa <3

Kauhavan Lankavan sivuilla on ihania mattojen ohjeita. Samoin Lappajärven Värjäämöltä löytyy pari kivaa mallia. Kuvissa olevista matoista suurin osa on Lankavan Asterimaton variaatioita.

Joskus joku vinkkas, että sopivalla pyöreän virkatun liinankin ohjeella voi maton tehdä, mutta kun lähdin sitä kertaalleen kokeilemaan, meni homma heti alkuun sen verran mönkään, että päätin kirkastaa ajatusta vielä vähän aikaa ja kokeilla sitä joskus toiste. Ihan matematiikkaahan tämä ohjeiden soveltaminen kuitenkin on. Silmukoiden täytyy lisääntyä kierroksittain niin, että ympyrän piiri pysyy oikean kokoisena.

Yleensä valmiiden ohjeiden matot ei oo oikean kokoisia mun tarpeisiin, joten jätän kierrokset kesken tai lisään niitä niin paljon, että saan matosta sopivan kokoisen. Näissä kierrosten lisäämisessä olen myös kantapään kautta oppinut sen, kuinka se tulee tehdä… Jos silmukoita lisää liikaa, matosta tulee helposti reunoiltaan lerpattava ja se ei käytössä oo kyllä hyvä. Kun maton tulee olla ihan tasainen ja sen tulee olla lattiaa myöden sillä tapaa matalana ja litteänä niin, ettei siihen kompastu.

PYLPYRÄ-MATTO

Tässä ohje pylpyrä-mattoon.

Tähän mattoon kului vähän vajaa kolme kiloa ontelokudetta ja virkkasin sen nro.9 koukulla.

Aloitetaan tekemällä 6 silmukkaa, jotka yhdistetään piilosilmukalla lenkiksi

Jokainen kierros aloitetaan 3:lla silmukalla, jotka lasketaan yhdeksi pylvääksi.
Jokainen kierros lopetetaan piilosilmukalla kierroksen aloittavan kolmesta silmukasta syntyvän pylvään ylimpään silmukkaan.

S –    ketjusilmukka
Ps –  piilosilmukka
P –    pylväs
Kp – kohopylväs

*- – – – – – * toistetaan kierroksen loppuun saakka

1. 3 s + *s, p seuraavaan silmukkaan*– yht 20s
2. 3s + 2p ketjusilmukkakaareen, *jokaiseen kaareen 3 pylvästä* – yht 30s
3. 3s + kp, *p, kp edelliseen pylvääseen, p, kp, p kp ed p*, (kohopylväitä ja pylväitä vuorotellaan. Joka toinen kohopylväs tehdään samaan (huom! edellisen kierroksen) pylvääseen edellisen pylvään kanssa) – yht 40s (kierroksen viimeinen on kp, jolloin kuvio vuorottelee)
4. 3s 2p 2p samaan silmukkaan, *3p 2 samaan*… pylväät tehdään silmukan takareunaan – 50s
5. 3s + 2s jätetään väliin 1 silmukka p, *2s 1 silmukka väliin p*… – yht 75s
6. 3s 2 pylvästää kaareen, *3p jokaiseen kaareen* – yht. 75s
7. 3s kp p *kp, p*… ringin aikana lisätään 4 kertaa, eli tehdään kp edelliseen pylvääseen. – Yht 79
8. 3s 4p, 2 p samaan silmukkaan, *5p, 2 pylvästä samaan silmukkaan* – yht.93

Jatketaan samalla kaavalla niin pitkään kun vain haluaa. Silmukoiden lisäämistä kierroksen aikana vain harvennetaan

9. 3s + 2s jätetään 1 silmukka väliin *1p 2s 1p jätetään yksi väliin*
10. 3s + 2p kaareen, *3p jokaiseen kaareen*
11. 3s, Vuorotellaan *p ja kp*
12. 3s + 7p, 2p samaan, *8p, 2p samaan*
13. 2s, jätetään 2 väliin *p, 2s, jätetään 2 väliin, p… lisätään silmukoita jättämällä joka 7. kaaressa vain 1 silmukka väliin*
14. 3s, 2p kaareen, *Jokaiseen kaareen 3 p, joka kuudenteen kaareen 4p*
15. 3s + kp Vuorotellaan *p ja kp*
16. 3s + *p jokaiseen silmukkaan*
17. 3s + *2s, 2 väliin, p, joka 5. kaaressa jätetään väliin vain yksi silmukka*
18. 3s + *3p jokaiseen kaareen*
19. 3s + *Vuorotellaan p ja kp… joka 10 pylvään välein kp tehdään edellisen pylvään kanssa samaan pylvääseen*
20. 3s + *p jokaiseen silmukkaan*

Matto on melko tiivis, eli reikäkierroksia on ainoastaan joka neljäs. Silti matossa on vahvasti virkatun maton tunnelma. Tässä matossa tykkään eniten edestä tehtyjen kohopylväiden luomasta kolmiulotteisuudesta (joka ei kuvista kyllä välttämättä käy ihan ilmi). Ympyröitä korostaa mukavasti silmukan taakaosaan virkatut pylväät.

Maton piirretyssä ohjeessa on vain 9 ensimmäistä kierrosta, koska tällaisten piirrettyjen ohjeiden teko ei oo ihan mun juttu. Mutta että tästä jo pääsee käsitykseen siitä, miten se homma silmukoina etenee. Merkitkään ei taida universaalia mallia olla, mutta ne pätee nyt tähän ohjeeseen.

Silmukoiden yhteismäärän pistin ainoastaan ohjeen muutamaan ensimmäiseen kierrokseen, koska niiden laskeminen oli siinä vaiheessa vielä helppoa ja isommilla ja virhelyönnitkin pysyi vielä hallussa. Jatkokierroksilla kukin pystyy itse seuraamaan maton ympärystän laajenemista. Kun tässä kohtaa maton onnistuminen ei enää ole kytkettynä prikulleen tarkkaan silmukkamäärään.

Nämä ohjeiden mukaan virkkaamiset on vähän käsialastakin kiinni. Jos työ alkaa menemään kupille, pitää vähän peruuttaa ja lisätä silmukoita sen oman käsialan mukaisesti ja taas toisin päin; jos reuna alkaa lerpattaa, silmukoita pitää vähentää.

Mutta kuin niin monta kertaa aiemminkin; lopputulos tässä palkitsee <3