Virkattu rantakassi romanttisilla ruusuilla

Tämä kassi on tehty ohuesta trikoomatonkuteesta, jota jäi yli toisesta projektista. Virkkuukoukkuna 9 koukku. Näkyväksi puoleksi tässä kassissa halusin kokeilla ”nurjaa” puolta. Kassi virkataan kiinteistä silmukoista jatkuvana spiraalina niin, että kierroksia ei päätetä piilosilmukalla edelliseen kerrokseen.

Kassin tekeminen aloitetaan pohjasta virkkaamalla 20 ketjusilmukkaa + 1 ketjusilmukka kääntymiseen. Tehdään 19 kiinteää silmukkaa + kääntymiseen 3 kiinteää silmukkaa viimeiseen ketjusilmukkaan. Tehdään vastapuolelle samoin kiinteät silmukat ja taas käännökseen 3 kiinteää silmukkaa. Pohjan käännökset ja lisäysten paikat esitetään alla olevassa piirroksessa. Kierroksia pohjaan tulee viisi.

Kuudennelle kierrokselle lähdettäessä virkataan kiinteät silmukat takareunaan, jolloin syntyy kassin alareuna.

Kolme ensimmäistä kierrosta tehdään ilman lisäyksiä. Tämän jälkeen joka kolmannen kierroksen kaikissa neljässä kassin ”kulmassa” tehdään yksi silmukkalisäys ja tällä saadaan aikaan ylöspäin levenevä muoto. Minun kassiin tuli 28 kierrosta, jonka jälkeen tein kahvojen aukot. Kierrosten määrät riippuu käytettävän kuteen vahvuudesta.

Kahvat tehdään niin, että kassin pitkien sivujen keskikohdat merkitään. Merkittyihin pitkien sivujen keskelle tehdään kiinteiden silmukoiden sijaan 10 ketjusilmukan kaari eli tällöin jätetään sama määrä kiinteitä silmukoita väliin. Tämän jälkeen tehdään vielä kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita jolloin myös ketjusilmukkakaariin, eli kahvoihin tulee hieman vahvuutta.

Lehdet ja ruusut virkkasin novitan cotton soft langasta.

Lehden ohje:

 Ruusun ohje:

Ruusun pitsinauhaan tein 17 nyppylää. Ruusu kasataan alla olevan kuvan mukaisesti pyörittämällä pitsinauhaa samalla harsimalla sitä alareunastaan. 

Ruusut ja lehdet neulotaan kiinni kassiin ja tämän jälkeen ne kovetetaan sokerivedellä. En tehnyt kovettamista ennen kiinnitystä, koska kiinnityksessä näitä koristeita pitää hieman murjoa ja väännellä, että kiinnittäminen onnistuu ilman näkyviä neuloksia.

Valmis kassi on ruusuineen varsin suloinen. Erittäin tyytyväinen olen kassiin kokoon.

Kun itse tekee, niin saa justiin sellaista ja sen kokoista mitä tarvitsee. Tähän kassiin mahtuu pyyhkeet, eväät, juomat ja kaikki muut rannalla tarvittavat vermeet 😊

Ihastuttavat kukkalaudat kesäkukile

En edes muista, mistä tämän ajatuksen nappasin, mutta epäilen sen olleen joku ulkolainen elokuva tai ehkä mahdollisesti jokin näkemäni kuva… Kovin suomalainen ratkaisu tämä ei selkeästikään ole. Näiden kukkalautojen ajatus on lautaan upotetut ruukut ja koristeelliset kannakkeet, jotka antavat lautoihin näköä ja luonteen.

Yhteen lautaan tarvitaan kannakkeiden lisäksi haluttu määrä ruukkuja, riittävän leveä lauta, pintakäsittelyaineet sekä ruukkuihin nähden oikean kokoinen reikäpora. 

Lautaan mitataan ja merkitään ruukuille tehtävien aukkojen sekä kannakkeiden paikat. Aukkojen on hyvä olla sen kokoisia, että ruukku lepää kauluksensa varassa reijän päällä. Jos ruukku laitetaan ahtaaseen reikään, voi lauta kastuessaan ja turvotessaan vaurioittaa ruukkua. Lauta ja varsinkin leikatut reunat käsitellään esim. maalilla tai öljyllä.

Laudat ovat todella kauniit ja niistä saa varsin persoonalliset käyttämällä itselle mieluisua värejä, ruukkuja ja kukkia. 

Omat lautani ovat paahteisilla seinustoilla, joten kukiksi valitsin melko pieniä tulilatvoja. Ensinnä siksi että ne ovat kestäviä, mutta myös siksi että lautaan upotettavat ruukut ovat pienehköt, eikä niissä ole paljoa multatilaa. Siksi ei ruukkuun istutettava kukkakaan voi olla kovin iso tai vaativa.

Ohje nirkkoreunaiseen SOMA-tablettiin

Aiemmassa postauksessani kerroin tämän tabletin virkkamisesta Novitan Soma langasta. Alla ohje malliin, jonka piirsin Pinterestissä näkemästäni kattausliinan kuvasta. Kyseessä jokseenkin yksinkertaisen keskiosan ja näyttävän pitsireunuksen yhdistelmä. Viimeisen kierroksen nirkot täydentävät mallin herkäksi kokonaisuudeksi.

Ohjeen mukaisena Soma langalla tehtynä ja 3 koukulla tabletin halkaisijaksi tulee noin 36 cm.

Tein myös pitsiosiosta vielä piirretyn otteen, vaikka aika hankala näitä on käsin paperille ja ainakaan tasaiseksi kaavakuvaksi siirtää 😃 Pitsin aloittavalla ketjusilmukkakaarikierroksella on huomioitava, että jako ei mene tasan. Kaarisarjoja tulee olla 18 ja siksi kaarikierroksen aikana pitää isoissa ketjusilmukkakaarissa tasaisin välein neljän pylvään pään sijaan jättää väliin viisi pylvään päätä. Kierroksen aikana yhteensä noin 5 kertaa.

Piirrokset ja alla oleva sanallinen ohje tukevat toinen toistaan. Pelkästään tätä sanallista ohjetta voi olla himpun hankalaa seurata ja tulkita, kun en ihan ammattitason ohjeistaja ole…

Pylväistä koostuvat kierrokset alkavat aina kolmella ketjusilmukalla, jotka korvaavat ensimmäisen pylvään. Kierrokset päätetään piilosilmukalla kierroksen aloittavan kolmen ketjusilmukan muodostaman pylvään ylimpään ketjusilmukkaan.

1 kierros: 6 kjs kiinnitetään renkaaksi piilosilmukalla

2 kierros: 4 kjs, *p + kjs* toistetaan 8 kertaa niin, että renkaaseen tulee 10 pylvään ja ketjusilmukan muodostamaa kaarta. Ps. 

3 kierros: 3 kjs + 2 p ensimmäiseen kjs kaareen. 3p jokaiseen ketjusilmukkakaareen. Toistetaan kierroksen loppuun saakka. Ps. 

4 kierros: 5 kjs, jätetään 1 pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 2kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps. 

5 kierros: 3 kjs + 3 p kjs-kaareen. 4p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps. 

6 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

7 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 3p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps.

8 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

9 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 3p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps.

10 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

11 kierros: 3 kjs + 1 p kjs-kaareen. 2p jokaiseen kjs kaareen  kierroksen loppuun saakka. Ps.

12 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

13 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 2p jokaiseen kjs kaareen x 3. Joka neljänteen kjs kaareen 3p.  kierroksen loppuun saakka. Ps.

14 kierros: 3 kjs, jätetään pylvään pää väliin. 1p joka toisen pylvään päähän + 1kjs Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps.

15 kierros: 3 kjs + 2 p kjs-kaareen. 2p jokaiseen kjs kaareen x 4. Joka viidenteen kjs kaareen 3p. Ps.

16 kierros: 3 kjs. Jätetään väliin 1s ja kjs-kaari kiinnitetään kiinteällä silmukalla pylvään päähän. 5 kjs. Jätetään väliin 4s, kjs-kaari kiinnitetään kiinteällä silmukalla viidennen pylvään päähän. 3 kjs. Jätetään väliin 1s, kjs-kaari kiinnitetään kiinteällä silmukalla pylvään päähän. Huom! Jako ei mene kierroksella tasan ja kierroksen aikana pitää n. 5 kertaa jättää pitkän kjs-kaaren väliin 5 silmukkaa ja kaari kiinnitetään vasta kuudennen pylvään päähän. Kierrokselle pitäisi tulla 18 ryhmää, joissa on viiden silmukan kaaren molemmin puolin kaksi kolmen silmukan kaarta. 

17 kierros 3kjs + 8 p kjs-kaareen. 9p jokaiseen kjs-kaareen. Kiinteä silmukka pienten ketjusilmukkakaarien väliseen kiinteään silmukkaan. Jatketaan kierroksen loppuun saakka. Ps. 

18 kierros Siirrytään piilosilmukalla ensimmäisen pylvään (edellisen kierroksen ketjusilmukoista koostuva pylväs) kohtaan. 3 kjs,+ 2p + 1p + 2p + 1p + 2p + 1p + 2p + 1p… Jatketaan kierros loppuun niin, että jokaisen kaaren ensimmäinen ja viimeinen pylväs on yksittäinen.

19 kierros 1kjs + 3 ks + nirkko +3 ks + nirkko + 3 ks + nirkko +7ks… Jatketaan kierroksen loppuun saakka niin, että jokaisen pylvään päähän tulee kiinteä silmukka ja kaareen tasaisin välein 3 nirkkoa. Ps ja päättely 

Samalla mallilla tein myös siskolleni syntymäpäivälahjaksi kattausliinat Paapon avointen ovien päiviltä ostamistani langoista. Myöskään näiden lankojen herkulliset värit eivät antaneet mahdollisuutta jättää ostamatta niitä.

Näihin vihreisiin liinoihin tein keskiosan kiinteitä kierroksia vain 6 ja tällöin reunan pitsikaaria tuli 17. Tällä tapaa sain aina yhden rullan riittämään yhteen tablettiin. Lankana kuvan Camilla 6/4 ja koukun koko 3.

Tabletit uudesta Novitan SOMA – langasta

Törmäsin Ihan tahattomasti kaupassa tähän Novitan uuteen Soma– bambulankaan ja koska lanka sisältää sitä bambuviskoosia, ensin ajattelin tiskirättien virkkaamista. Ja kyllä niitäkin tästä langasta lopulta syntyi. Mutta sitten tarkemmin lankaa tutkiessani huomasin sen olevan kuin pienen pientä ontelokudetta. Sellaista mikro-onteloa… Nauhalankaa. Ja juuri sellaistahan olen kaivannut virkattaviin tabletteihin! Mukaan niitä keriä sieltä lähti ihan väkisin, vaikka en tiennyt vielä yhtään minkälaiseksi meidän suhde kehittyisi. Vaalea roosa (ruusu) ja vaalea lila (syreeni) olivat väreinä syötävän suloisia. Niitä nyt sitten ainakin alkuun.

Malliksi väkersin ohjeen pinterestissä näkemäni kattausliinan kuvasta. Jotenkin se näytti valtavan romanttiselta ja juuri sellaista näille väreille kaipasinkin. Kolmosen koukulla virkkailin ja kuuteen halkaisijaltaan 36 cm tablettiin kului ihan hieman yli neljä kerää tätä lankaa. Neljä rullaa ei aivan riittänyt, vaikka hilkulla olikin, mutta loppu lanka voi olla alku jollekin muulle ihanalle 😍 Viidellä rullalla tosiaan tekee sitten jo täyden pöydällisen vaikka kierroksen tai kaksi suurempiakin liinoja.

Tiskirättilangaksi lanka on hieman tiivistä, eli virkkausmallina paras vaihtoehto on mahdollisimman reikäinen ja ilmava kuvio. Tabletteihin Soma on kuitenkin ihan täydellistä! Tabletit eivät vaatineet edes kovettamista, kuten ohuesta puuvillalangasta aiemmin tekemäni asteritabletit. Lanka itsessään on niin jämäkkää virkattuna, että pelkkä silittäminen kostean liinan läpi riittää.

Kunhan saan tabletin ohjeen siirrettyä siististi paperille, päivitän sen myös tänne 😊

Tuunattu potkukelkka käyttöön laskiaisen kunniaksi

matkaa ollut huolissani äitini jalan kulkemisesta ja pelännyt sitä, että jos kunnolla kaatuu jäisellä tiellä, kuinka suuret vauriot siitä voikaan syntyä. Niinpä päätin hankkia vaikka vähän huonompi kuntoisenkin potkukelkan ja tuunata sen niin, että olis liukkaille keleille edes joku tuki ja apu.

Torilla oli myynnissä monenmoistakin kelkkaa, mutta päädyin ostamaan kohtuuedukkaan, vanhemman ja kuluneen Eslan. Kovin surullinen näky se siinä autotallin lattialla vielä oli…

Koko laitos laitettiin palasiksi. Metallijalakset hioin ja maalasin hopean ja punaisen värisillä Hammeriten maaleilla. Hammeriten etu on se, että se toimii pohja- ja pintamaalina myös ruostuneella pinnalla. Ihan ilman hiekkapuhaltamista. Pelkkä irtonaisen ruosteen poistaminen ja kevyt hiominen riittää. Puuosat hioin myös ja ne Topi kasasi takaisin yhteen liiman kanssa. Niiden maalaamiseen sekoitin Modenan maaleista sopivan sävyisen oranssin. Oikeansorttisen värin sekoittaminenkaan ei kuitenkaan ollut liian helppoa… Ensimmäinen oranssi oli ihan liian keltainen, vaikka sekoitusastiassa se näytti oikein hyvältä. Niinpä sekoitin mukaan lisää punaista ja sitten alkoi väri paremminkin miellyttämään mun silmää.

Lopulta, kun koko komeus oli taas kasassa, tein tähtisabluunan, jolla maalasin istuinosaan tähden. Mielestäni kelkka on nyt niin persoonallinen, ettei se ainakaan ihan ensimmäisenä naapurin kelkkaan sotkeennu 😊

Kun nyt kelkkakelitkin taas jatkuu, niin eiköhän tällä kelpaa kaupassa käydä 😊 Hauskaa laskiaista ja pitkiä pellavia!!

Kanaverkko taipuu sydämeksi

Olen aina pitänyt kanaverkon rustiikista ulkonäöstä ja jo viime syksynä pyörittelin mielessäni suunnitelmaa kanaverkkokoristeesta, joka lopuksi käsiteltäisiin kalkkimaalilla. Ajatuksena oli saada hiottua verkosta pahimmat särmät sillä, että verkkoa pehmennettäisiin maalilla. En vain ollut varma, kuinka tämä ajatus toimisi käytännössä. Sitten jouluna näin ystävilläni kanaverkosta tehtyjä kartioita, jotka kuvasivat kuusia. Nämä kartiot oli kastettu useaan otteeseen paperimassa-vesiseokseen, jota sitten oli kerta kerran jälkeen takertunut verkkoon enemmän ja lopulta verkkokartiosta oli tullut täysin valkoinen ja massa oli verkkoon tarttuessaan pehmentänyt verkon kauniiksi. Tästä sain pontta sille, että kalkkimaalikokeilu ei olisikaan tuhoon tuomittu ajatus.

Leikkasin verkosta kaksi melko leveää ja selkeästi sydämen muotoista palaa. Nämä palat taivuttelin ensin ulkoreunoiltaan jo hieman koveraksi ja yhdistin sitten taivutetuilla kärkipihdeillä pyöritellen ulkoreunalta toisiinsa samalla hieman muotoillen jo verkkoa sellaiseksi, että sydämestä tulisi lopulta kolmiulotteinen ja pullea. Kun verkkosydänpuoliskot oli täysin toisissaan kiinni, venyttelin vielä sydäntä niin, että se oli symmetrinen joka suunnassa.

Sitten ryhdyin maalaamaan sydäntä. Varmasti se elementin kokonaan maaliin kastaminen olis ollut aika jees, mutta kun ei mulla sitä maalia ihan litroittain ole. Siispä pensselillä maalailin ja töpöttelin maalia joka mutkaan ja notkoon. Myös sinne sydämen sisäpuolelle sujuttelin pensseliä, ettei maalittomuuttaan kiiltäviä kohtia jäisi liiaksi näkyviin. Tämän toistin puolelleen aina maalin kuivuttua ja kolmannen maalauskerran jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen.

Lopuksi kiinnitin sydämeen ripustusnauhan ja rusetin. Saumakohdat koristelin vielä sävyyn sopivilla helmillä.

Hento ja läpinäkyvä. Juuri sellainen kuin ajattelin. Maalainen, niin kuin minäkin.

Käpykranssi

Kävyt ovat jo itsessään varsinaisia luontoäidin taideteoksia. Niiden luonnollinen väritys on kaunis, mutta tänä vuonna halusin mukaan väriä, ajatuksena saada käpyihin sellaista kestävää huurteista tunnelmaa.

Käpyjen kerääminen maasta kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, joten jokainen, jolla on mahdollisuus käpyjä metsälenkeillään kerätä, voi hyödyntää käpyjä myös askartelussa.

Käpykoristeiden suhteen pitää kuitenkin muistaa, että kävyt ovat melkoisia ilmapuntareita! Tai ainakin kosteusmittareita. Jos pidät käpyjä lämpimässä ja kuivassa sisäilmassa, ne pysyvät avonaisena, mutta jos laitat ne ulos, ne menevät suppuun, eikä ulkonäkö vastaa enää lainkaan sitä avonaista käpyä.

Osaan kävyistä kääntelin rautalangasta ”hakaset” ihan varmuuden vakuudeksi.  Rautalangan lisäksi käytän kiinnittämiseen vielä kuumaliimaa. Periaatteessa kiinnitys onnistuisi pelkällä kuumaliimalla, mutta otan tämän homman nyt varman päälle, koska juuri kuivuessaan pöyhistyvät kävyt voivat kangottaa itsensä alustasta irti ja sillä kohtaa luotan kranssiin upotettuun rautalankaan. Langoituksesta on se etu, että liimaakin kuluu HUOMATTAVASTI vähemmän, kuin pelkkiä käpyjä liimatessa.

Rakensin karanssit styroxisiin kranssipohjiin. Värjäsin spraymaalilla ensin kranssipohjaa samalla värillä, jota aion kranssiin lopuksi käyttää. Tarkoituksena hieman häivyttää valkoista pohjaa, että se ei erottuisi sitten valmiista kranssista.

Sitten vaan liimataan kävyt järjestyksessä pohjaan. Koska kävyt eivät anna yhtään myöden, paras tapa saada isoimmat kolot piiloon, on liimata uusi kerros käpyjä aukkojen päälle. Näin kranssista tulee massivinen ja runsas. Huom! Käpyjä kuluu kyllä melkoinen määrä, että kaikki aukot saa piilotettua. Ei ole temppu eikä mikään upottaa reilun kokoiseen karnssiin toista sataa käpyä. Ja on erittäin tärkeää saada se pohja piiloon, käpyjen välistä erottuva pohja kun pilaa lopputuloksen ja kranssi näyttää keskeneräiseltä. Pohjan voi toki ensin vuorata ohuella sammalkerroksella, kuten tein pöytäkoristeen kanssa aiemmin. Sammal kiinnitetään pienillä rautalankahakasilla pohjaan. Jos pohjaan käyttää sammalta, on käpyjen langoittaminen melkolailla välttämätöntä, koska pelkällä liimalla kiinnitettynä ne kiinnittyvät siihen sammaleen, eikä lopputulos ole kestävä.

Kun kävyt on kohdillaan, tehdään rautalangasta kranssin taakse lenkki, josta kranssi on hyvä ripustaa. Langasta tehdään ensin halutun pituinen moninkertaiseksi taiteltu  ja kierretty lanka, joka taitetaan U:n muotoon. Lankojen päihin laitetaan kuumaliimaa ja työnnetään päät kohtisuoraa kranssin taustaan noin 2 cm syvyyteen, sille kohtaa, mihin kiinnityslenkki halutaan. Kun liima on kuivunut, taitetaan pystyyn jäänyt lenkki kranssin pohjan suuntaiseksi niin, että siitä syntyy se varsinainen ripustuslenkki. Tämän jälkeen liimaa lisätään kiinityskohtaan vahvistamaan lenkin kantokykyä. Käpykranssi kun ei ole kovin kevyt kannateltava.

Sittenhän kranssi on joko valmis tai vielä halutessa spreijataan ja kiinnitetään mahdolliset nauhat. Mutta kuten sanottu, käpy ei välttämättä sitä kaipaa. Makuasioita ja riippuu sisustuksesta… 😊 Kranssin taustan viimeistelen vielä varsinaista kranssipohjaa hieman suuremmalla kartongilla, jonka liimaan kuumaliimalla nurjalle puolelle. Kartonkiin on myös helppoa jättää tekijän puumerkki.

Spraypurkista sain juuri nyt hakemaani fiilistä. Käytin joko ainoastaan valkoista maalia tai hopeaa ja sävyinä roosaa tai sinistä. Joitakin kransseja tuunasin vielä hopeahileellä. Tämä tapahtui spreijaamalla ensin sprayliimaa kranssiin ja ripottelemalla hilettä pintaan. Kuvissa hileet ei niinkään erotu, luonnossa ne loistavat  huomattavasti enemmän.

Pienin kustannuksin kalusteelle ihan uusi ilme

Ostin muutama vuosi sitten ystävältäni korkeahkon, kapean laatikoston. Aika epäkäytännöllinen kaluste, mutta kaunis ja mun makuhuoneessa oli juuri sellaiselle kalusteelle hyvä paikka. En sitten tiedä, onko laatikosto alunperin tarkoitettu CD-säilytyskalusteeksi koska laatikoiden koko viittaisi siihen, mutta en ole edes ikinä kokeillut tunkea levyjä laatikoihin, koska mulla se toimii parhaiten semmosen pienen sälän säilytyspaikkana.

Laatikoston materiaali on kovapuuta, mahdollisesti akaasiaa, tai sitten jotain muuta matojen reijittämää ainesta ja alunperin pintakäsittelynä oli antiikkipetsaus. Kokeilin sitten valkoisella kalustelakalla tehdä pintaan rösöisen vaalean pinnan, jossa erottuu pensselin jäljetkin. Jonkin aikaa kaluste sellaisena kelpasi, mutta sitten sen keskeneräiseltä tuntuva ulkonäkö alkoi ahdistaa ja hioin ja maalasin sen valkoisella kalustemaalilla. Ja sen jälkeen ihmettelinkin, että miksi en tehnyt tätä jo aikaa sitten tai jopa alunperin…???

Ikävä puoli tässä on nyt se, että mulla ei ole lähtö- ja välitilanteesta ainuttakaan kuvaa.

Nyt päätin kokeilla niitä Clas Ohlsonin posliinisia ruusunuppeja tähän lipastoon! Kun en siihen talonpoikaiskaappiin halunnut niitä pistää, kun ei ne oikeen siihen kuulu ja ne jäi kuitenkin mieltä vähän vaivaamaan.

Vetimistä oli jäänyt sen verran näkyvät jäljet laatikon etulevyihin, että hioin ja maalasin etulevyjen pohjat. Vetimistä oli jäänyt myös painaumat ja siksi hyödynsin vielä vanhojen rengasvetimien koristeelliset prikat ruusuvetimen alle.

Maalasin ne vaan ensin hopeaspraylla, että istuisivat uusien vetimien alle.

Ja voi hyvän tähren, mikä karamelli tästä lipastosta nyt sitten tuli!!! ❤️

 

 

Syyskranssit

 

Syksy on ihanaa aikaa ja varsinaista kulta-aikaa kranssien tekemiselle. Luonto notkuu materiaaleja ja niiden yhdisteleminen on hauskaa. Toki materiaalien kanssa on omat ”riskinsä”, eli lämpimät ja aurinkoiset syyskelit saa havukranssit varisemaan nopeasti, värikkäät lehdet ja syksyn kukat ei ole ilona kuin muutaman päivän, kun ne jo nahistuvat, tuijat kellastuvat silmissä. Mutta onhan niistä iloa oman aikansa.

Tämä kranssien sitominen lajina on vähän sellainen, että harjoitus tekee mestarin… Mitä enemmän näitä sitoo, sitä näppärämmin ja nopeammin ne alkavat syntymään. Syntyy rutiini ja oma käsiala ja lopputulos on kerta toisensa jälkeen tasaisempi ja materiaaliakin kuluu vähemmän. Ja siinä valossa ei ole ihan niin nahkea ajatus tehdä sitäkään kranssia, joka kestää vain sen muutaman päivän. En meinaa jaksaa odottaa, että syyshortensiani kasvavat niin isoiksi, että niiden kukinnan aikana maltan leikata muutaman oksan myös kranssiin.

Sidontatekniikasta kerroin jo aiemmin ”havuseppele” – kirjoituksessani. Mutta lyhyt kertaus tässä ei ole varmaan pahitteeksi.

Tarvitaan puolaan kerittyä rautalankaa, sivuleikkurit, pajun oksia, havuja, varpuja, oksia… Mitä materiaalia nyt ikinä aikookaan käyttää kransseissaan. Pajuista pyöritellään kranssin pohja. Kaikki saumakohdat sidotaan rautalangalla niin, että lopputulos on halutun kokoinen ja halutun vahvuinen kranssipohja. Materialit sidotaan pohjaan pieninä nippuina; 2-4 oksan ryhminä. Rautalankaa ei katkota, vaan sitä kieputetaan koko ajan eteenpäin lisäten pieniä materiaalinippuja kranssin pintaan kunnes ympyrä on täysi ja saavutaan vähän kuin takapuoli edellä aloituskohtaan. Ensimmäisten nippujen alle sidotaan muutama nippu materiaalia niin, että aloituskohta katoaa kokonaisuuteen.

Sen seittemän havun kranssi… Ainakin melkein. Tässä kranssissa on kaikkia mahdollisia pihasta ja lähimetsästä löytyneitä oksia ja varpuja. Ripustuskohtaa korostin käpyryhmällä ja tehosteeksi lisäsin kukkapurkista pari callunan ja hopeaputouksen oksaa.

Tuijan, himalajan katajan ja valkoisen callunan yhdistelmä.

Kranssi tuijasta ja callunan oksista. Mukana myös himpun verran hopeakuusta.

 

Pöytäkoriste kävyistä

Tämän pöytäkoristeen materiaalit ovat varsin yksinkertaiset, eikä valmistamiseenkaan kulu mahdottomia aikoja. Tarvitaan vain saviruukku, ruukkuun sopivan oasispallon puolikas, puolalankaa, sivuleikkurit, kuumaliimaa, sammalta tai jäkälää, sekä niitä käpyjä. Lisäksi spraymaalia, kimalletta,  koristenauhaa…

Kävyn käyttämisestä ja sen käyttäytymisestä muuten tulee huomioda se, että se on varsinainen ilmapuntari. Tai paremminkin kosteusmittari. Jos se on ulkona, se ottaa ilmasta kosteutta ja menee suppuun, taas kuivassa sisäilmassa se pysyy pörheänä ja avoimena 😊

Oasispallo upotetaan saviruukkuun ja näkyviin jäävä osa sientä vuorataan sammalella tai jäkälällä, joka kiinnitetään sieneen pienillä rautalankahakasilla.

Sitten näkyvä osa sienestä täytetään kävyillä. Kun käytetään sientä ja sammalta pohjalla, kävyt pitää langoittaa, eli jokaiseen käpyyn varataan noin 15 cm pätkä rautalankaa. Lanka kieräytetään kävyn alimman avoimen suomurivistön ympäri niin, että päät ovat vastakkaisilla puolilla kävyn kantaa. Langat vedetään yhteen kävyn alle ja kieputetaan ne yhteen niin, että kävyn alle jää rautalangoista piikki tai haarukka, joka sitten voidaan painaa sieneen. Kiinnitettäessä lankaan laitetaan hieman kuumaliimaa, että käpy kiinnittyy kunnolla paikoilleen. Tämän aennuksen tulee onnistua kerralla, koska sieneen liimattua käpyä rautalankoineen on vaikea irrottaa. Ainakaan ehjänä.

Lopuksi pintaan liimataan vielä pieniä käpyjä oikein ja nurinpäin. Näin koristeeseen tulee hieman lisää muhkeutta.

Halutessaan käpyihin voi antaa sävyä sprymaalilla. Kun sientä ei ole vielä kiinnitetty ruukkuun, sen voi spreijata erillään ja vasta sen jälkeen sienen alareunoihin laitetaan runsaasti liimaa ja painetaan se ruukkuun paikoilleen. Lopuksi voi koristella koko keksinnön vielä koristenauharusetilla. Tai jonkin luonnollisen värisen tai maanläheisen nauhan voi lisätä toki koristeeksi myös maalaamattomaan käpykoristeeseen. Koriste jää hieman yksiulotteiseksi pelkillä kävyillä päällystettynä ja tällä tapaa saa tarvittaessa piilotettua sen höpsön kohdan, johon ei enää sitä viimeistä käpyä enää millään saanut istumaan…