Elämää viherkasvin juurella

En tierä, keitä nämä on, mutta ne muutti mun kukkapurkkiin viime viikolla.

Siis en tiedä nimeä niille. Hattivatit, barbababat…

Maalasin silmiä koristekiviin ja tälläsenä massana ne kyllä näyttää aika veikeiltä. Maalina käytin ihan tavallista askartelumaalia. Liimasin kiviä kuumaliimalla pieniksi ryppäiksi, että ne on helpompi asetella kukan juurelle.

Oli korkea aika vaihtaa multa tälle amtsoninliljalle. Se on mun ainoa viherkasvi, koska astmaatikkona ja allergikkona  mun on ollut pakko luopua siitä viidakosta, jonka joskus omistin. Tämän amatsoninliljan kuitenkin oon jättänyt. Ensinnä siksi, että sen sipulin rehellisesti varastin puutarhakouluaikoinani koulun esittelypuutarhasta. Toisenna siksi, että se menestyy talviajan vähän syrjemmässä, eikä sille tarvitse etsiä ikkunatilaa. Ja vielä kolmas vahva syy on se, että toukokuulla voin nostaa sen ulos ja lähes unohtaa koko kesäksi sinne. Kun sitten koko kesän se siälä ittekseen kärsii, syksyllä sisälle nostettaessa se puhkeaa kukkaan. Ja ne kukat on tottavie kokemuksen arvoisia!

Nyt olin laiminlyönyt mullan vaihdon ja sen näki siitä kasvista ihan ulospäinkin. Suuresti ihailemani kasvitieteilijä Aarno Kasvi tuumasi joskus multamainoksessa että ”voi millaista haperoa!” …sellaista oli kyllä tämän kukan multa.

Samalla kun ajatus mullan vaihdosta syttyi, syttyi myös ajatus evolvata tämä koko istutus. Muutenkin kun tykkään käyttää kasvien juurella jotain katetta niin ettei kasvualusta ole paljaana. Eihän ne kasvit luonnossakaan paljaassa multapenkissä elä. Niinpä kivien tuunaus oli tämän homman viimeinen mauste.

Ja taaskin hyvin yksinkertaisista asioista tuli varsin iloinen mieli. biggrin

 

Pääsiäisasetelma

Vaikka kyse onkin vain yhdestä viikonlopusta, en kykene hillitsemään itseäni ja joka vuosi sorrun ostamaan silmälle iloksi narsisseja, helmililjoja tai mitä tahansa vihreää. Yleensä pääsiäiskukat saa istuttaa ruukkuun ja nostaa huoletta ulos, missä ne sitten säilyy huomattavasti pidempään hyvinä kuin sisätiloissa. Normaalisti sipulikukat kestää pienen yöpakkasenkin notkahtamatta. Tänä vuonna on kuitenkin ollut niin tolkuttoman kylmä, että ei ole tullut mieleenkään laittaa vielä pihalle mitään elävää. Kun kesä sitten tulee, istuttelen kaikki pääsiäisen sipulikukat kukkapenkkiin. Sieltä ne  sitten putkahtelee tulevina keväinä pintaan ja ilostuttaa ja ihastuttaa vielä monet kerrat.

Lopulta se hulluus kuitenkin tosiaan iski ja kannoin ripakopallisen kaikkia ihanuuksia kotiin, jotka ajattelin istuttaa kaikki samaan isoon astiaan. Taas siis noudattaa sitä omaa ohjettani keskittyä suurempiin linjoihin sen ripottelun sijaan…

Mulla oli pieniä ruukkunarsisseja, helmilijoja, pari oranssia hyasinttia ja runkoon vartettu paju.  Se oli joku pääsiäiskasvi, jota en vaan voinut kauppaan jättää, kun se silmääni otti.

Istutusastiana käytin valtavan isoa cooleria, jonka pohjan vuorasin ensin muovilla. Hajoittelin osin narsissimättäitä, kun ovat muuten melko isoisssa ryppäissä. Astian muoto ja kasvien koko määritteli istutuksen symmetriseksi. Sitä en välttämättä halunnut, mutta sellainen siitä sitten tuli… Kasvualustan peitin vihreällä silsalhötöllä, joka ensin näytti silmääni kovin teennäisen vihreältä, mutta melko mukavasti katosi sinne juurelle. Liimasin muutamaan koristemunan päähän tikun kuumaliimalla  ja työnsin ne asetelman pohjalle.

Iloinen mielihän tästä tuli 🙂

Ruohon tuoksuista pääsiäistä!

Huomautan heti alkuun, että jos tässä kirjoituksessa alan jossain välissä kertomaan esim. ruhonleikkauksesta tai muusta lähinnä teurastukseen viittaavasta, kyse on siitä perustavaa laatua olevasta kirjoitusvirheestä, joka minua tuntuu piinaavan. Tämä teksti käsittelee vain pääsiäisruohoa.

Mielestäni rairuoho tai ohra, kumpi vaan on ihan oikean oloinen pääsiäisruohoksi. Ne on molemmat vihreitä ja tuoksuvat tuoreelta. Heinän kasvatukseen on tapoja toki monenmoisia, mutta tähän avaan oman suosikkini.

Tein jo viime vuonna isosta lasiastiasta pääsiäispurnukan sitomalla pari krakeerattua munaa nauhoilla suuaukolle riippumaan. Munat on styrox-munia, joihin alle maalasin ruskean akryylimaalin ja päälle krakeloituvan valkoisen maalin. Munien päihin kiinnitin liimatipalla rautalangasta väännetyt lenkit narun kiinnittämistä varten. Astian rusettiin käytin erilaisia toisiinsa sopivia nauhoja; ohutta pitsinauhaa, hamppunarua sekä kuvioitua puuvillanauhaa. Munat sidoin hamppunarujen päihin.

 

Astian pohjalle laitan talouspaperia, koska se käy kasvualustaksi ruoholle ja näyttää äkkiseltään nätimmältä siellä pohjalla kuin multa. Sitten ne normikuviot, eli paperi kostutetaan niin että vettä ei kuitenkaan varisnaisesti jää astian pohjalle. Heinän siemenet ripotellaan kostean paperin päälle ja astian suu peitetään kelmulla. Ei siinä montaa päivää kulu, kun siemenet alkaa itämään ja kelmun saa sen jälkeen poistaa.

Ruohon pystyy keplottelemalla leikkaamaankin astiaan päin, eikä haittaa vaikka leikkuujäte jää astiaan. Se katoaa sinne kasvavan heinän joukkoon ja kun kyse on kuitenkin niin lyhytaikaisesta koristeesta, ei maatuvat osat ehdi ruveta purnukassa varsinaisesti hajuhaittojakaan aiheuttamaan.

Tästä se kevät alkaa! 🙂

Palanen puutarhaa purkissa

Kun joulun tunnelmaa lähtee oikein etsimään, huomaa että jouluun kuluu lukematon määrä tuoksuja, värejä, makuja… Joistakin asioista joulu tulvahtaa mielen ihan jokaiseen sopukkaan ja yksi varma nakki siinä kohdassa on hyasintti ja sen  tuoksu.

Kukkakauppojen laatuun voi aina luottaa, mutta alan ihmisenä uskallan ostaa kukkani huomattavasti huokeammalla marketista ja istuttaa ne sitten haluamallani tavalla. Teen sellaisia perusistutuksia, joita kärsii kyllä ihan kattellakin. Yksi asia vaan pitää muistaa; markettikukkia ei ikinä saa viedä paketoimatta kotiin!  Ero kukkakaupan kukan ja marketin kukan välille syntyy useimmiten siinä kotimatkalla…

En pidä ajatuksesta, että ripottelisin erilaisia joulukukkia ympäri tupaa, vaan mielestäni on järkevämpää satsata yhteen tai kahteen oikein kunnon asetelmaan. Mieluusti vielä niin, että asetelma on mahdollisimman näkyvällä paikalla, jolloin siitä saa kaikkein eniten irti ja koko rahan edestä iloa.

Lähes joka joulu ostan ryhmään kolme joulutähteä, jotka istutan isompaan astiaan tai koriin. Tänä vuonna kävikin mäihä, kun löysin ihan normimarketista ihastuttavia matalia monilatvaisia joulutähtiä. Sen verran pitää olla aktiivinen jo sulan maan aikana, että käy metsästä hakemassa sammalta tai jäkälää, jolla sitten peitetään kasvualusta. Kukka-asetelman lähtökohta on, ettei näkyviin jää mitään aiheeseen kuulumatonta. Tarvittaessa päällystemateriaali kiinnitetään kasvualustaan ja kukan juurelle rautalangasta tehdyillä hakasilla. Istutuksen kun kuluu pysyä kasassa vaikka se sais vähän kovempaakin kyytiä.

Pyrin kierrättämään asetelmien pohjia ja materiaaleja. Käytän yleensä samoja istutusastioita joka vuosi. Tänä vuonna istutin omat joulutähteni metalliselle  tarjottimelle ja kakkuvuokaan. Ne astiat ei mene tästä lainasta miksikään ja pesun jälkeen saan ne taas takaisin normaaliin käyttöön. Hyasintit istutan nykyään muutamia vuosia sitten hankkimiini ”lyhtyihin”. Niissä on se fiilis, jota sisustukseeni haen eikä yksittäinen hyasinttikaan katoa taustaansa, vaan suorastaan vangitsee katseen. ❤️