Piimämaalausta

No niin varmaan!!!

Näin facebookin askarteluryhmässä kuvan piimällä maalatusta ikkunasta. En millään saattanut ymmärtää, että mitä, kuinka, missä, koska ja miten ihmeessä. Ajattelin sitten kokeilla ihan ite. Enkä tuttuun tapaan sen kummemmin etsinyt mitään ohjeita, vaan lähdin välittömästi kauppaan lypsämään piimää.

Ulkokartanolla on varasto-/pukutilana vanha karjakeittiö, jonka ikkuna osoittaa suoraan etupihaan. Tälle ikkunalle laitettiin jo aiemmin kynttelikkö, kun jotenkin se navettarakennuskin pyyteli sitä joulutunnelmaa. Koska kyse on tosiaan varastotilasta, ei oo tullut mieleenkään laittaa ikkunaan mitään verhoa. Eikä tuu vieläkään. Mutta kun kynttelikkö valaisee huoneen, niin tilassa roikkuvat työvaatteet ja muut härpäkkeet näkyy varmaan kilometrien päähän pimeälläkin. Niinpä katsoin tilaisuuteni tulleen testata piimämaalausta ilman sen kummempia vakuutteluja itselleni siitä, että hyvä tästä tulee…

Tarvikkeina minulla oli yksinkertaisesti mitta, maalarinteippi, vanha pesusieni, Pirkan AB-piimää ja lopulta sitten vielä vanha pienen pieni pensseli.

 

 

 

 

Mietin jotain vaativampaa kuviomaalausta, mutta lopulta päädyin tekemään sen vanhan perinteisen; Ruutuikkunan maalarinteipin avulla. Mittasin ikkunan joka suunnasta kolmeen osaan ja vedin merkkien väliin teipit. Sitten tupsuttelin pesusienellä piimää teippien ympärille. Silleen vähän niinku pyöreästi esittämään huurteista ikkunaruudun nurkkaa. Lopputulos ei tässä vaiheessa vielä tyydyttänyt ja ajattelin tehdä asian sitten vaikeamman kautta. Otin pienen siveltimen, jolla häivyttelin reunoja ja lisäilin ”täpliä”. Kun sivellintä käytti sillä tavalla, kun kuvaamataidon opettaja aina kielsi; eli oikeen tömppäs sitä siihen pintaan niin että sen sudin jokainen karva sojotti eri suuntaan, niin jälki alkoi yllättävän paljon muistuttaa jääkidettä.

 

 

Jännittämään jäin sitä, että kuinka se piimä tasaantuu kuivuessaan. Se kun melkein osin jo siinä ikkunalla ”juoksettui” ja lähti valumaan reunoilta, mutta yllätys oli kyllä suuri, kun pinta viimein oli kuiva. Jälki oli tasainen matta, maitolasimainen, ihana valkoinen pinta.

Nappasin teipit irti ja se oli siinä!

Mä ehkä joudun kehittelemään tätä ja maalaan piimällä vielä joskus toistekin. 🙂

Piimämaalaus on vallan loistava konsti joulutunnelman luomisessa!!

Havuseppele

Havuseppele on jotenkin juhlallisen näköinen kapistus. Sen voi antaa olla sellaisenaan tai sitä voi tuunata nauhoilla tai palloilla ja oikeastaan ihan millä vaan. Se voi olla ovessa tai seinällä ja jos nimi ahdistaa, niin sehän nyt voi olla nimeltään sitten vaikka se kranssi. Vaikka eihän se mielikuva nyt nimestä voi kiinni olla?

Mielestäni nyt, juuri tänä hetkenä seppele kuuluisi laskea kaikkien niiden ihmisten haudoille, jotka ovat oman osansa itsenäisyytemme eteen tehneet.

Seppele syntyy melko yksinkertaisilla materiaaleilla ja suhteellisen vähällä työllä. Tarvitaan pajun oksia rungoksi, kuusen oksia, tai lähinnä niitä oksien kärkiä, puolalankaa ja sivuleikkurit. Siinäpä ne tärkeimmät. Lisäksi hieman luonnossa liikkumista ja pientä vaivan näköä.

Oksia sain hakea ihan siitä takapihan kalliolta. Eipä niitä vierailta mailta saa ilman lupaa katkomassa käydäkään. Suurten kuusten roikkuvien oksien kärjistä leikkomalla ei jäänyt merkkiäkään siitä, että oon käynyt sieltä mitään edes nipistelemässä.

Pajusta muotoillaan halutun kokoinen rinkula, jota sidotaan ja tuetaan rautalangalla niin, että se pysyy kasassa ja muodossaan. Tässä kohtaa ei kannata ahnehtia. Eli renkaasta tulee helposti liian suuri ja siinä onkin sitten tynnyrityömaa täyttää se niillä havuilla.

Kuusen oksista otetaan pieniä nippuja kerrallaan, jotka sitten asetetaan pajurenkaaseen ja sidotaan kiinni kieputtaen rautalangalla. Rautalankaa ei pidä katkaista, vaan se pidetään yhtenäisenä koko seppeleen sitomisen ajan. Siitä vaan pyöritellään yhtäjaksoisena tarvittava määrä kireitä kierroksia pajurenkaan ja asetettujen kuusenoksanippujen tyvien ympäri. Oksanippuja lisätään samalla edeten rengasta myöden vähän niin kuin ”peruuttamalla”, oksien tyvi edellä. Itse käytän kolmea nippua limittäin. Eli niin että ulkosyrjälle, keskelle ja sisäsyrjälle tulee tavaraa. Tätä touhua jatketaan kunnes koko rinki on käyty läpi ja aloituskohta tulee vastaan. Siinä kohdassa ensimmäisten sidottujen oksien alle pitää saada viimeistet oksanippujen tyvet, ettei näkyviin jää selkeää saumakohtaa.

Satuin löytämään kaupasta sinivalkoista nauhaa, joka istui tähän tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Nauhasta tein yksinkertaisella kietaisulla rusetin, jonka rutistin rautalangalla kasaan ja kiinnitin seppleeseen. Kokeilin tehdä rusettia monella tapaa, mutta tämä, jossa silmukat ovat melko lyhyet ja nauhat jäävät pidemmälle roikkumaan, tuntui sopivimmalta näiden seppeleiden luonteeseen.

Tuntui hyvältä laskea seppele ja sytyttää kynttilä ja siten muistaa näitä oikeita sankareita, joiden ansiosta olen tänä päivänä se, mikä olen.

 

Adventtikynttilät

Mä oon intohimoinen kynttilän polttaja. Jos niin voi sanoa… ja voihan sitä, kun vaan sanoo. Adventtikynttilä on sitten vähän niin kuin pakollinen kuvio joulun alla.

Kävipä sitten niin että mun adventtikynttilät jäi kauppaan. Ensin ikeaan sen vuoksi, että muistikuvani mukaan biltema myi kauniisti pitsireunaiseksi palavia kynttilöitä. No ei myiny mitään adventtikynttilöitä. Ajattelin, että oon sotkenu keskenään kaks varsin skandinaaviselta (?) haiskahtavaa nimeä, että jos kyseessä sitten olikin clas ohlsson. No ei ollut. Siälä hipoi hinta pilviä. Tästä suivaantuneena päätin tuunata kynttilät itse.

Tässä projektissa onnistui ainoastaan se, että havin kynttilät oli tarjouksessa. En löytänyt kynttilämaalia enkä tasan sellaisia nauhoja, joita olisin halunnut käyttää. Tyydyin sitten seuraaviin vaihtoehtoihin.

Yksinkertaisesti maalasin sabluunan läpi numerot kynttilöihin ja kiinnitin pienellä liimapisaralla nauhan kylkeen. Lopuksi nauhojen risteyskohtaan laitoin lumihiutaletarrat, jotka oli käteen jostain kaupasta jäänyt

Oikeastaan lopputulos on ihan kaunis, vaikka näitä kynttilöitä ei nyt ihan loppuun asti voi polttaa. Ja harvoinpa oon pohjaan asti pöytäkynttilöitä muutenkaan polttanut. Mutta ainakin mulla on nyt ne adventtikynttilät! 😃

EDIT… Ja näin hianosti tämän himmelin sytyttäminen sitten onnistui… väärästä päästä  🤣

 

SUOMI 100

Aloitin virkkaamaan Kalevala Cal-peittoa. Kyseessä on tilkkupeitto, jonka jokainen palanen kuvaa jotain kalevalan hahmoa, asiaa tai tapahtumaa. Sen piti valmistua itsenäisyyspäiväksi ja parin kuukauden ajan on julkaistu aina kaksi uutta palaa viikosssa virkattavaksi. Ajatuksena siis se, että peitto on kaikilta osin valmis itsenäisyyspäivään mennessä. Projektin sivuille pääsee tästä

Suuria ihmeitä pitää tapahtua, että mun peitto valmistuu silloin… Ei mun aikani sitten ihan riittänyt siihen. Valmiina on kuusi palaa ja nyt mennään pian jo marraskuun puolta väliä. Mutta ei sen mua haittaa, jos peitto tuleekin valmiiksi vasta joskus myöhemmin. Sen verran kiva projekti ja kaunis peitto, että ei sen käyttö ja valmistuminen ole rajattu siihen joulukuun alkuun.

Halusin kuitenkin tehdä jotain, mikä olis vähän poikkeavaa. Jotain, millä osoittaisin kunnioitusta itsenäisyyttä kohtaan. Mielikuva Suomi100-kranssista syntyi lähes välittömästi, kun näin kaupassa Villa Weisten pienen pallosarjan. Siniset pallot ovat kirkkaita , mutta ei mielestäni liian räikeitä. Oikeinkin sopivia tähän tarkoitukseen.

Suodatinpussikranssi on vähän vanha keksintö, mutta mä tykkään tehdä niitä ja tuunata niistä aina kutakin juhlaa tai aikaa vastaavan version.

Tässä siis ohje niille, jotka eivät tiedä, miten homma hoidetaan:

Itse käytän kolmea suodatinpussia päällekkäin. Mielestäni kuudesta kerroksesta tulee hyvän vahvuinen kukkanen.

Päällimäiseen suodatinpussiin piirretään kaksi tai kolme ympyrää. Riippuen tietty siitä, minkä kokoisia ruusukkeita haluaa. Tämän jälkeen pussit nidotaan yhteen ympyröiden keskeltä ja pylpyrät leikataan irti.

Sen jälkeen ympyrän kerroksia rytätään kerros kerrokselta, kunnes kaikki kerrokset on kasassa ja ympyrästä on muodostunut ”mytty”. Mytty avataan vähän höveliksi, jolloin lopputulos muistuttaa ruusua. Kun näitä ruusuja on niin paljon, että lähes koko suodatinpussipaketti on lopussa, kranssia voi ruveta kasaamaan.

 

 

 

 

 

 

Liimasin kuumaliimalla ensin pallot styrox-kranssiin. Pallot on hyvä ryhmitellä pohjaan ennen ruusukkeita, niin lopputulos on tasainen. Ruusukkeet kyllä saa sitten tungettua pallojen väliin. Tärkeää siis olisi, että palloja tulee tasaisin välein kranssiin. Sen jälkeen liimataan ruusuke kerralla karnssipohjaan suodatinpussikruusukkeet.

Lopputulos näyttää sitten suurinpiirtein tältä;

Lisäsin kranssiin vielä pienillä kuumaliimapisaroilla helminauhakoristeen. Kyseistä koristetta myy sinakin Sinooperi.

Tällainen juhlistus minulta 100-vuotiaalle Suomelle.