Kardemummalla maustettu karviaishillo

Hilloja keittelen useimmiten ihan hillosokeripussin kyljessä olevalla ohjeella ja sillä kyllä saa aikaan aivan satumaisia hilloja. On sitten kyse mansikasta, puolukasta tai vaikka mustikasta. Karviaisia harvemmin tulee hilloksi keitettyä, mutta kun tätini oli kerännyt minulle valmiiksi puolisen sankoa punaisia karviaisia, näin ainoana vaihtoehtona tehdä niistä talveksi kesäisiä makumuistoja.

Lueskelin erilaisia ohjeita ja yllätyin siitä, kuinka karviaista suositeltiin maustamaan hyvinkin eksoottisilla mausteilla; mm. inkiväärillä, kanelilla, kardemummalla… Niinpä otin kopin tästä ja testasin ensin kardemumman.

Ainekset;

2 litraa punaisia karviaisia

4 dl vettä

1 kg hillosokeria

1 rkl vaniljauutetta

2 tl jauhettua kardemummaa

Karviaiset perataan saksilla ja huuhdellaan. Vesi, sokeri ja vaniljauute keitetään liemeksi. Sokerin sulamisen jälkeen lientä kiehutellaan muutama minuutti ja sen jälkeen mukaan lisätään marjat. Jostain lukemastani jutusta oli jäänyt mieleen ”vinkki”, että jos karviaiseen pistää neulalla reijän, se pysyy keitettäessä ehjänä. Koska perkaamisessa oli jo riittävästi näpertämistä ja touhua, en sitten millään enää jaksanut lähteä pistelemään neulaa joka-ainoaan marjaan, vaan pistelin summanmutikassa marjoihin reikiä, kun lisäsin niitä liemeen. Ja kuinkas ollakaan! Ensimmäiset pistämättömät marjat poksahtelivat muusiksi heti keittämisen alkumetreillä, mutta hilloon jäi kun jäikin mukavasti sattumia ehjäksi jäävistä marjoista. Keittelin hilloa noin 20 minuuttia välillä sekoittaen ja lopuksi maustoin sen kardemummalla. 

Kuuma hillo puhdistettuihin tölkkeihin ja jäähtymisen jälkeen viileään odottamaan talven tarpeita.

Aika kirpeä, mutta varsin maistuva tapaus! 😊

Suloiset ruusukoristeiset marengit

Kokeilin hieman epäillenkin netistä tilaamaani rengastyllaa ja tällä mainiolla tyllalla todellakin syntyy ihastuttavia renkaan muotoisia marenkeja. Kaikkea se ihminen keksii!

Tarvitsin alkuun kyllä muutamia harjoituksia, että rinkulat alkoivat luonnistumaan ja niistä tuli tasakokoisia ja oikeasti pyöreitä. Ehkä merkittävimmät huomiot pursottamisesta oli, että pursotuksen tulee tapahtua täysin pystysuorasti alustaan nähden ja tyllaa täytyy pitää riittävän kaukana alustasta. Näin marenki irtoaa tyllan suulta näteimmin. Leivinpaperin mukana seuraaminen tyllaa nostettaessa vaikeutti aluksi hommaa ja tästä syystä osa marengeistani muuttui opetteluvaiheessa hieman soikeiksi. Tähän kuitenkin on apuna leivinpaperin ”liimaaminen” pienillä marenkitäplillä peltiin kiinni.

Kranssimarengit koristelin värjätyillä marenkipursotuksilla. Pienellä ruusuketyllalla vaalenapunaiset ruusut ja pienellä lehtitylalla lehdet ruusujen reunoille. Lopuksi hieman hifistelyä ja tein harmaasta massasta pilkulliset koristeet ruusuryhmien päihin…

Nämä ruusuiset kranssimarengit valmistin perusmassasta, jonka ohje löytyy täältä. Maustoin massan creme brulee makutahnalla. Näitä marenkeja tarjottiin eräissä kesän juhlissa ja ainakin pienten tyttöjen suussa ne tuntuivat maistuvan erityisen hyviltä.