Suklaabrownies – 3 suklaata

Suklaa- mikä ihana syy leipoa! 😃

Olin kuullut puhuttavan brownies-leivonnaisista, mutta meni jonnin aikaa asiaa sisäistäessä. Ehkä amerikkalaisuus paistoi niin lujaa läpi, että periaatteessa piti vain vastustella. Mutta eipä olis kannattanut. Ihanan suklainen, kostean mehevä ja helppo, hieman ehkä ylimakea leivonnainen joka sykähti heti kohrilleen. Muutamaa reseptiä kokeiltuani päädyin kehittelemään oman reseptin, yhdistelemällä kaikki parhaat puolet eri kokeiluista.

Tämä ohje on niin helppo, että näitä tekee leppoisasti vaikka yhdessä lasten kanssa. Eikä tämän tekemisessä tarvita edes sähkövatkainta. Browniesit voi myös pakastaa valmiina annospaloina.

Ainekset

  • 200 g voita
  • 200 g tummaa suklaata
  • 5 munaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1,5 dl fariinisokeria
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl tummaa kaakaota
  • 4 tl vaniliinisokeria
  • 100 g maitosuklaata
  • 100 g valkosuklaata

Voi ja tumma suklaa sulatetaan miedolla lämmöllä kattilassa. Jäähdytetään hieman ja mukaan sekoitetaan ensin sokeri ja sitten kananmunat. Ja muistutan, että oikea voi on se parhaiten makua leivonnaisiin antava rasva. Niin myös tässä tapauksessa.

Maitosuklaa ja valkosuklaa rouhitaan karkeaksi rouheeksi ja sekoitetaan yhteen kaikkien kuivien ainesten kanssa.

Ainekset yhdistetään ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Taikina levitetään leivinpaperilla vuorattuun, kooltaan noin 30 x 30 vuokaan tai pellille.

Paistetaan 175 asteisessa noin 25 minuuttia.

Jäähtyneestä levystä leikataan neliön muotoisia paloja.

Lieneekö suklaalla enää kovin parempaa muotoa olemassakaan? 😋

Valkosuklaa-macadamiapähkinäcookies – Sussun Subit – Parhaat keksit ikinä!!!

Kaikki lähti siitä, että pojan mielestä Subwayssa myytävät valkosuklaa-macadamiapähkinäcookiesit ovat parhaita keksejä, vaikka verrattais mihinkä. Herra Subway ei ehkä liiemmälti tykkää siitä, että hänen reseptiään pyritään jäljittelemään, mutta sen tein kuitenkin… Jokusen kerran reseptiä kääntelin ja muokkailin, ennen kuin pääsin haluamaani lopputuokseen, mutta mielestäni nyt ollaan riittävän lähellä ja voin tehdä näitä kotona ihan ite ja jakaa ohjeen myös Teille.

Ainekset;

225 g voita

2 dl ruokosokeria

1,5 dl fariinisokeria

3 rkl siirappia

2 munaa

6 dl spelttijauhoja (tai tavallisia vehnäjauhoja)

2 tl soodaa

2 rkl vanilija sokeria (tai muuta vanilijamaustetta)

200 g valkosuklaata

125-200g macadamiapähkinöitä

Pehmeä voi ja sokerit sekoitetaan yhteen. Mukaan lisätään munat yksitellen ja sekoitetaan seos hyvästi kuohkeaksi (Jos ruokosokeri on kovin suurikiteistä, sen täydellistä liukenemista muuhun massaan ei tarvitse yrittää).

Kuivat aineet sekoitetaan ensin yhteen ja tämän jälkeen hyvin voi-sokeri-munaseokseen. Lopuksi sekoitetaan joukkoon karkeaksi paloiteltu valkosukaa.

Pähkinät voi sekoittaa myös taikinaan, mutta jos ne on taikinassa, ei välttämättä pysty kontrolloimaan sitä, että jokaiseen pikkuleipään tulee myös pähkinöitä. Ja idea on kuitenkin se, että joka pikkuleivässä niitä olisi 2-4 kpl. Niinpä on parempi, että pähkinät painetaan taikinan sisään siinä vaiheessa, kun taikina on annosteltuna pellille.

Taikinaa annostellaan leivinpaperin päälle uunipelille niin, että taikinalle jää reilusti tilaa levitä ja pähkinät painetaan taikinan sisään. Pikkuleivät paistetaan noin 180 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. Pikkuleipien annetaan jäähtyä reilusti ennen pelliltä nostamista.

Pikkuleivät jäävät sisältä hieman pehmeiksi ja siksi ne muuttavat jäähtyessään muotoaan ja vasta täysin jäähdyttyään ne muistuttavat esikuvaansa.

Taikinasta tulee noin 25 isoa keksiä.

Kanaverkko taipuu sydämeksi

Olen aina pitänyt kanaverkon rustiikista ulkonäöstä ja jo viime syksynä pyörittelin mielessäni suunnitelmaa kanaverkkokoristeesta, joka lopuksi käsiteltäisiin kalkkimaalilla. Ajatuksena oli saada hiottua verkosta pahimmat särmät sillä, että verkkoa pehmennettäisiin maalilla. En vain ollut varma, kuinka tämä ajatus toimisi käytännössä. Sitten jouluna näin ystävilläni kanaverkosta tehtyjä kartioita, jotka kuvasivat kuusia. Nämä kartiot oli kastettu useaan otteeseen paperimassa-vesiseokseen, jota sitten oli kerta kerran jälkeen takertunut verkkoon enemmän ja lopulta verkkokartiosta oli tullut täysin valkoinen ja massa oli verkkoon tarttuessaan pehmentänyt verkon kauniiksi. Tästä sain pontta sille, että kalkkimaalikokeilu ei olisikaan tuhoon tuomittu ajatus.

Leikkasin verkosta kaksi melko leveää ja selkeästi sydämen muotoista palaa. Nämä palat taivuttelin ensin ulkoreunoiltaan jo hieman koveraksi ja yhdistin sitten taivutetuilla kärkipihdeillä pyöritellen ulkoreunalta toisiinsa samalla hieman muotoillen jo verkkoa sellaiseksi, että sydämestä tulisi lopulta kolmiulotteinen ja pullea. Kun verkkosydänpuoliskot oli täysin toisissaan kiinni, venyttelin vielä sydäntä niin, että se oli symmetrinen joka suunnassa.

Sitten ryhdyin maalaamaan sydäntä. Varmasti se elementin kokonaan maaliin kastaminen olis ollut aika jees, mutta kun ei mulla sitä maalia ihan litroittain ole. Siispä pensselillä maalailin ja töpöttelin maalia joka mutkaan ja notkoon. Myös sinne sydämen sisäpuolelle sujuttelin pensseliä, ettei maalittomuuttaan kiiltäviä kohtia jäisi liiaksi näkyviin. Tämän toistin puolelleen aina maalin kuivuttua ja kolmannen maalauskerran jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen.

Lopuksi kiinnitin sydämeen ripustusnauhan ja rusetin. Saumakohdat koristelin vielä sävyyn sopivilla helmillä.

Hento ja läpinäkyvä. Juuri sellainen kuin ajattelin. Maalainen, niin kuin minäkin.